Luopioisten kirkonkylä sijaitsee kunnan keskusjärven, sokkeloisen ja kauniin Kukkiajärven pohjoisrannalla. Alueen vanha nimi, vesikansa kuvaa hyvin nykyistä Luopioisten kuntaa. Aikaisemmin Luopioinen on kuulunut Hauhon seurakuntaan. Saarnahuonekunta on perustettu vuonna 1682 ja kappelina se on toiminut v. 1693 alkaen. Kirkon ja maallisen vallan tiet erosivat v. 1868, kun Luopioisten kunta perustettiin. Kunnan keskukseksi tuli kirkonkylä ja kunnasta tuli vähitellen suurin maanomistaja. Ensimmäinen hankinta oli Rajalan tilan osto 1860-luvulla. Tilakeskukseen sijoitettiin kansakoulu, jolla paikalla nykyisetkin koulut toimivat. Vastaava tapahtui v.1900, kun Puutikkalan kylän keskustasta ostettiin Jussilan tila ja jo seuraavana vuonna aloitti Puutikkalan kansakoulu tilan päärakennuksen pohjalta rakennetussa rakennuksessa. Luopioisten kunnan toimisto toimii nykyisin kirkonkylällä 1920-luvulla ostetun Mikkolan tilan päärakennuksessa.

Susimäki, tai joissain lähteissä Susivuorena tunnettu alue, sijaitsee Luopioisten kirkonkylän koillispuolella. Se muodostuu Kukkiajärven Rihkaselän ja Haltiaselän välisellä kannaksella luoteis-kaakko suunnassa kulkevista soraharjanteista, joiden välissä olevissa notkoissa on peltoja ja kosteikkoja. Susimäki muodostaa kannaksen Kukkiaan kuuluvien vesistöjen, Haltiaselän ja Rihkajärven välille. Kirkonkylän läpi kulkeva raitti jatkuu Keskitienä Susimäen yli itä- länsi suunnassa. Vanhan tien pohjoispuolella kulkee nykyinen valtatie 322, joka ohittaa myös kirkonkylän keskustan. Susimäen alueesta inventoitiin kirkonkylän puoleinen osa, takarajana oli Keskitiestä erkaneva Nahkurinkuja. Kylän suunnassa alue rajautui pitkään ja kapeaan harjuun, jolla sijaitsevat Luodon, Kallion, Kallionpään ja Rantalan kiinteistöt. Aluerajauksen sisältä inventoitiin 15 kohdetta, jotka edustavat alueen vanhempaa rakennuskantaa. Ne ovat etupäässä 1900-luvun vaihteessa rakennettuja.

Alueen rakennukset on rakennettu Luopioisten kunnan omistamien Mikkolan tai Rajalan tilasta lohkotuille tonteille. Rakennuspaikaksi sopivat harjanteet ovat saaneet asutuksen kuitenkin jo tilojen isänniltä vuokratuilta tonteilta. Uudeksi isännäksi tuli Luopioisten kunta v. 1870 sen ostaessa Rajalan tilan. Mikkolan tila hankittiin kunnalle v. 1922. Mahdollisuus lunastaa tontti ja sillä olevat rakennukset omakseen tuli sisällissodan jälkeen, syksyllä 1918. Susimäellä tätä mahdollisuutta käytettiin hyväksi 1920-30-luvuilla, jolloin rakennusten silloiset asukkaat lunastivat tonttinsa.

Susimäen harjanteiden lakiosat ovat olleet etupäässä mäkitupalaisten, itsellisten ja eri ammatinharjoittajien asuttamia. Näiden lisäksi Alveniuksen mökin paikalla on vuosisadan vaihteessa asunut pitäjän lukkari Yrjö Alvenius. Laajempaa yritystoimintaa edustaa Rihkajärven rannalla sijaitsevat Kiviranta ja Rantala, jossa 1800-luvun loppupuolella harjoitti ammattia värjäri Kaarlo Lind. Hänen jälkeensä tontilla toimi Kalle Rantasen nahkurinverstas. Lähellä oli myös vaneritehtaan perustaminen Rantalaan. Kiviranta on rakennettu kesähuvilaksi 1930-luvun alkupuolella.

Maiseman historiaa on tutkittu karttojen avulla. Niiden suhteen Susimäen alue jakautuu kahteen osaan. Alueen itäpuoli on kuulunut Rajalan tilaan, joka taas on kuulunut Puutikkalan ja Karvialan jakokuntaan. Hämeen maanmittauslaitoksen arkistosta löytyi 1910-luvun uusjakokartta, josta näkyy hyvin asutus harjanteella ja Rantalan nahkurinverstaan lukuisat rakennukset Rihkajärven rannalla. Tielinjaus on säilynyt samana, joskin nykyinen nahkurinkuja on aikaisemmin jatkunut aina Rajalan tilalle eli kansakoululle saakka. Maisema on myös ollut avarampaa kuin nykyisin. Harjun väliset alueet ovat keltaisella ja vihreällä merkitty pelloiksi ja niityiksi. Näiden lisäksi on vaaleanpunaisella merkitty alueita, jotka viittaavat kaskeamiseen käytettyihin alueisiin. Länsiosasta vastaavan tasoista karttaa ei löytynyt. Isojaon osalta löytyi v. 1812 oleva kartta, johon on niityt merkitty vihreällä ja kaskialueet vaaleanpunaisella. Kaskeaminen jatkuikin Luopioisten korkeudella hyvin pitkään. Kartasta näkyy hyvin kirkonkylän raitin tielinjaus joka vielä nykyäänkin noudattelee tätä 200 vuoden takaisen kartan linjausta. Tutkittavan alueen, Susimäen, osalta näkyy hyvin talojen Luoto ja Kallio kohdalla oleva nykyinen tienmutka. Jos maisemaa verrataan entisessä viljamakasiinissa olevaan pienoismalliin, on kirkonkylän vanha avoin peltomaisema maatiloineen hävinnyt 1900-luvun aikana kasvavan kirkonkylän alle. Tästä kokonaisuudesta parhaiten on säilynyt juuri Susimäen alue.

Nykyään Susimäen vanhemman rakennuskannan alkuperäinen ja aktiivinen käyttö on päättynyt. Vanhat asuintontit ovat jääneet varasto- tai vapaa-ajan käyttöön. Rakennuksia on laajennettu, korjailtu ja nykyaikaistettu. Vanhat talousrakennukset ovat hävinneet pihapiiristä ja rakennukset ovat saaneet ympärilleen nykyaikaisen puutarhatontin. Uudemmalta rakentamiselta Susimäki on jossain määrin säästynyt. Uudempaa rakennuskantaa edustavat alueen pohjoisosassa olevat kaksi 1950-60-luvulla rakennettua asuinrakennusta ja huoltamo. Rantalan mökin lähellä on myös 1990-luvulla rakennettu uudehko omakotitalo. Kuitenkin vanha mökkiasutus on säilynyt keskivertoa paremmin. Rakennusten nykytila näkyy myös kohteiden arvottamisessa. Arvokkaita kohteita ovat Rantala, jossa päärakennuksen ja aittojen säilyneisyyden lisäksi pitkä sosiaali- ja taloushistoria tekee siitä merkittävän. Toinen mielenkiintoinen kohde on Keskisen mökkiin liittyvä pieni rautapellillä katettu kivinavetta, joka on materiaaliltaan mielenkiintoinen sovellutus ennen yleisestä yhden lehmän navetasta. Vanhinta rakennuskantaa edustaa raitin varrella oleva Onnelan talo, jossa ovat säilyneet nykyikkunoita pienemmät ikkuna-aukot, jotka sijaitsevat vain talon kahdella sivulla. Rakennuksessa on myös vanhempaa kattomuotoa edustava vuoliaiskatto.