1. Palho isojaossa muodostettu kolmesta talosta. Pihapiiri: Ylä-Palhon päärakennus 1800-luvun alkupuolelta, väenpirtti 1870-luku, viljamakasiini ja riihi 1860-luku, tiilinen makasiini ja ulkorakennus 1920-luku, kivinavetta, lautainen kuivuri

2. Laukon pihapiiri: yhtenäinen klassistinen kokonaisuus, päärakennus 1931, puutarhurin asunto 1830, navetta, työväen asuinrakennuksia, saha, hautakappeli, lukuisia ulkorakennuksia

3. Laukon puisto

4. Lastunen ratsutila 1600-l:n loppu. Pihapiiri: päärakennus 1784, 1861, 1920-l. meijeri, talli, pakari, väentupa. Muonamiehen kolmen asuintalon ryhmä ja lato Vatsoilan kylätontin vaiheilla.

5. Kelhon rustholli 1540. Pihapiiri: päärakennus 1920, kivinavetta

6. Sotavalta ratsutila 1700-l:n alku. pihapiiri: Päärakennus kaksikerroksinen hirsirakennus 1928, puukuja, viljamakasiini 1912, harmaakivinavetta, tuulimylly 1800-luvun loppu, sivurakennus 1919, kellotapuli 1920-l., muonamiehen mökki, 1700-luvun vilja-aitta, Mäyhärinteen huvila 1900-luvun alku

[Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 2016, inventointi]

Palhon kylä. Palhon kylä on asutettu keskiajan kuluessa. 1790-luvulla muodostettiin kylän kolmesta talosta Palhon kartano. Vuonna 1956 kartano jaettiin Ala- ja Ylä-Palhoon. Kartanon päärakennus, Ylä-Palho, on runko-osiltaan 1800-luvun alkupuolelta. Nykyinen uusrenessanssiasu on vuoden 1905 korjauksesta. Väenpirtti on ilmeisesti 1870-luvulta. Kivinvetta, hirsinen viljamakasiini ja riihi ovat 1860-luvulta. Kartanoalue on istutettu puistoksi.

Laukon kartanomiljöö. Laukon kartanomiljöö on puistoineen, viljelyksineen ja hakamaineen maisemallisesti erittäin edustava.

Lastusten kartano ja kulttuurimaisema. Lastusten kaksitaloinen kylä lahjoitettiin vuonna 1650 vapaaherra Jöns Kurckille ja peruutettiin 1682. 1690-luvulla talot yhdistettiin ja muodostettiin ratsutilaksi. Majuri Ka-A. Granfelt rakennutti kartanon nykyisen päärakennuksen vuonna 1784. Hirsirakenteinen, mansardikattoinen rakennus oli alkuaan lautavuorattu ja punamullattu. Vuonna 1861 rakennuksen itäpäähän lisättiin kaksi kamaria ja keittiö ja rakennus rapattiin. Vierashuoneessa on laaja Lastusten kartanomiöjöötä dokumentoiva seinämaalaus ilmeisesti 1830-luvulta. Vuonna 1924 rakennus korjattiin ja osin entisöitiin arkkitehti Wivi Lönnin suunnitelman mukaan. Neliömäistä pihaa rajaa vanha pakarirakennus ja joukko talousrakennuksia. Rakennusten ympärillä on vanhaa puustoa.

Sotavallan kartano ja kulttuurimaisema. Sotavalta oli vielä uuden ajan alussa tavallinen talonpoikaiskylä. Talot yhdistettiin 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa Sotavallan ratsutilaksi. Mårten Segercrantzin isännyyden aikana 1700-luvulla kartanosta kehittyi rakennustensa puolesta seudun mahtavin. Kartanon nykyinen kaksikerroksinen päärakennus on vuodelta 1928. Puinen rakennus on valkeaksi rapattu ja sen arkkitehtuuri noudattaa uusklassismin kartanoperinnettä. Rakennusten ympärillä on edustava puisto.

- Kartanon vanhin rakennus on Segercrantzin aikana, vuonna 1757 rakennettu leveä, otsallinen vilja-aitta.

- Muonamiehen asunto on siirretty nykyiselle paikalleen 1918 Sääksmäen rajalta. Runko on 1800-luvun keskivaiheilta.

- Vuonna 1782 rakennettu kaksikerroksinen vilja-aitta on siirretty Sotavaltaan Hyssyn tilalta.

- Kivinen karjarakennus on vuodelta 1920 ja maantien varrella sijaitseva sementtitiilinen viljamakasiini vuodelta 1912.

- Talousrakennuksiin liittyy erikoinen kellotapuli 1920-luvun alkupuolelta.

- Pieni leikkimökki on 1890-luvun lopulta.

- Peltoaukean keskellä seisoo suuri mamsellityyppinen tuulimylly, joka on vuorattu päreillä. Myllyssä ei ole siipiä tallella. Mylly lienee rakennettu vuoden 1890 viaheilla. Lempäälä-Seura on kunnostanut myllyä.

Kelho, Kelho. Kelhon entisen ratsutilan omistajat tunnetaan vuodesta 1540. Kartanon nykyinen päärakennus on vuodelta 1920. Sen on suunnitellut Kelhon silloinen isäntä, rakennusmestari Heikki Tiitola. Kaksikerroksinen, hirsipintainen rakennus noudattaa historiallisen kartanoarkkitehtuurin piirteitä hollantilaiskattoineen. Harmaakivinen karjarakennus on vuodelta 1900, sitä on uusittu 1919 ja 1934.

[Pirkanmaan seutukaavoitus: Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet. Julkaisu B 174. Tampereen seutukaavaliitto 1990.]