Arkeologinen kohde Orivesi - Uusikaarlepyy Marttisensaari
Takaisin Näytä Paikkatietoikkunan kartallaPerustiedot
-
Kunta:Virrat
Nimi:Orivesi - Uusikaarlepyy MarttisensaariMuinaisjäännöstunnus:1000037936
(Museoviraston ylläpitämän valtakunnallisen muinaisjäännösrekisterin tunnus)Laji:muu kulttuuriperintökohdeAjoitus:historiallinen
Tutkimukset:
(Inv. = inventointi, tark. = tarkastus, kaiv. = kaivaus, koekaiv. = koekaivaus, valv. = valvonta)Aiemmat löydöt:
(KM = Kansallismuseo, HM = Hämeen museo, SatM = Satakunnan museo)
Sijainti ja laajuus
-
Koordinaatit:
Keskipiste P1 (ETRS-TM35FIN) 6908009 P2 (ETRS-TM35FIN) 6908107 P I1 (ETRS-TM35FIN) 329815 I2 (ETRS-TM35FIN) 329844 I
Kuvaus, suojelu- ja lisätiedot
-
Sijainti ja maasto:Kohde sijaitsee asemakaava-alueen W-osassa, loivalla, kuusimetsää kasvavalla NW-rinteellä,
linnoitusalueiden 1 ja 2 välissä, n. 45-60 m Herrasentiestä NE, siihen liittyvän, Marttisen
päärakennukselle vievän kävelytien NE-puolella, n. 90 m päärakennuksesta NW (ks. kartta
Linnoitusalueet 1 ja 2 , 1 :2000). (Adel 2002, 33)
Kohteen kuvaus:Metsässä, loivasti pohjoiseen viettävällä rinteellä kulkee toisistaan 7 m:n etäisyydellä kaksimelko suoraa, SSE-NNW-suuntaista ojaa, joiden syvyys ja leveys on n. 0,5 m. Historiallisen
kartta-aineiston mukaan paikalla on kulkenut Vaasantien (Lapuantien) vanhin (1690-1860-
luvut) linjaus (Käppi 1990, 4; Räntilä 2002, inventointikartta). Ko. ojien reunustama
linjauksen osa liittyy etelässä, linnoitusalueen N-puolella NW-SE-suuntaiseen kävelytiehen,
jonka SE-osa oli käytössä maantienä 1690-1890-luvuilla ja NW -osa otettiin käyttöön ko.
vanhimman linjauksen tilalle 1860-luvulla. Linnoitusalue 2:n varustusten kohdalla vanhin
linjaus ei enää hahmotu maastossa (ojat on mahdollisesti täytetty linnoitusten rakennustäiden
yhteydessä). Jonkinlaisia merkkejä siitä saattaa kuitenkin olla alempana rinteellä, varustusten
NW-puolella. Vielä pohjoisempana ko. tielinja kulkee Herraskosken itärannan ja pellon
reunan välissä vanhan sillan paikalle, joka on sijainnut Ala-Herrasen talon kohdalla. (Adel 2002, 34)