rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rakennushistoriallisesti, sosiaalihistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävä kohde

Iso-Pennon kylän kantatalosta Kukosta jakamisten seurauksena syntynyt osatalo, joka perustettu nykyiselle paikalleen 1900-luvun alussa. Pihapiiri kertoo 1900-luvun maatilan toiminnasta ja asumisen ja elämisen tavasta. Pihapiirin rakennukset ovat säilyttäneet kohtalaisesti rakennusaikansa rakennusmateriaalit, muodot ja piirteet. Pihapiiri on kasvillisuudeltaan, jäsentelyltään ja pinnoiltaan hahmotettavissa 1900-luvun alkupuolen maatilaksi. Melko näkyvä sijainti avoimessa peltomaisemassa.

Koivusalon pihapiiriin kuuluu kaksi asuinrakennusta ja 5 talousrakennusta. Tila sijaitsee Iso-Pennon pohjoisosassa, ns. Niemen alueella Maljastentiestä länteen erkanevan pihatien päässä, loivalla mäellä, Längelmäveden Sarkainlahden tuntumassa, peltojen ympäröimänä. Pihaan kuljettiin aiemmin lounaispuolisen Niemensalon kautta. Nykyinen pihatie on tehty sen jälkeen, kun Eräjärvelle vievä maantie 1964 valmistui. Pihassa kasvaa muutamia nuorehkoja puita, omenapuita, koristepensaita sekä perennoja.

Koivusalo on syntynyt 1909, kun Iso-Pennon kylän kantatalosta Kukosta halottu osatalo Iso-Kukko 1843 halottiin kahtia Ala-Kukoksi ja Yli-Kukoksi ja Yli-Kukko puolestaan edelleen Yli-Kukoksi ja Koivusaloksi 1909. Tilakeskus on muodostunut nykyiselle paikalleen 1900-luvun alussa.

Pihapiirin rakennukset:

1 Asuinrakennus (1909): lohkokiviperustus, satulakatto, tiiliprofiloitu peltikate, julkisivuissa keltainen peiterimoitettu pystylaudoitus, 6-ruutuiset ikkunat, lounaissivulla sisäänvedetty lasikuisti. Laajennettu kaakkoispäädystä runkoa jatkamalla, laajennusosassa betonisokkeli. Vanhassa osassa vinttikerroksen laudoituksen alapäässä sahalaita.

2 Asuinrakennus ja riviaitta: satulakatto, kolmiorimahuopakate, hirsirunko, julkisivut punamullatulla hirsipinnalla. Koillispäädyssä pieni asuinrakennus, jolla 6-ruutuiset ikkunat ja pulpettikattoinen keltaiseksi maalattu vaakalaudoitettu kuisti. Lounaissivuun rakennettu kiinni riviaitta, jolla vastakkainen harjasuunta ja valkoiset, teräväkärkiset, päistä ristikkäiset ovien kehykset.

3 Karjasuoja (1952): satulakatto, sementtitiilikate, betonitiilirunko, vintin osalla julkisivuissa punamullattu peiterimoitettu pystylaudoitus.

4 Riihi: loiva satulakatto, aaltopeltikate, julkissivut osin punamullattua hirttä osin pystylautaa, länsipääsyssä pulpettikattoinen laajennusosa. rakennusta on myös korotettu ja se toimii nykyisin varastona.

Lisäksi kiinteistöön kuuluu kaksi muuta talousrakennusta.

Raine Raitio, Kuhmalahden yleispiirteinen rakennusinventointi 2001.

Kiinteistötiedot. Maanmittauslaitos, Kiinteistötietojärjestelmä. http://www.ktj.fi/

Längelmäveden seudun historia. 2, Kuhmalahden historia II. Hämeenlinna 1954.

Peruskartta 2016 ja ortoilmakuvat. Maanmittauslaitos. http://www.paikkatietoikkuna.fi/

Peruskartta 1954. Maanmittauslaitos. http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/

Isonjaonjärjestelykartta 1902-08. Kansallisarkisto.

Pitäjänkartta 1899. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Senaatinkartta 1855. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Isojakokartta 1763. Kansallisarkisto.

Maakirjakartta 1635. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Kiinteistön omistaja