Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta asiasta. Lausunnon antaminen kuuluu maakuntamuseon toimialaan, sillä Pirkanmaan maakuntamuseo toimii museolain mukaisena maakunnan rakennetun kulttuuriympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön asiantuntijana. Lausunto perustuu suppeaan arkistoaineistoon, selvityksiin sekä yleisiltä teiltä tehtyyn silmämääräiseen arvioon. Tontilla ei ole käyty, koska kiinteistön omistavan kuolinpesän toinen osakas on kieltänyt käynnin. Näin ollen rakennusten korjauskelpoisuutta ei voida arvioida kuin pintapuolisesti.

Pihlaja-niminen tila sijaitsee Ikaalisten Poltin kylässä. Se on kooltaan noin 4,3 hehtaaria ja pääosin metsää. Kiinteistön kaakkoispäädyssä, Yliskyläntien ja Mansikkamäentien kulmauksessa sijaitsee pihapiiri, johon kuuluu vanha päärakennus, riviaitta, vaja ja sauna sekä 1990-luvun lopulla rakennettu vapaa-ajanasunto.

Suomessa rakennussuojelu toteutetaan pääasiassa kaavoituksella. Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL 132/1999) edellyttää, että kaavoituksen yhteydessä tutkitaan olemassa olevan rakennuskannan arvot ja suojellaan arvorakennukset sekä maisemat erilaisilla suojelumerkinnöillä. Pihlajan tila sijaitsee maaseutualueella, jossa ei ole voimassa olevaa yleiskaavaa tai asemakaavaa. Alueella ei myöskään ole tehty pihapiiri- tai rakennuskohtaista rakennetun ympäristön inventointia, jossa alueen tai kohteiden kulttuurihistorialliset arvot olisi määritelty.

Alueella on voimassa ainoastaan vuonna 2017 hyväksytty Pirkanmaan maakuntakaava 2040. Siinä Pihlajan pihapiiri on merkitty kuuluvaksi Kallionkielen - Tevaniemen - Riitialan kulttuurimaiseman maakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle sekä Poltinjoen maakunnallisesti arvokkaan kulttuurimaiseman alueelle. Merkintöjen perusteena ovat maakuntakaavaa varten laaditut selvitykset: Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi. Ehdotus maakunnallisiksi maisema-alueiksi 2013 sekä Kulttuurimaisemat 2016. Pirkanmaan maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat maatalousalueet (Pirkanmaan liitto). Alueen kulttuurimaisema edustaa Keski-Hämeen loivasti kumpuilevaa ja jo varhaishistoriallisesti arvokasta viljely- ja järvimaisemaa, jolla on todettu olevan maisemallisia, elinkeinohistoriallisia ja rakennushistoriallisia arvoja. Maakuntakaavan arvoaluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä tulee turvata ja edistää luonnon- ja kulttuuriympäristön arvojen säilymistä.

Pihlajan päärakennus vaikuttaisi olevan peräisin 1800-luvun lopulta tai aivan vuosisadan vaihteesta. Saman kokoinen ja muotoinen rakennus on merkitty samalle kohdalle v. 1902 laaditulle tiluskartalle. Myös v. 1911 alueelta laaditulle ns. Senaatin kartalle pihapiiri on merkitty asutuksi. Päärakennus on 1800-1900-lukujen vaihteelle tyypillinen hirsirunkoinen, pitkänurkkainen, nurkkakiville perustettu, loivan satulakattoinen, myöhemmin osin pystyrimalaudoituksella vuorattu asuinrakennus. Vanhimmat hirsirunkoiset piharakennukset muodostavat asuinrakennuksen kanssa hyvin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen rakentamistavasta, asuinoloista ja elämäntavasta kertovan kokonaisuuden, jolla on selkeitä rakennusperinteisiä ja sosiaalihistoriallisia arvoja. Lisäksi rakennusryhmä sijaitsee näkyvällä paikalla Yliskyläntien ja Mansikkamäentien kulmauksessa osana maakunnallisesti merkittävää maisema-aluetta. Pirkanmaan maakuntamuseon kanta on, että pihapiirillä, lukuun ottamatta 1990-luvun vapaa-ajanrakennusta, on selkeitä kulttuurihistoriallisia ja maisemallisia arvoja ja rakennusten purkaminen merkitsisi maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä.

Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestari on käynyt kahdesti vuosina 2008 ja 2009 Pihlajan tilalla neuvomassa edellistä omistajaa rakennusten kunnostamisessa perinteisin menetelmin sekä tarkastamassa tehtyjä kunnostuksia, jotka on tehty kulttuurihistoriallisesti merkittäville rakennuksille myönnettyjen korjausavustusten turvin. Tarkastuskäynneillä on mm. neuvottu pirtin lattian kunnostamisessa, todettu ikkunoiden karmit ja pokat kunnostetuksi Museoviraston ikkunoiden korjauskortin mukaisesti sekä rakennusta muutoinkin kunnostetun ulkoasultaan ja sisätiloiltaan annettujen ohjeiden mukaisesti. Lisäksi näyttää uusitun asuinrakennuksen kolmiorimahuopakatto. Lausunnon pyytäjän mukaan myös alimmat hirret on uusittu ja vajonneita perustuskiviä on oikaistu ja nostettu. Yhteenvetona voidaan sanoa, että ainakin asuinrakennus on kunnostettu 2000-luvulla perinteitä kunnioittaen, ja se vaikuttaa ikäisekseen hyväkuntoiselta. Myöskään muut pihapiirin rakennukset eivät ulkoisesti vaikuta huonokuntoisilta. Niissä on aaltopeltikatot, jotka ovat todennäköisesti suojanneet rakennuksia ainakin suuremmilta kattovuodoista aiheutuneilta vaurioilta. Tarkempi arvio edellyttäisi kuitenkin käyntiä tontilla ja sisällä rakennuksissa.

Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa lopuksi, että kiinteistöltä tai sen välittömästä lähiympäristöstä ei tunneta arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyviä kohteita.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta asiasta. Lausunnon antaminen kuuluu maakuntamuseon toimialaan, sillä Pirkanmaan maakuntamuseo toimii museolain mukaisena maakunnan rakennetun kulttuuriympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön asiantuntijana. Lausunto perustuu suppeaan arkistoaineistoon, selvityksiin sekä yleisiltä teiltä tehtyyn silmämääräiseen arvioon. Tontilla ei ole käyty, koska kiinteistön omistavan kuolinpesän toinen osakas on kieltänyt käynnin. Näin ollen rakennusten korjauskelpoisuutta ei voida arvioida kuin pintapuolisesti.

Pihlaja-niminen tila sijaitsee Ikaalisten Poltin kylässä. Se on kooltaan noin 4,3 hehtaaria ja pääosin metsää. Kiinteistön kaakkoispäädyssä, Yliskyläntien ja Mansikkamäentien kulmauksessa sijaitsee pihapiiri, johon kuuluu vanha päärakennus, riviaitta, vaja ja sauna sekä 1990-luvun lopulla rakennettu vapaa-ajanasunto.

Suomessa rakennussuojelu toteutetaan pääasiassa kaavoituksella. Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL 132/1999) edellyttää, että kaavoituksen yhteydessä tutkitaan olemassa olevan rakennuskannan arvot ja suojellaan arvorakennukset sekä maisemat erilaisilla suojelumerkinnöillä. Pihlajan tila sijaitsee maaseutualueella, jossa ei ole voimassa olevaa yleiskaavaa tai asemakaavaa. Alueella ei myöskään ole tehty pihapiiri- tai rakennuskohtaista rakennetun ympäristön inventointia, jossa alueen tai kohteiden kulttuurihistorialliset arvot olisi määritelty.

Alueella on voimassa ainoastaan vuonna 2017 hyväksytty Pirkanmaan maakuntakaava 2040. Siinä Pihlajan pihapiiri on merkitty kuuluvaksi Kallionkielen - Tevaniemen - Riitialan kulttuurimaiseman maakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle sekä Poltinjoen maakunnallisesti arvokkaan kulttuurimaiseman alueelle. Merkintöjen perusteena ovat maakuntakaavaa varten laaditut selvitykset: Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi. Ehdotus maakunnallisiksi maisema-alueiksi 2013 sekä Kulttuurimaisemat 2016. Pirkanmaan maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat maatalousalueet (Pirkanmaan liitto). Alueen kulttuurimaisema edustaa Keski-Hämeen loivasti kumpuilevaa ja jo varhaishistoriallisesti arvokasta viljely- ja järvimaisemaa, jolla on todettu olevan maisemallisia, elinkeinohistoriallisia ja rakennushistoriallisia arvoja. Maakuntakaavan arvoaluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä tulee turvata ja edistää luonnon- ja kulttuuriympäristön arvojen säilymistä.

Pihlajan päärakennus vaikuttaisi olevan peräisin 1800-luvun lopulta tai aivan vuosisadan vaihteesta. Saman kokoinen ja muotoinen rakennus on merkitty samalle kohdalle v. 1902 laaditulle tiluskartalle. Myös v. 1911 alueelta laaditulle ns. Senaatin kartalle pihapiiri on merkitty asutuksi. Päärakennus on 1800-1900-lukujen vaihteelle tyypillinen hirsirunkoinen, pitkänurkkainen, nurkkakiville perustettu, loivan satulakattoinen, myöhemmin osin pystyrimalaudoituksella vuorattu asuinrakennus. Vanhimmat hirsirunkoiset piharakennukset muodostavat asuinrakennuksen kanssa hyvin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen rakentamistavasta, asuinoloista ja elämäntavasta kertovan kokonaisuuden, jolla on selkeitä rakennusperinteisiä ja sosiaalihistoriallisia arvoja. Lisäksi rakennusryhmä sijaitsee näkyvällä paikalla Yliskyläntien ja Mansikkamäentien kulmauksessa osana maakunnallisesti merkittävää maisema-aluetta. Pirkanmaan maakuntamuseon kanta on, että pihapiirillä, lukuun ottamatta 1990-luvun vapaa-ajanrakennusta, on selkeitä kulttuurihistoriallisia ja maisemallisia arvoja ja rakennusten purkaminen merkitsisi maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä.

Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestari on käynyt kahdesti vuosina 2008 ja 2009 Pihlajan tilalla neuvomassa edellistä omistajaa rakennusten kunnostamisessa perinteisin menetelmin sekä tarkastamassa tehtyjä kunnostuksia, jotka on tehty kulttuurihistoriallisesti merkittäville rakennuksille myönnettyjen korjausavustusten turvin. Tarkastuskäynneillä on mm. neuvottu pirtin lattian kunnostamisessa, todettu ikkunoiden karmit ja pokat kunnostetuksi Museoviraston ikkunoiden korjauskortin mukaisesti sekä rakennusta muutoinkin kunnostetun ulkoasultaan ja sisätiloiltaan annettujen ohjeiden mukaisesti. Lisäksi näyttää uusitun asuinrakennuksen kolmiorimahuopakatto. Lausunnon pyytäjän mukaan myös alimmat hirret on uusittu ja vajonneita perustuskiviä on oikaistu ja nostettu. Yhteenvetona voidaan sanoa, että ainakin asuinrakennus on kunnostettu 2000-luvulla perinteitä kunnioittaen, ja se vaikuttaa ikäisekseen hyväkuntoiselta. Myöskään muut pihapiirin rakennukset eivät ulkoisesti vaikuta huonokuntoisilta. Niissä on aaltopeltikatot, jotka ovat todennäköisesti suojanneet rakennuksia ainakin suuremmilta kattovuodoista aiheutuneilta vaurioilta. Tarkempi arvio edellyttäisi kuitenkin käyntiä tontilla ja sisällä rakennuksissa.

Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa lopuksi, että kiinteistöltä tai sen välittömästä lähiympäristöstä ei tunneta arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyviä kohteita.