rakennusperinteinen

asutushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Ollila on Karimäen kylän kantatalo ja se sijaitsee vanhalla viimeistään 1640-luvulta olevalla. kylätontilla. Ollilassa on hyvin säilynyt 1900-luvun alun pihapiiri. Rakennukset, uudempi asuinrakennus, aitta, vilja-aitta, navetta ja maakellari ovat 1900-luvun vaihteesta. Vanha asuinrivi on 1800-luvun alkupuolelta. Rakennukset näkyvät hyvin Heinijärventielle.

Etelään aukeavalla rinnepihalla ovat vanha asuinrakennus (1800-l alkup.), uusi asuinrivi (n. 1900) navetta (1920-l). Lisäksi pihan välittömässä läheisyydessä ovat vilja-aitta, aitta/varasto ja maakellari 1900-luvun alkupuolelta.

Pihapiirin vanhin rakennus on pohjoissivulla oleva vanha asuinrakennus. Se on paritupa, jossa porstuan takana on keittiö. Rakennus on tehty luonnonkivisokkelille ja siinä on pitkänurkkainen hirsirunko. Rakennus on vuoraamaton, väri on punamultaa. Nurkat ovat suojattu valkoiseksi maalatulla laudoituksella. Rakennuksessa on neljä ylös saakka ulottuvaa hirsipäätyä ja vuoliaiskatto. Satulakatto on katettu betonitiilellä. Mutterikuisti on rakennettu nurkkakiville. Kuistin vanhat ikkunat ovat hävinneet. Vanha paripeiliovi on säilynyt.

Vanha asuinrakennus on tehty vaiheittain. Aluksi päätyjen huoneet ovat olleet erilliset, itsenäiset rakennukset. Rakennukset ovat yhdistetty hirsiseinällä myöhemmin yhtenäiseksi. Väliosan edessä oleva mutterikuisti on rakennettu 1800-luvun loppupuolella. Rakennus on ollut asuttu viimeksi sotien jälkeen. Sisustus on pääosin 1900-luvun alkupuolelta, peiliovet, pinkopahvit, tapetit. Huoenissa ovat säilyneet tiiliuunit.

Rakennus on osin huonossa kunnossa. Rakennus on osittain pudonnut kiviltä. Rakennukselle ei ole varsinaista käyttöä ja sen säilyminen on epävarmaa.

MML peruskartan (2017) mukaan kohteen vanha asuinrakennus on purettu.

Ollila on vanha Karimäen kantatila. Aikaisemmin talo oli nimeltään Loisko. 1800-luvulla käytössä olivat jo molemmat. Rakennukset ovat tontilla, joka on ollut Ollilan asuintontti jo 1600 ja 1700-luvulla. Kylän talot, Ritari, Kökkö, Ollila ja Hattu olivat tiiviissä rivissä vielä 1840-luvulla.

Nykyisellä suvulla talo on ollut vuodesta 1854, jolloin Mikko Matinpoika Hämeekyröstä osti Ollilan tilan valtiolta.

1900-luvun vaihteessa isäntänä oli Kalle Ollila. Hänen jälkeen Isäntänä oli Kaarlo Ollila (1902-41). Hänen jälkeen talo oli perikunnalla vuoteen 1948, jolloin se siirtyi Armas Ollilalle. Hänen perikunnalta osti nykyinen omistaja osti tilan vuonna 1985. Hänen aikana uudempi päärakennus remontoitiinperusteellisesti. Tilalla harjoitetaan edelleen aktiivista viljelyä.

Kuusimäki on Ollilan Hatunhakan pohjoispäähän vuonna 1880 perustettu torppa. Tila itsenäistyi vuonna 1927.

Asuinrakennusten ja navetan muodostama pihapiiri aukeaa etelään. Rakennukset ovat Hatunhaka nimisen mäen etelärinteellä. Mäki on metsäinen kalliomäki. Pihapiiri on vanhaa avointa nurmikenttää. Uudemman asuinrakennuksen länsipuolella on pieni puutarha, jossa on mm. omenapuita. Rakennusten eteläpuolella on pieni pelto ja Heinijärventie, jolle rakennukset näkyvät hyvin. Tien varressa ja tontin länsirajalla on 1930-luvulla istutettu kuusiaita. Sen takana on entisen Hatun kantatilan asuintontilla kaksi asuinrakennusta 1900-luvun alkupuolelta. Niiden länsipuolella on 1960-luvulla siirretty ratalinja.

Ympäristö on kumpuilevaa peltomaisemaa, jota mäkiset metsät rajaavat. Lähistöllä ovat mäkien päällä muut kantatalot, Ritari, Ylä-Kökkö ja Jaakola.

Vanha rakennuskanta kokonaisuutena tulisi säilyttää. Erityisesti pitäisi huolehtia, että asuinrakennus, navetta, aitta ja vilja-aitta säilyvät. Lisäksi vanhemman asutuksen jäänteet, esim kivijalat tulisi säilyttää. Rakennusten mahdollisissa korjaustoimenpiteissä tulee käyttää perinteisiä materiaaleja ja työtapoja. Läheinen peltomaisema pitäisi säilyttää avoimena. Mahdollisessa uudisrakentamisessa tulee korostetun tarkkaan huomioida vanha pihapiirin ominaispiirteet, kuten esim. materiaalit, mittakaava ja rakennusten sijainti.

Kaavoittamaton

Suuri maatilakirja II, 1964. Selander Väinö, Torpparilaitos ja sen kehitys Karkussa, Tyrvään seudun museo ja kotiseutuyhdistyksen julk. VI, 1939.

Pekka Ollila, haastattelu heinäkuussa 2003