rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

Autioitunut Jokipohja on vanha torppa maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla alueella. Rakennukset edustavat 1900-luvun vaihteen rakennustapaa. Liittyy Kosken kylän asutus- ja sosiaalihistoriaan.

Autioituneen pientilan pihapiirissä on asuinrakennus navetta ja kaksi pyöreistä hirsistä tehtyä latoa. Asuinrakennus ja ladot ovat rakennettu ehkä 1900-luvun vaihteessa. Navetta on 1900-luvun alkupuolelta ja sitä on mahdollisesti korjattu/muutettu 1950-luvulla.

Pienehkö, noin 9x6 metriä olevaAsuinrakennus on rakennettunurkkakiville/luonnonkivisokkelille. Lyhytnurkkainen hirsirakennusn on vuorattu peiterimavuorauksella. Punamultamaalia on säilynyt pohjoispuolen seinillä. Ikkunat ovat 6-ruutuiset postipuulla. Satulakatto on katettu betonitiilillä.

Talousrakennus sisältää saunan, tallin ja 3-4 lehmän navetan. Rakennus on rakennettu yhtenäiselle betonisokkelille, joka on mahdollisesti rakenusta nuorempi. Sauna on hirsirunkoinen, navetan ja tallin rungosta ei ole tietoa. Rakennus on vuorattu peiterimavuorauksella, pohjoispuolella on käytetty myös lomalaudoitusta. Vuoraus on harmaantunut, maalista ei jälkiä. Satulakatto on vuorattu huovalla ja kolmiorimalla.

Hirsiladot ovat tehty pyöreästä puutavarasta nurkkakiville koirankaulasalvoksin. Pienemmässä on pulpettikatto ja suuremmassa on satulakatto. Katemateriaali on huopaa.

Jokipohja perustettiin vuonna 1829 Kosken kartanon torpaksi. Jokipohja itsenäistyi vuonna 1919. Lohkominen tapahtui vuonna 1925 ja tilan kooksi tuli n. 12 hehtaaria. Omistajaksi merkittiin Oskari Jokipohja. Pienestä tilasta lohkottiin vielä kolme 0,15-0,64 hehtaarin asutustilaa 1930-luvun alkupuolella: Viherlehto, Niemelä ja Korvenojanniitty.

Kosken muut torpat ovat Kulmala (1804), Tanhuanpää (1845), Ilomäki (1858).

Jokipohjan pihapiiri sijaitsee Lammentaustanlahdesta nousevan rinnepellon/niittyaukean pohjoislaidalla. Rakennukset, asuinrakennus ja navetta ovat niityn laidalla, hirsiladot enemmän metsän siimeksessä.. Pihassa on runsaasti vanhoja omenapuita ja pensaita, jotka muodostavat suojaavan pihan. Muuten tontti on heinittynyt. Eteläpuolelle aukeaa hyvä näköala Lammentaustanlahden rantamilla oleville niitty- ja peltoalueille. Asuinrakennus on kohtalaisessa kunnossa, mutta vaatii pikaisia kunnostustöitä säilyäkseen.

Vanha rakennuskanta olisi suositeltavaa säilyttää. Uudisrakentaminen pitäisi sopeuttaa vanhaan rakennustapaan ja paikan historialliseen miljööseen. Esimerkiksi säästäen vanhaa puustoa ja säilyttäen vanha niitty/pelto avoimena.

Kaavoittamaton

Selander Väinö, Torpparilaitos ja sen kehitys Karkussa, Tyrvään seudun museo ja kotiseutuyhdistys, 1939. Maarekisteri Vammalan kaupungista, Varsinais-Suomen maanmittauslaitoksen arkisto, Turku.