rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

Rakennushistoriallinen arvo – Rakennusperinteinen

Yksittäispientalotyyppinen asuinrakennus on rakennettu 1951. Se on pienistä muutoksista huolimatta säilyttänyt hyvin jälleenrakennuskaudelle tyypilliset pelkistetyt piirteet, kuten puolitoistakerroksinen noppamainen runkomuoto, loivahko satulakatto, 2-3-jakoiset tuuletusikkunalliset ikkunat ja pystyrimalaudoitetut julkisivut. Saman ikäinen vaatimaton pihavaja on säilynyt pääosin alkuperäistä vastaavassa asussa. Pihan pinnat ja kasvillisuus ovat 1950-luvun omakotitaloille tyypilliset.

Historiallinen arvo – Sosiaalihistoria

Pihapiirissä on säilynyt 1950-luvulle tyypillinen asumisen tapa, pienehköjä asuntoja omakotitalossa.

Varalankadun varressa, kadun luoteispuolella on kadulta loivasti luoteeseen laskeva avara puutarhatontti, jonka keskellä on 1951 valmistunut yksittäispientalo ja tontin perällä todennäköisesti samanikäinen pieni puutarhavaja.

Tontti on kuulunut Provastin perintötilan maihin. 1930 laaditussa asemakartassa tontin rajat mukailevat osin nykyisiä, mutta tontti on yhä rakentamaton. Nykyinen asuinrakennus, puolitoistakerroksinen pientalo on rakennettu 1951. Suunnitelija on alkuperäisten rakennuslupakuvien perusteella ollut arkkitehti Kerttu Nuoliala. Asuinrakennus ajalle tyypillinen ns. rintamamiestalo, jossa on omistajaperheen lisäksi ollut vuokralaisasunto vinttikerroksessa. Pieni piharakennus on todennäköisesti saman ikäinen. Kiinteistöön ei ole tehty merkittäviä muutoksia.

Kiinteistön lähiympäristössä on sekalaista rakennuskantaa: kookkaat 1950- ja 1960-luvun pienkerrostalot, 1980-luvun rivitalo, voimakkaasti laajennettu 1950-luvun yksittäispientalo sekä muutamia uudehkoja omakotitaloja.

Varalankadun luoteispuolella sijaitsevaan pihaan laskeudutaan katutasosta betoniportaita pitkin noin reilun metrin verran. Pihan puolella katua vasten on luonnonkivimuuri/ pengerrys, joka on saumattu betonilla. Sen päällä katutasossa kulkee ruskeaksi maalattu pystysäleinen puuaita. Pihapiiri on pääosin nurmikolla. Betonilla pengerretty kukkapenkki reunustaa kapeaa kulkua rakennuksen kuistille. Kuistin edusta ja polku on päällystetty liuskekivillä. Pihaan ei ole ajotietä, eikä tontilla ole autopaikkaa. Asuinrakennuksen ympärillä on avara, suojaisa ja puutarhamainen piha, jossa kasvaa runsaasti perinteistä kasvillisuutta, kuten omanapuita, marjapensaita, vadelmaa, koivuja, sireeniä ja perennoja. Pihan pinnat ja kasvillisuus ovat 1950-luvulle tyypilliset ja sopivat hyvin alueen perinteiseen ilmeeseen.

Pihapiirin ja rakennusten arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Asuin- ja piharakennuksen, pihan pintojen ja kasvillisuuden muodostaman 1950-luvulle ominaisen pihapiirin säilyminen.

Asuinrakennus – piharakennus rakennusparin säilyminen.

Rakennusten julkisivujen aukotuksen, kattomuodon, kattokulman, runkomuodon ja rakennusajankohdalle ominaisten julkisivumateriaalien ja muotojen säilyminen.

Pispalan rakennusinventointi: PMM/ Kati Lahtinen/ 20.5.2003. 2003 inventoinnin kohdenumero 366.

- Ansionkallion palstoitussuunnitelma 1899, Toivo Borgenström; Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Provastin perintötilan osan lohkomiskartta 1931, maanmittausinsinööri K. Sinervä; kopion kartasta omistaa Arto ja Kristiina Karima.

- Rakennus- ja muutosluvat, Tampereen kaupunki, Rakennusvalvonnan arkisto.

- Viistoilmakuvat, http://www.bing.com/maps (Bird’s eye view).