Kankaanpään yksinäistila on muodostanut samalla myös Kankaanpään kylän. Kankaanpään talo on vanhoja Urjalankylän kantataloja. Tilasta erotettiin 1543 isännän veljelle toinen talo, joka kuitenkin jo 1607 liitettiin takaisin kantataloon. Seuraavan kerran talo jaettiin Isotaloon ja Vähätaloon v. 1737. Jako ei ollut pysyvä. Sata vuotta myöhemmin 1832 Vähätalo liitettiin takaisin kantataloon. Kankaanpään torppia olivat v. 1806 perustettu Heinu, 1820-l Mäenpää, 1840-luvulla Haikko ja toinen Heinu sekä 1850-l kolmas Heinu. Näistä Haikko häviää 1850-l.

Kankaanpäästä tuli 1640-l. Urjalan nimismiestalo, jota kesti aina vuoteen 1701. Ilmeisesti toiminta alkoi hieman aikaisemmin, koska Pietari Brahe yöpyi vuosina 1639-1640 tekemällään tarkastukäynnillä yhden yön myös Kankaanpään nimismiestalossa.Kankaanpään keskeistä asemaa ja liikennettä lisäsi myös talvitie Turkuun, joka kulki Kankaanpään kestikievarin ohitse Rutajärven selkää myöten kohti etelää. Sijainti oli hyvä ja mm. maakauppaa käytiin Kankaanpäässä 1870-luvulla. Yhtiömeijeri perustettiin 1892.

Suurin vaikutus tilan kokoon 1900-luvulla oli sotien seurauksena syntynyt pika-asutuslaki, jonka seurauksena Kankaanpään tilan koko pieneni. Etupäässä tiloja lohkottiin Rutajärven lounaispuolelta. Tilakeskus on sijannut nykyisellä paikalla jo satoja vuosia. Sijaintiin on vaikuttaneet hyvät kulkuyhteydet kesäisin ja talvisin.. Aikaisemmin lahdenpoukamaan laskeva Kolkanjoki on ollut hyvä vesireitti Vanhajärven kautta Kokkojärvelle. Rutajärven kautta yhteys on ollut Nuutajärvelle, Urjalankylään ja sen kautta myös Kortejärvelle. Myös Laukeelaan ulottuva harju on todennäköisesti ollut vanhastaan kulkureittinä.

Kankaanpään tila sijaitsee Rutajärven Itäosassa, metsäisen ja mäkisen niemen juuressa. Kolkanjoki laskee rakennusten eteläpuolelta järveen. Talon laajat, jo varhain raivatut pellot aukeavat välittömästi tilan itä- ja pohjoispuolella ja ne katkaisee vain koillis -luode suunnassa kulkeva, kirkonkylältä alkava pitkä harjumuodostelma, josta tila on ilmeisesti saanut myös nimensä. Lähistöllä, ei rannoilla eikä mantereen puolella ole muuta asutusta. Tilalle tuleva tielinja kulkee em. harjua pitkin ja peltojen halki.

Kankaanpää on edelleen toimiva lihakarjatila. Karjaa käytetään myös osittain perinnemaiseman hoitoon. Toiminnassa olevat kookkaat tuotantotilat ovat rakennettu viimeisen 25 vuoden aikana tilalle. Näiden lisäksi tilalla on säilynyt hiukan uudistettuna 1800-luvulta olevat asuinrakennus ja suurehko riihi. Lisäksi raunioina on vanha kivinen sikala. Pihapiirin vanhimman rakennuksen, navetan, seinästä on osa hyödynnetty uuteen karjasuojaan. Alkuperäisenä on säilynyt 1932 valmistunut tilan silloisen omistajan arkkitehti Paavo Uotilan suunnittelema, etupäässä 1920-luvun klassismia edustava päärakennus.

Vanha Laukeelasta etelään suuntautunut tielinjaus kulki aluksi Laukeelasta alkavaa harjannetta myöten etelään kääntyen ennen Kankaanpäätä kaakkoon ja ylittäen Kolkanjoen kosken kohdalta, jossa mylly sijaitsi. Vanha tielinja on jäänyt nykyisen Turkuun johtavan valtatien (E63) valmistuttua sivutieksi uuden itä- ja länsipuolille.

Kuninkaan kartasto 1776 - 1805. Iso- ja uusjakokartta, Hämeen maanmittaustoimiston arkisto, Hämeenlinna.

Kiinteistörekisteri ja asiakirjat, Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto, Tampere

Kuninkaan kartasto 1776 - 1805,julk. SKS, Tampere 1989. Oja Aulis,Urjalan talot ja isännät 1539-1870, Urjala-seuran julkaisuja 2, Punkalaidun. Urjalan kunnan historia I ja II, Tampere 1973 ja 1975. Pirkanmaan kiinteät muinaisjäännökset, Pirkanmmaan liitto, Tampere 1996. Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet, julkaisu B174, Tampereen seutukaavaliitto 1990. Pyhälä Seppo, Urjalan seudun tiestön historiaa, Maaliikenne historiallisena tutkimuskohteena, Urjala 1994.