Paikallisesti arvokas.

Asunto-osakeyhtiö Hippolinna sijaitsee Kuhmoisten keskusraitin Toritien varrella aivan kirkonkylän keskustassa. Sen vieressä sijaitsee muita keskustan liikekiinteistöjä ja esimerkiksi kirjasto. Rakennuksen takana on metsäistä maata.

Kuhmoisten Osuuspankin toimitusjohtajan Teemu Sarhenmaan mukaan Hippolinna on nykyään Kuhmoisten keskustassa suosituin sen ollessa ainoa hissillinen betonirakenteinen kerrostalo, jossa on lisäksi huoneistokohtaiset saunat. Rakennuksen alakerrassa sijaitsee R-Kioskin liiketilat ja Osuuspankin konttoritilat. Kummatkin ovat rakennuksen alkuperäisiä toimijoita. Luhtikerrostalossa sijaitsee kahden liiketilan lisäksi yhteensä 11 asuntoa: 3 yksiötä, neljä kaksiota ja neljä kolmiota. Lisäksi rakennuksen takana sijaitsee kahdeksan autohallia sisältävä autokatos, joka rakennettiin kerrostalon kanssa samaan aikaan. Myös piha-alue viheristutuksineen ja leikkipaikkoineen kuuluu suunnittelun piiriin ja siten kohteeseen.

Rakennusarkkitehti Mikko Lintulan suunnittelema rakennus on kolmikerroksinen rakennettu asuin- ja liikekerrostalo. Muuramesta kotoisin oleva Lintula on suunnitellut mm. Muuramen liikekeskuksen ja terveyskeskuksen sekä Muuramen seurakunnan seurakuntakodin ja siunauskappelin. Petäjävedelle Lintula on suunnitellut Säästöpankin rakennuttaman KOY Petäjäveden Säästörinteen, joka koostuu kaksikerroksisesta liike- ja toimistorakennuksesta ja rivitalosta 1980-luvun lopulta. Arkkitehtuuriltaan rakennukset muistuttavat toisiaan.

Vuonna 1987 valmistunut Hippolinna edustaa modernia arkkitehtuuria. 1980-luvulla arkkitehtuurin piirteitä olivat esimerkiksi punatiilen käyttö julkisivuissa, puupaneloinnit ja muotokielen vapautuminen. Näitä kaikkia piirteitä näkyy kohteessa. Rakennus on massoittelultaan varsin suorakulmainen, mutta suuria lasipintoja julkisivussaan omaavat liiketilat tulevat yhtenäisenä massana asuinosan massasta ulospäin. Näin etufasadissa sijaitsevat asuntojen parvekkeet ovat ikään kuin liikeosan päällä. Parvekkeet eivät ole suorakulmaisia vaan kulmastaan viistettyjä. Muoto toistuu myös liikeosan nurkissa ja muualla rakennuksessa. Varsin umpinaista takafasadia hallitsevat luhtikäytävän kaiteet ja hissin sisältävä, julkisivusta ulkoneva porraskäytävä.

Kerrostalon sokkeli on kivipinnoitettu (muistuttaa pesubetonipintaa), ja julkisivun materiaalina on puhtaaksi muurattu normaalikokoinen punainen tiili. Valkoiset, lautapintaiset parvekkeet, kaiteet ja porraskäytävä keventävät rakennuksen olemusta. Ikkunat ovat tummapuitteiset; liiketilan ikkunat ja ovet ovat tummia ja metallisia. Etujulkisivua värittävät yritysten mainoskyltit ja -tekstit. Rakennuksessa on päistään viistetty pulpettikatto, ja porraskäytävän katto on jaettu kolmeen lappeeseen. Katemateriaalina on ruskea konesaumattu pelti. Rakennusluvan mukaan kerrostalo on paikalla rakennettu, joka oli elementtirakentamisen rinnakkainen työtapa 1980-luvulla. Perustuksena talossa on betonianturat ja maanvaraisen betonilaatta. Runko on tehty betonista valamalla. Pääasiallisesti kannatus tapahtuu (asuntojen välisten) betoniseinien avulla (kirjahyllyrunko), mutta suurissa liiketiloissa on kantavina elementteinä käytetty myös betonipylväitä. Rakennuksessa on oma lämmitysjärjestelmä.

Asunto Oy Hippolinnan on historiallisesti merkittävä osana Kuhmoisten Osuuskassa/-pankin historiaa ja yhtenä keskustan pankkirakennuksista. Se ilmentää myös As. Oy Sähkösyrjän 1960-luvun alussa Toritien varressa aloittamaa liike- ja asuntorakentamisen yhdistämistä, ja luo jatkuvuutta ilmiölle.

Arkkitehtuuriltaan rakennus edustaa 1980-luvun punatiiliarkkitehtuuria Kuhmoisten kirkonkylässä. Rakennuksen tunnusomaisia piirteitä ovat valkoisen puupaneloinnin yhdistäminen punatiiliseen julkisivuun, tummat, kolmeen osaan jaetut ikkunat, luhtikäytävä ja sen porraskäytävä sekä suorakulmaisuudesta vapautunut muotokieli. Hippolinna on julkisivuiltaan toteutunut suunnitelmien mukaisesti ja säilynyt täysin alkuperäisessä asussaan, joten se on edustava esimerkki 1980-luvun asuin- ja liikekerrostalorakentamisesta.

Hippolinna sijaitsee maisemallisesti merkittävällä paikalla Toritien varrella ja on siten oleellinen osa Kuhmoisten kirkonkylän keskustan ilmettä.

Osuuskassojen Keskuslainarahasto Osakeyhtiö perustettiin 14. toukokuuta 1902. Ensimmäiset paikalliset osuuskassat perustettiin syksyllä, mutta varsinainen lainaustoiminta alkoi vasta vuoden 1903 puolella, kun Keskuslainarahasto oli saanut käyttöönsä valtion lupaaman suuren lainan. Vuonna 1928 perustettiin Osuuskassojen Keskusliitto. Tavoitteeksi määriteltiin maalaisväestön osuuskassojen ja paikallisten osuuskassaliittojen aatteellisena keskusjärjestönä sekä yhdyssiteenä toimiminen sekä osuuskassaliikkeen edistäminen.

Osuuskassatoiminta alkoi Kuhmoisissa sivukylistä. Kun kylien asukkaiden raha-asiat eivät muutoin järjestyneet, perustivat kyläläiset itse omia pankkeja. Nämä pankit toimivat myös kuntarajojen ylitse. Maaliskuussa 1914 avattiin Puukkoisille Kähönkosken Osuuskassa, jossa perustajina ja asiakkaina olivat puukkoislaisten lisäksi Jämsän Hassin kyläläisiä. Myös Leppäkoskelle perustettiin lokakuussa 1922 Leppäkosken Osuuskassa, joka toimi Kuhmoisten ja Längelmäen kunnissa.

Vuoteen 1913 mennessä Suomessa oli ehtinyt aloittaa toimintansa 410 osuuskassaa. Kuhmoisten sivukylien osuuskassa olivat Ossi Viidan mukaan edellä aikaansa, koska osuuskassa-aate alkoi levitä Suomessa voimakkaasti vasta itsenäistymisen jälkeen. Heikoimmin toiminta pääsi alkuun Hämeessä, mutta saatuaan vuonna 1920 oikeuden yleiseen talletusten vastaanottoon toiminta vilkastui 1920-luvun kuluessa. Ongelmana oli kuitenkin vielä luottojen saanti. Suurin osa luotoista tuli Osuuskassojen Keskuslainarahasto Osakeyhtiöltä. Periaatteena oli, että osuuskassat myönsivät lainoja vain jäsenilleen. Pääaisassa jäseninä olivat maanviljelijät.

Kuhmoisten kirkonkylässä osuustoiminnallisin periaattein oli toiminut vuodesta 1924 Kuhmoisten Uuden Osuuskaupan avaama säästökassa. Paikkakunnalle toivottiin kuitenkin perustettavaksi täyden palvelun osuustoiminnallista pankkia. Kuhmoisten Osuuskassan syntyyn vaikutti opettaja Arvo Salonen Kylämältä. Hän esitti tammikuussa 1927 Osuuskassa perustamista Kylämälle. Kun jäseniä ei saatu kassaan tarpeeksi, jäi hanke vuodeksi mietintään. Vuonna 1928 opettaja Salonen otti yhteyttä kirkonkylän pienviljelijäyhdistykseen. Myös maanviljelijä Eino Kalliojärvi otti yhteyttä osuuskassojen piiritarkastajaan Kalle Kurkelaan, jonka ehdotuksesta kirkonktylän Veikkailan talossa pidettiin 16.9.1928 neuvottelukokous. Vasta kuitenkin kuukauden päästä (21.10.1928) pidettiin perustava kokous Kuhmoisten nuorisoseutantalossa. Osuuskuntaa tuli jäseniä Kylämältä, kirkonkylästä ja Ruolahdelta. Perustavia jäseniä oli yhteensä 27. Kuhmoisten osuuskassa ensimmäisenä hallituksen puheenjohtajan toimi Kalle Tervala, jonka jälkeen hallitusta johti Kuhmoisten ensimmäiseksi kunnanjohtajaksikin vuonna 1960 valittu Arvo Sorri aina vuoteen 1947 asti. Tuolloin hallituksen puheenjohtajaksi tuli Jalmari Haljala Sorrin siirtyessä vetämään johtokuntaa.

Toimintansa Kuhmoisten Osuuskassa pääsi aloittamaan vasta vuonna 1930, kun Osuuskassojen Keskuslainarahasto välitti pankille rahaa lainattavaksi. Huolimatta alkuinnostuksesta Kuhmoisten Osuuskassa toimi ensimmäiset 17 vuotta hissukseen vailla omia tiloja Kuhmoisten Osuusmeijerin suojissa. Meijerin isännöitsijät hoitivat vuorollaan pankkia meijerityönsä ohessa. Toiminnan hiljaisuuden syynä olivat muun muassa paikkakunnan voimakas Säästöpankki, perustamisajankohdan lamasta johtunut pula-aika, syrjäinen sijainti ja mainonnan puute. Talletuksia ensimmäisenä toimintavuonna osuuskassaan tuli vain kaksi, mutta viiden vuoden päästä tallettajien määrä oli noussut 29:ään. Myös ensimmäiset lainat myönnettiin vuonna 1930, esimerkiksi 10 000 mk tilan ostoon ja 5 500 mk aittaan ja hevosen hankintaan.

Kuhmoisten Osuuskassan nousu alkoi sotien jälkeen, kun kylien osuuskassa liittyivät siihen. Vuonna 1946 pankkiin liitettiin Kähönkosken Osuuskassa sekä vuonna 1949 Leppäkosken ja Karjalasta siirretty Valkjärven Osuuskassa. Varsinkin liitos Valkjärven Osuuskassa kanssa oli merkittävä, koska sen talletukset olivat yhteensä 13,8 miljoonaa markkaa. Kuhmoisten Osuuskassalla talletuksia oli runsaat kymmenen miljoonaa markkaa. Puukkoisten Osuuskassa liittymisen ehtona oli sivukonttorin perustaminen kylään, mikä toteutuikin. myös Leppäkoskelle avattiin sivutoimipiste.

Kuhmoisten Osuuskassa vahvistui liitoksista niin paljon, että se hankki omat tilat. Päijälästä vuokrattiin Helmi Koskiselta talo. Tuolloin talletusten määrä ylsi sataan miljoonaan markkaan. Muutto Helmi Koskisen taloon oli vain väliaikainen ratkaisu, koska Kuhmoisten Osuuskassa oli ostanut tontin vuonna 1946. Kesällä 1950 alkoi rakennustoimisto L. A. Rimminen urakoida pankkitaloa Kuhmoisten keskustaan, kylänraitin varrelle. Tupaantuliaisia kaksikerroksisessa kivitalossa pidettiin joulukuussa 1951. Kiinteistötietojärjestelmän mukaan lainhuuto tontille on saatu 1.10.1952.

Osuuskassat ottivat sotien jälkeen hoidettavakseen siirtoväen ja rintamamiesten asuttamislainoituksen. Myös Kuhmoisissa tämä tuntui luontevalta, kun osuuskassaa oli liitetty Valkjärven Osuuskassa. Luottamus pankkia kohtaan lisääntyi voimakkaasti, ja 1950-luvulla Kuhmoisten Osuuskassa talletusten määrä kasvoi tasaisesti. Kolmenkymmenen toimintavuoden jälkeen tallettajia oli 2 700, ja se toimi edelleen ensisijaisesti maatalousväestön luotonantajana. Luottoja myönnettiin sotien jälkeen myös kaupan ja liikenteen alalle, rakennus- ja asutuksen alalle sekä yksityisille henkilöille. Kuhmoisten Osuuskassa huolehti myös Päijälän ja muiden kylien sivukonttoreistaan. Konttorit toimivat kylien Osuuskaupan myymälöiden tiloissa. Vuonna 1970 osuuskassa muuttuivat osuuspankeiksi vuoden 1969 Osuuspankkilain myötä. Maatalousväestön pankeista tuli vähitellen myös palkansaajien- ja toimihenkilöiden sekä yritystoiminnan rahoittajia.

Kuhmoisten Osuuspankki sijaitsi vanhassa osuuskassan talossa aina vuoteen 1987 saakka, jolloin valmistui As Oy Hippolinna. Rakennuksen tontin oli ostanut vuonna 1984 Sulo Tuominen perustettavan yhtiön lukuun Hinskalan tilan maista maisteri Olli Peltoselta ja maisteri Maila Peltoselta. Suullisten tietolähteiden mukaan kyseiselle tontille piti alun perin valmistua valtion virastotalo, johon olisi tullut poliisin (nimismiehen) ja Kelan tiloja. Heikki Vilppalan mukaan rakennuksen piirustukset oli jo laadittu ja rakentaminen oli Rakennusliike Tuomisen tekemänä jo käynnissä, kun valtio vetäytyikin hankkeesta. Työt oli aloitettu ennen ministeriön hyväksyntää. Sekavassa tilanteessa Kuhmoisten Osuuspankki tarttui silloisen johtajan Heikki Vilppalan johdolla tilaisuuteen. Vanha pankkikiinteistö oli käynyt ahtaaksi ja epäkäytännölliseksi, joten uudet pankkitilat rakenteilla olevassa rakennukseen houkuttelivat. Puolentoista kuukauden aikana tehtiin muutospiirustukset, ja maaliskuussa 1986 haki Sulo Tuominen Keski-Suomen OP-Kiinteistökeskus Oy:n toimesta rakennuslupaa As Oy Hippolinnan rakentamiseen. Jo rakenteilla ollut rakennus aiheutti haasteita pankkitilojen suunnitteluun. Esimerkiksi holvi ja arkisto sijaitsevat rakennuksessa samassa betonirakenteisessa huoneessa, kun taas yleensä ne on rakennettu erillisiksi huoneiksi. Pohjoispäädyssä olleet toimistohuoneet oli suullisten lähteiden mukaan suunniteltu putkiksi.

Rakennuksen urakoitsijan oli Rakennusliike Sulo Tuominen Jämsästä, ja työhjohtajana Voitto Parantainen (s.18.7.1937). Yrityksen oli perustanut vuonna 1971 Sulo Tuominen (s. 15.4.1928), ja se muutettiin vuonna 1978 Rakennusliike S Tuominen Ky:ksi ja vuonna 1989 Rakennusliike S & L Tuominen Oy:ksi. Yritys toimii edelleen, ja sen toimitusjohtajana on Leo Tuominen. Keski-Suomen alueella toimivan yrityksen toimialana on uudis- ja korjausrakentaminen. Putkiurakoitsijana hankkeessa oli kuhmoislainen LVI-Asennus Juhani Käki Oy. Huhtikuussa Asunto Oy Hippolinna haki Kuhmoisten kunnanhallitukselta lupaa poiketa kaavamerkinnöistä ja ylittää hieman sallitut rakennus- ja kerrosalat. Hallitus puolsi hakemusta.

Toukokuussa 1987 valmistuneessa rakennuksessa oli alun perin suunniteltu kolme liiketilaa ja 13 asuntoa (5 yksiötä noin 40 m2, 4 kaksiota 52,5 m2 ja 4 kolmiota 77 m2). Yhteensä maalikuulle 1986 päivätyssä luvassa ilmoitettiin huoneistoja käsittävän 724 m2 rakennuksen noin 1 200 neliöstä. Myymälätilojen suuruudeksi ilmoitettiin 310 neliötä. Syyskuussa 1986 ilmoitettiin asuntojen kokonaispinta-alaksi noin 640 neliötä, myymäläalaksi 124 neliötä ja pankin tiloiksi 268 neliötä. Nykyään rakennuksessa on asuntoja 11 kappaletta, kaksi yksiötä suunniteltua vähemmän, joten luultavasti pankille otetun lisätilan myötä kaksi yksiötä poistui suunnitelmista. Rakennuksen ainoa myöhempi muutos on ollut, kun pankin ja R-Kioskin välissä ollut liiketila muutettiin pankin tiloiksi. Tämä ei aiheuttanut muutoksia rakennuksen julkisivuun. Parvekkeet on osittain lasitettu.