Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa asiakohdassa mainittujen rakennusten purkamista koskevasta hakemuksesta. Maakuntamuseo on aiemmin ottanut kantaa selkeytysaltaan ja siihen liityvän liettämörakennuksen purkamiseen ja todennut purkamisen olevan mahdollista (diar. 385/2018).

Lielahden entisen sellutehtaan sekä kartanon ympäristön muodostama rakennettu kokonaisuus on arvioitu maakunnallisesti arvokkaaksi maakuntakaavaa varten laaditussa selvityksessä. Kantakaupungin osayleiskaavassa alue on määritelty "maisemallisesti ja kaupunkikuvallisesti huomioitavaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi". Yleiskaavan määräyksessä ko. alueelle todetaan, että yksittäisten rakennusten suojelu ratkaistaan asemakaavalla. Voimassa olevassa, vuonna 1984 hyväksytyssä asemakaavassa ei suojelumerkintöjä ole kartanon päärakennusta lukuun ottamatta, joten asemakaava on vanhentunut kulttuuriympäristön suojelun osalta. Lielahden kartanon ja entisen sellutehtaan rakennuksista laaditussa selvityksessä on todettu, että vuonna 1968 rakennettu lauhdeturbiinirakennus ja vuonna 1914 rakennettu pumppaamo omaavat kulttuurihistoriallista arvoa: turbiinirakennus osana voimalaitoskokonaisuuden julkisivuja ja pumppaamo rakennushistoriallisena osana Birger Federleyn 1910-luvulla suunnittelemaa teollisten rakennusten kokonaisuutta. 

Maakuntamuseo on tehnyt entisen sellutehtaan alueelle maastotarkastuksen 7.8.2019. Maastotarkastuksessa havainnoitiin lauhdeturbiinirakennuksen ja pumppaamon kuntoa. Lauhdeturbiinirakennusta arvioitiin sekä ulko- että sisätilojen osalta, eikä siinä ollut silmin havaittavia, vakavia rakenteellisia vaurioita. Järeä pilari-palkki-runko on hyvin esillä, samoin molemmin puolin käsittelemättömällä kuitusementtilevyllä pinnoitetut ulkoseinät. Ulkoverhouksen aaltokuitusementtilevyissä on seinien alaosissa paikoin vaurioita eristetilaan asti, seinien yläosissa puolestaan prosessiin liittyviä läpivientejä. On todennäköistä, että niistä on aiheutunut paikallisia kosteusvaurioita mineraalivillaeristeeseen. Turbiinirakennuksen sisäkatossa on mahdollisesti kattovuodosta aiheutuneita jälkiä. Kokonaisuutena arvioiden rakennus on korjattavissa, joskin todennäköisesti asbestia sisältävät kuitusementtipinnat vaikeuttavat sekä tulevan käytön että mahdollisen korjaushankkeen suunnittelua. Myöhemmin tehtynä lisäyksenä turbiinirakennus peittää taakseen voimalaitoksen vanhinta, vuosina 1913 ja 1914 rakennettua turbiinisaliosaa. Uudemman osan purkaminen voisi parantaa vanhimman osan näkyvyyttä, kunnossapidon mahdollisuuksia ja käytettävyyttä. Turbiinirakennuksen purkaminen on siten mahdollista. Purkamisessa tulee huolehtia, ettei purettavaan rakennukseen liittyvää vanhempaa rakennusta vaurioiteta ja että liitoskohdan uudelleen rakentamisesta huolehditaan asianmukaisesti. Turbiinirakennuksen edessä oleva betonirakenne on syytä säilyttää teollisen toiminnan muistumana.

Tiiliverhoiltu, kaarikattoinen, vuonna 1914 rakennettu ja 1930-luvulla laajennettu sekä 1970-luvulla voimakkaasti uudistettu pumppaamo on ollut useita vuosia käyttämättömänä ja kylmillään ja on päässyt erittäin huonoon kuntoon huollon laiminlyönnin vuoksi. Rakennus on kauttaaltaan rehevän lehtipuutaimikon ympäröimä ja suojattu verkkoaidalla sortumavaaran vuoksi. Maastotarkastuksen yhteydessä ei ollut mahdollisuutta päästä rakennukseen sisälle, joten sitä havainnoitiin ainoastaan aidan ulkopuolelta. Loivasti kaareva bitumihuopakatto on pahoin vaurioitunut ja vuotanut jo pitkään, mikä on aiheuttanut tiiliräystään sekä seinän yläosan vakavan pakkasrapautumisen. Rakennuksen vaurioitumisen pysäyttäminen edellyttäisi pikaisia suojaustoimenpiteitä ja vähintään katon, sen alusrakenteiden sekä seinien murtuneiden yläosien rakentamista uudelleen. Muiden rakennusosien kuntoa ei tarkastushetkellä päästy arvioimaan, mutta jo edellä mainittujen vaurioiden korjaaminen edellyttää laajoja toimenpiteitä. Pumppaamon rakennushistorialliset arvot ovat kuitenkin huomattavat eikä purkamisluvan myöntämiselle ole siten maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaisia edellytyksiä. Ko. rakennuksen suojelu tulee ratkaista asemakaavalla, kuten kantakaupungin yleiskaavassa määrätään.

Muovitehtaasta ei ole laadittu rakennusinventointia, joten sen purkamisen vaikutuksia rakennettuun ympäristöön ei voida arvioida tässä vaiheessa. Alueen inventointitietoja tulee täydentää näiltä osin. Maakuntamuseo ottaa tarkemmin kantaa ko. rakennuksen purkamiseen lisätiedot saatuaan.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa asiakohdassa mainittujen rakennusten purkamista koskevasta hakemuksesta. Maakuntamuseo on aiemmin ottanut kantaa selkeytysaltaan ja siihen liityvän liettämörakennuksen purkamiseen ja todennut purkamisen olevan mahdollista (diar. 385/2018).

Lielahden entisen sellutehtaan sekä kartanon ympäristön muodostama rakennettu kokonaisuus on arvioitu maakunnallisesti arvokkaaksi maakuntakaavaa varten laaditussa selvityksessä. Kantakaupungin osayleiskaavassa alue on määritelty "maisemallisesti ja kaupunkikuvallisesti huomioitavaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi". Yleiskaavan määräyksessä ko. alueelle todetaan, että yksittäisten rakennusten suojelu ratkaistaan asemakaavalla. Voimassa olevassa, vuonna 1984 hyväksytyssä asemakaavassa ei suojelumerkintöjä ole kartanon päärakennusta lukuun ottamatta, joten asemakaava on vanhentunut kulttuuriympäristön suojelun osalta. Lielahden kartanon ja entisen sellutehtaan rakennuksista laaditussa selvityksessä on todettu, että vuonna 1968 rakennettu lauhdeturbiinirakennus ja vuonna 1914 rakennettu pumppaamo omaavat kulttuurihistoriallista arvoa: turbiinirakennus osana voimalaitoskokonaisuuden julkisivuja ja pumppaamo rakennushistoriallisena osana Birger Federleyn 1910-luvulla suunnittelemaa teollisten rakennusten kokonaisuutta. 

Maakuntamuseo on tehnyt entisen sellutehtaan alueelle maastotarkastuksen 7.8.2019. Maastotarkastuksessa havainnoitiin lauhdeturbiinirakennuksen ja pumppaamon kuntoa. Lauhdeturbiinirakennusta arvioitiin sekä ulko- että sisätilojen osalta, eikä siinä ollut silmin havaittavia, vakavia rakenteellisia vaurioita. Järeä pilari-palkki-runko on hyvin esillä, samoin molemmin puolin käsittelemättömällä kuitusementtilevyllä pinnoitetut ulkoseinät. Ulkoverhouksen aaltokuitusementtilevyissä on seinien alaosissa paikoin vaurioita eristetilaan asti, seinien yläosissa puolestaan prosessiin liittyviä läpivientejä. On todennäköistä, että niistä on aiheutunut paikallisia kosteusvaurioita mineraalivillaeristeeseen. Turbiinirakennuksen sisäkatossa on mahdollisesti kattovuodosta aiheutuneita jälkiä. Kokonaisuutena arvioiden rakennus on korjattavissa, joskin todennäköisesti asbestia sisältävät kuitusementtipinnat vaikeuttavat sekä tulevan käytön että mahdollisen korjaushankkeen suunnittelua. Myöhemmin tehtynä lisäyksenä turbiinirakennus peittää taakseen voimalaitoksen vanhinta, vuosina 1913 ja 1914 rakennettua turbiinisaliosaa. Uudemman osan purkaminen voisi parantaa vanhimman osan näkyvyyttä, kunnossapidon mahdollisuuksia ja käytettävyyttä. Turbiinirakennuksen purkaminen on siten mahdollista. Purkamisessa tulee huolehtia, ettei purettavaan rakennukseen liittyvää vanhempaa rakennusta vaurioiteta ja että liitoskohdan uudelleen rakentamisesta huolehditaan asianmukaisesti. Turbiinirakennuksen edessä oleva betonirakenne on syytä säilyttää teollisen toiminnan muistumana.

Tiiliverhoiltu, kaarikattoinen, vuonna 1914 rakennettu ja 1930-luvulla laajennettu sekä 1970-luvulla voimakkaasti uudistettu pumppaamo on ollut useita vuosia käyttämättömänä ja kylmillään ja on päässyt erittäin huonoon kuntoon huollon laiminlyönnin vuoksi. Rakennus on kauttaaltaan rehevän lehtipuutaimikon ympäröimä ja suojattu verkkoaidalla sortumavaaran vuoksi. Maastotarkastuksen yhteydessä ei ollut mahdollisuutta päästä rakennukseen sisälle, joten sitä havainnoitiin ainoastaan aidan ulkopuolelta. Loivasti kaareva bitumihuopakatto on pahoin vaurioitunut ja vuotanut jo pitkään, mikä on aiheuttanut tiiliräystään sekä seinän yläosan vakavan pakkasrapautumisen. Rakennuksen vaurioitumisen pysäyttäminen edellyttäisi pikaisia suojaustoimenpiteitä ja vähintään katon, sen alusrakenteiden sekä seinien murtuneiden yläosien rakentamista uudelleen. Muiden rakennusosien kuntoa ei tarkastushetkellä päästy arvioimaan, mutta jo edellä mainittujen vaurioiden korjaaminen edellyttää laajoja toimenpiteitä. Pumppaamon rakennushistorialliset arvot ovat kuitenkin huomattavat eikä purkamisluvan myöntämiselle ole siten maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaisia edellytyksiä. Ko. rakennuksen suojelu tulee ratkaista asemakaavalla, kuten kantakaupungin yleiskaavassa määrätään.

Muovitehtaasta ei ole laadittu rakennusinventointia, joten sen purkamisen vaikutuksia rakennettuun ympäristöön ei voida arvioida tässä vaiheessa. Alueen inventointitietoja tulee täydentää näiltä osin. Maakuntamuseo ottaa tarkemmin kantaa ko. rakennuksen purkamiseen lisätiedot saatuaan.