Härmälän ilmailuun liittyvä historia sai alkunsa 1930-luvulla, kun valtion lentokonetehdas ja sitä palveleva lentokenttä päätettiin rakentaa alueelle. Valtio oli etsinyt Suomenlinnassa sijainneelle lentokonetehtaalle uutta sijoituspaikkaa jo vuodesta 1928 alkaen. Sijoituspaikaksi oli jo valittu Hattulan Parola, mutta kun rakennustyöt siellä laman takia lykkääntyivät, ehti Tampere tekemään paremman tarjouksen.

Tampere tarjosi valtion lentokonetehtaan sijoituspaikaksi Pyhäjärven rantaa Härmälässä ja lentokentän paikaksi läheisen Vähäjärven eteläpuolta. Tarjoukseen kuului lisäksi, että kaupunki luovuttaisi tehtaan tarvitsemat maa-alueet valtiolle ilmaiseksi ja osallistuisi lentokentän rakentamiskustannuksiin merkittävällä summalla. Kaupunki lupautui jopa hoitamaan lentokentän kunnossapidon jatkossa. Niinpä vuonna 1931 valtio perui aikaisemman päätöksensä ja päätti sijoittaa lentokonetehtaan Tampereelle. Kaksi vuotta myöhemmin päätettiin lisäksi puolustusvoimien ilmailuvarikon rakentamisesta lentokonetehtaan välittömään yhteyteen.

Lentokentän, valtion lentokonetehtaan ja puolustusvoimien ilmailuvarikon mittavat rakennustyöt käynnistyivät Härmälässä lähes yhtä aikaa. Lentokentän rakennustyöt aloitettiin vuonna 1932. Rakennustyö käsitti 40 hehtaarin suuruisen alueen tasoittamisen, salaojituksen ja lopuksi heinän kylvön. Kenttä raivattiin hätäaputöinä lapio- ja hevosvoimin. Alkuvaiheessa töihin osallistui 400 työtöntä. Lentokentän ja lentokonetehtaan yhdistävän kilometrin mittaisen ns. rullaustien rakentaminen aloitettiin vuonna 1933. Tiestä tuli Suomen levein, sen leveys oli jopa 35 metriä. Lentokonetehtaan ja ilmailuvarikon rakennustyöt puolestaan käynnistyivät vuonna 1934. Kaikkien kohteiden rakennustyöt valmistuivat pääosin vuonna 1936.

Härmälän lentokentän valmistuessa vuonna 1936, se oli Suomen ainoa sisämaan lentokenttä. Kenttä oli Tampereen lähialuetta palveleva julkinen, kansainvälinen lentokenttä, mutta sillä oli hyvin sotilaallinen luonne, koska Valtion lentokonetehdas valmisti myös sotilaslentokoneita. Kenttä palveli mm. tehtaan mittavaa koelentotoimintaa. Siviili-ilmailu Härmälässä käynnistyi vuonna 1937, kun Finnairin edeltäjä Aero Oy aloitti Suomen ensimmäiset säännölliset reittilentonsa Tampere-Helsinki-Viipuri -reitillä. Reitti oli käytössä vain osan vuodesta, sillä syyskuusta toukokuuhun ulottuvalla kelirikkokaudella lentoja ei ollut.

Poikkeuksena muihin Suomen lentokenttiin verrattuna, Tampereen Härmälän lentokenttä oli aluksi kunnallinen ja valtiolle oli vain taattu ilmainen kentän käyttöoikeus. Sotien aikana kenttä oli luonnollisesti puolustusvoimien käytössä, joka vastasi tuolloin myös kentän ylläpitokustannuksista. Kentän hoito siirtyi kokonaisuudessaan valtiolle vasta 1960-luvulla.

Reittiliikenne Härmälän lentokentältä käynnistyi sotien jälkeen uudelleen vuonna 1946. Vuosikymmenen loppuun mennessä Tampereelta lennettiin mm. Helsinkiin, Vaasaan, Ouluun ja Kemiin. Suorat ulkomaanlennot, ensimmäiseksi Tukholmaan käynnistyivät vuonna 1948. 1950-luvulla Aero sai kilpailijakseen Veljekset Karhumäki Oy:n, joka myöhemmin toimi nimellä KarAir.

1950-luvulla säännöllinen reittiliikenne Härmälässä uhkasi loppua kokonaan kentän heikon kunnon vuoksi. Tuolloin pohdittiin jo kokonaan uuden kentän rakentamistakin, mutta lopulta päädyttiin Härmälän kentän kunnostamiseen. 1950- ja 60-luvun alun mittavien korjaus- ja rakennustöiden jälkeen uudistunut Härmälän lentokenttä oli useiden vuosien ajan Suomen toiseksi vilkkain lentokenttä. Kentän liikenteen huippuvuonna 1969 lennonjohdossa kirjattiin yhteensä 46 573 laskua ja nousua.

Lentoliikenteen matkustajamäärien yhä kasvaessa ja siirryttäessä potkurikoneista yhä suurempiin suihkukoneisiin alkoivat sekä lentokenttä että lentoasemarakennus Härmälässä jälleen jäädä pieniksi. Kenttää ei kuitenkaan enää voinut laajentaa kaupungin ja ympäröivän asutuksen läheisyyden vuoksi. Lentokenttätoiminta päättyi Härmälässä virallisesti lokakuussa 1979, kun sekä sotilasilmailu että siviililiikenne siirtyivät Härmälästä Pirkkalaan. Härmälästä oli tuolloin lentänyt yhteensä 1,5 miljoonaa matkustajaa. Yleisilmailua Härmälässä oli vielä vuoteen 1982 asti. Kenttää käyttivät purjelento- ja laskuvarjohyppytoimintaan mm. Tampereen Ilmailuyhdistys ja laskuvarjokerho.

Lentokentän historiaan kiinteästi liittyneiden Valtion lentokonetehtaan ja Ilmailuvarikon toiminta päättyi myös 1970-luvulla. Lentokonetehdas oli siirtynyt sotien jälkeen Puolustusministeriöltä kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen. Samalla se oli liitetty osaksi Valtion metallitehdas -yhtymää, josta 1951 muodostettiin Valmet Oy. Tehtaassa alettiin tuolloin lentokoneiden lisäksi valmistaa sotakorvaustuotteita, kuten vetureita, vaunuja ja erilaisia moottoreita. Lentokoneiden valmistus tehtaalla päättyi lopullisesti vuonna 1976. Lentovarikon (ent. Ilmailuvarikko) toiminta jatkui Härmälässä vuoteen 1978 asti. Valmet Oy:n jälkeen entisen lentokonetehtaan rakennukset siirtyivät Sisu Terminal Systems Oy:lle ja edelleen nykyiselle omistajalleen Kalmar Industries Oy Ab:lle, jonka teollinen toiminta entisen lentokonetehtaan alueella jatkuu yhä.

Ellipsin muotoinen Härmälän lentokenttä oli valmistuessaan vuonna 1936 kooltaan 600x800 metriä (n. 40 ha). Nurmipintaisen lentokentän hoidosta huolehtivat alkuvaiheessa lampaat. Kentällä ei alkuvaiheessa ollut kiitotietä, merkkivaloja tai lennonjohtotornia. Laskeutumisapuina toimivat lentokonehallin katolla oleva tuulipussi ja kenttää sadan metrin välein kiertäneet puiset punakeltaiset reunamerkit. Hämärään aikaan kentälle vietiin värilasisia myrskylyhtyjä, joilla laskeutumiskohta merkittiin. Kenttä kärsi syksyisin ja keväisin kelirikosta, ja talvella laskeutumaan pääsivät vain suksikoneet. Toisena lentokenttänä toimi läheinen Pyhäjärvi; talviaikaan käytettiin Pyhäjärven jäälle aurattua kiitotietä ja sulan aikaan järveen laskeutuivat vesitasot.

Kentän toiminnan ensimmäisinä vuosina lentoaseman virkaa hoiti kaksi puurakenteista rakennustöiden ajalta peräisin olevaa parakkia. Lentomatkustukseen liittyvät toimet, kuten lipunmyynti ja lähtöselvitykset hoidettiin Matkatoimisto Sammon toimistossa Tampereella. Sodan aiheuttamien viivästysten vuoksi varsinainen lentoasemarakennus Härmälään valmistui vasta vuonna 1942. Asemarakennuksen on suunnitellut Tampereen kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer. Rakennus on puurakenteinen, yksikerroksinen, tasakattoinen ja valkoiseksi rapattu. Rakennuksessa oli matkustajien odotustila, baari, toimisto ja sääasema. Lennonjohdon tilat oli sijoitettu rakennuksen kaakkoispäädyn torniosaan. Muotokieleltään se oli puhtaan funktionalistinen.

Muita rakennuksia kentällä olivat lentokonesuojat ja -hallit. Ensimmäinen ja ainoa nykypäiviin asti säilynyt halli, Ilmavoimien lentokonehalli valmistui vuonna 1936. Tiilirunkoinen rapattupintainen halli on nykyään osa Tampereen messu- ja urheilukeskusta (nykyinen B-halli, ks. tämän raportin rakennus 1).

Nurmipintaisen lentokentän kärsiessä kelirikosta sekä syksyllä että talvella alettiin Härmälän lentokentälle jo 1940-luvun alussa puuhata kiitoteitä. Aluksi suunnitelmissa oli jopa neljän risteävän kiitotien rakentaminen, mutta lopulta näistä toteutui vain yksi itä-länsi -suuntainen kiitotie. Kiitotien sodanaikaisten rakennustöiden kustannuksista vastasi Ilmavoimat. Rakennustöiden yhteydessä kenttää laajennettiin, joten valmistuessaan vuonna 1944 sorapintainen kiitotie oli 1350 metrin pituinen. Talviaikana jäätilanteen salliessa käytettiin edelleen Pyhäjärven jäälle aurattua jääkiitotietä.

1950-luvun vaihteessa matkustaja- ja rahtiliikenne uhkasi kokonaan katketa Tampereelle kentän huonon kunnon ja varustetason vuoksi. Sorapintainen kiitotie oli huonokuntoinen eikä Härmälän lentokentälle ollut vieläkään saatu laskeutumisvaloja. Kiistaa käytiin siitä pitäisikö vanhaa kenttää korjata, vai rakentaa kokonaan uusi. Lopulta päädyttiin Härmälän lentokentän kunnostamiseen ja laajentamiseen. Osittain valtion hoidettavaksi siirtynyttä kenttää kunnostettiin useaan otteeseen 1950 ja -60-luvuilla. 1953 kiitotien molemmat päät päällystettiin öljysoralla ja 1954 asennettiin laskeutumisvalot. 1964 kunnostustöiden päätteeksi 1800 metrin mittaiseksi pidennetty kiitorata sai asfaltti pinnan.

Matkustajamäärien jatkuvasti kasvaessa myös lentoasemaa oli laajennettava. Laajennus tehtiin vuonna 1964, leventämällä koko rakennusta neljä metriä kentän puoleiselta lounaissivulta. Laajennusosa vuorattiin yläosastaan sileillä ja alaosastaan aaltoprofiloiduilla mineriitti-levyillä. Parakkimainen laajennus sopii varsin huonosti alkuperäiseen rakennukseen.

1960-luvun lopulla kenttä lentoasemineen alkoi jälleen käydä ahtaaksi, mutta valtioneuvoston tehtyä vuonna 1969 periaatepäätöksen Tampereen seudun uuden lentokentän sijoittamisesta Pirkkalaan, ei vanhaa lentoasemarakennusta enää ollut kannattavaa laajentaa. 1970-luvulla lentokentälle rakennettiin kuitenkin vielä useita huolto- ja hallirakennuksia, jotka on sittemmin kaikki purettu. Lentokenttäalueella tai sen välittömässä läheisyydessä oli lentokenttätoiminnan aikana kaikkiaan nelisenkymmentä rakennusta, joiden kaikkien täsmällisen sijainnin määrittäminen ei tämän työn puitteissa ole ollut mahdollista. Keskeisimpien kentän rakennusten likimääräinen sijainti on nähtävissä Härmälän entisen lentokentän alueen kuvaliitteen piirroksessa.

Lentokenttätoiminta päättyi Härmälässä virallisesti lokakuussa 1979 ja yleisilmailu vuonna 1982. Maastossa Härmälän lentokenttää ei enää ole havaittavissa muutamia käyttötarkoituksestaan irrallisia rakenteita lukuun ottamatta. Kentästä on jäljellä vielä terminaalirakennus, Ilmavoimien lentokonehalli, sekä osa kiitotiestä. Huonokuntoinen lentoasema, osoitteessa Lepolantie 35, on siirtynyt valtiolta Tampereen kaupungin omistukseen, joka on vuokrannut sen edelleen Tampereen laskuvarjokerhon käyttöön. Lentokonehalli taas palvelee nykyisin Tampereen messu- ja urheilukeskuksen B-hallina. Kiitotiestä on muotoutunut yksi alueen pääliikenneväylistä, Ilmailunkatu sekä monitoimihallin laajat parkkialueet. Ilmakuvista ja virastokartasta on lisäksi havaittavissa alkuperäisen ellipsin muotoisen kentän eteläraja Sarankulman kaupunginosassa, teollisuusalueen keskellä sekä lentokonetehtaalta kentälle johtaneen rullaustien linjaus.

Kentälle kaavoitetun asuinalueen nimistössä ilmailun perinne on kuitenkin haluttu säilyttää. Alueen ilmailuun liittyviä paikannimiä ovat mm. Ilmailunkatu, Koelentäjänkatu, Lentoasemanpuisto, Lentokentänkatu, Lentokonetehtaantie, Pilotinpuisto ja Pilotinkatu.

Suomen ilmailunhistoria on lyhyt, vain noin sata vuotta. Ilmailun nopean kehityksen vuoksi vanhat ilmailuun liittyvät rakennukset ovat pääosin kadonneet, kuten myös Härmälän entisellä lentokentällä. Härmälän entinen lentokenttä edustaa kuitenkin merkittävää paikallista ja kansallista ilmailun historiaa, minkä vuoksi kentän harvojen olemassa olevien rakenteiden säilyminen tulisi turvata myös tulevaisuudessa.

Härmälän entisen lentokentän säilytettäviä rakenteita ovat lentoasemarakennus (Lepolantie 35), lentokonetehtaan ja lentokentän välinen rullaustien linjaus (mm. Perkiönkatu), entinen Ilmavoimien lentokonehalli, nykyinen Tampereen messu ja Urheilukeskuksen B-halli sekä lentokentän vanha kiitotie (Ilmailunkatu ja parkkialueet). Suunniteltu parkkialueiden laajentaminen parkkitasoilla entisellä kiitotiellä tulisi toteuttaa avoimena, mahdollisimman matalana, virtaviivaisena ja horisontaalisena, jotta alkuperäinen itä-länsisuuntainen kiitoratanäkymä säilyy.