Helmikuisena iltana vuonna 1913 joukko parhaimpiinsa pukeutuneita kutsuvieraita saapui juhlistamaan kauan odotetun Tampereen Teatterin avajaisia. Osa juhlaväestä jäi vossikan kyydissä rakennuksen torin puoleisella edustalla ja riisui paksun talvipalttoonsa näyttävän eteishallin naulakkoon. Ennen varsinaista avajaisnäytelmää kuultiin Finlandia-hymni, Maamme-laulu ja Jalmari Hahlin pitämä juhlapuhe. Ilta oli merkittävä. Avajaisnäytelmänä oli Arvid Järnefeltin ”Manon”, jonka Järnefelt oli kirjoittanut vasta vasten Tampereen Teatteria varten. Ilta oli menestys: Tampereen Teatterin rakennus, ”teatterin oma koti”, kuten Aamulehti vuonna 1913 rakennusta kuvasi, sai lehdistöstä myönteisen vastaanoton niin arkkitehtonisesti kuin taiteelliselta sisällöltäänkin.

Tampereen Teatterin suunnittelivat arkkitehdit Kauno S.Kallio ja Oiva Kallio. Kauno S.Kallio oli aiemmin voittanut teatteritalosta julistetun arkkitehtikilpailun työllään ”Thais”. Kilpailutyön arkkitehtuurinen ajatus nojasi saksalainen teatteriarkkitehti Max Littmanin ideologiaan amfiteatterista. Lopulliset suunnitelmat kuitenkin poikkesivat julkisivujen osalta toteutuneesta rakennuksesta ollen kilpailutyötä klassistisemmat.

Teatteri sijaitsee Tampereen Keskustorin itäpuolella. Sen asema keskeisellä paikalla, Tampereen nykyisen pääkadun varrella ja Keskustorin reunalla on merkittävä. Rakennus on säilynyt alkuperäisessä tarkoituksessaan kulttuurirakennuksena ja Tampereen Teatterin ”kotina”. Tampereen Teatteri on toiminut rakennuksessa yhtäjaksoisesti sen valmistumisesta lähtien. Tyylillisesti rakennus edustaa klassismia ja myöhäistä jugendia. Yhdessä vanhan kirkon, kellotapulin ja Kulttuuritalo Laikun (entinen kirjastotalo) kanssa Tampereen Teatteri muodostaa yhtenäisen klassistisen kokonaisuuden Kirkkopuiston ympärille.

Rakennuksen säilyneisyysaste on korkea huolimatta siitä, että rakennusta on laajennettu vuosien aikana useaan otteeseen. Rakennus on muutoksista huolimatta säilyttänyt ominaispiirteensä. Peruskorjaus 1980-luvun lopulla toimi eheyttävästi ja palautti rakennuksen sisätiloihin sen alkuperäisen ilmeen. Vuosikymmenien aikana tehdyt laajennukset ovat pääpiirteittäin toteutettu rakennuksen alkuperäistä arkkitehtuuria arvostaen ja kokonaisuuteen jäsentyen. Teatterirakennus on suojeltu asemakaavassa ja teatterin merkitys Tampereen kaupunkikuvassa on huomioitu useissa eri selvityksissä, jotka esitellään selvityksessä kohdassa ”Sijainti”.

Työn tavoite ja sisältö

Tampereen Teatterin rakennushistoriaselvitys on laadittu tulossa olevan perusparannushankkeen pohjaksi ja rakennuksen teknistä ylläpitoa varten. Työn tilaaja on Tampereen Teatteritalo-säätiö.

Selvityksessä tarkastellaan rakennuksen syntyvaiheet, keskeiset muutokset sekä rakennuksen ominaispiirteet ja säilyneisyys. Selvityksen loppuun on koottu toimenpidesuositukset, joiden tarkoituksena on säilyttää kohteen kulttuurihistorialliset arvot. Rakennushistoriaselvitys on laadittu ajalla 16.5.-26.7.2022. Työtä ovat ohjanneet Pirkanmaan maakuntamuseon rakennustutkijat Anna-Leena Lehto ja Miinu Mäkelä. Työn on laatinut FM Sanna Kuusikari. Selvityksen teknisenä asiantuntijana on toiminut perinnerakennusmestari Anne Uosukainen.

Lähteet ja menetelmät

Selvityksen tutkimusmenetelminä on käytetty kenttätutkimusta, arkistotutkimusta ja tutkimuskirjallisuuteen tutustumista. Arkistotutkimus sisältää Tampereen kaupungin rakennusvalvonnan arkiston rakennuspiirustukset, Arkkitehtitoimisto Forssin arkiston rakennuspiirustukset Tampereen Teatterista vuosilta 1912-1931, Vapriikin kuva-arkiston aineiston, Tampere-Seuran arkiston valokuvia sekä arkkitehti Lasse Kosusen arkistoimat lehtileikkeet ja valokuvat teatterista. Aikalaistietoa Tampereen Teatterin alkuvaiheista on haettu kirjallisuuden lisäksi Kansallisarkiston digitaalisesta sanomalehti-arkistosta, joka on tarjonnut tärkeää tietoa ajankuvasta, alkuperäisistä sisämateriaaleista sekä urakoitsijoista.

Lähdekirjallisuudessa merkittävimpänä on olleet teatterin historiaa käsittelevät teokset; Panu Rajalan Tunteen tulet, taiteen tasot, Matti Wacklinin vielä julkaisematon teos Tampereen Teatteritalon Säätiön historiasta ”Teatterin tukija” ja arkkitehti Lasse Kosusen arkkitehtuurin diplomityö vuodelta 1983.

Tampereen Teatterin rakennushistoriaselvitys sisältää johdannon Tampereen Teatterin historiaan, rakennushistorian eri vuosikymmenillä tapahtuneista muutoksista, rakennuksen ominaispiirteet ja keskeiset sisätilat, ympäristötarkastelun sekä johtopäätökset.

Tampereen Teatterin tontti sijaitsee keskeisellä paikalla Keskustorin itäpuolella ja Tammerkosken rannalla, aivan Hämeensillan kupeessa. Teatterin länsipuolelle aukeaa Keskustori, jonka horisontaalisena päätepisteenä kohti itää rakennus toimii. Arkkitehtuurisesti klassismia ja myöhäistä jugendia edustavaa teatteritaloa ympäröi eri rakennusaikakausia ja -tyylejä edustavia, kaupunkikuvallisesti ja historiallisesti merkittäviä rakennuksia. Lännessä teatteria vastapäätä sijaitsee Tampereen raatihuone (1890, Georg Scherck) ja sen oikealla puolella on Sandbergin talo (F.L.Calonius 1897) ja Keskusvirastotalo (1967 ja 1975, Aarne Ervi). Teatterin eteläpuolella kulkee vilkkaasti liikennöity Hämeenkatu ja sen toisella puolella Tempon (1939, Bertel Strömmer) ja Sumeliuksen talot (1901, Grahn, Hedman & Wasastjerna). Teatterin vierestä kohti kosken länsipuolta lähtee Hämeensilta (1929/2019). Teatteritalon itäpuolella virtaa Tammerkoski, jonka vastarannalta alkaa Kyttälän kaupunginosa. Teatterin pohjoispuolella sijaitsee Tampereen Vanha kirkko (1824, Charles Bassi), kellotapuli (1828, Carl Ludvig Engel) vanha kirjastotalo eli nykyinen Kulttuuritalo Laikku (1925, Jussi ja Toivo Paatela) ja Frenckell (1903-1905, Birger Federley).

Tampereen Teatterin voi luonnehti sijaitsevan ikään kuin agoralla, jossa sen ympärille ovat keskittyneitä niin maallisen vallan, kuin kirkon, kulttuurin, kaupankäynnin ja teollisuuden maamerkkejä. Sijainti on merkittävä paitsi keskeisen sijainnin ja kaupunkikuvan kannalta, mutta myös historiallisesti, sillä tontin pohjoispuolella sijaitsi aikoinaan Tammerkosken kartano, jonka ympärille Daniel Hall hahmotteli perustettavan Tampereen kaupungin vuonna 1775.