Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikon mukaisesta, kahden rakennuksen purkamiseen johtavasta poikkeamislupahakemuksesta. Tutustuttuaan sille toimitettuun aineistoon maakuntamuseo toteaa seuraavaa. 

Jankan tilakeskuksen pihapiiriin kuuluvat noin v. 1921 rakennettu Jankan tilan päärakennus ja noin v. 1918 rakennettu luhtiaitta. Jankan tilakeskuksen kaakkoisosassa on säilynyt osa keskiaikaan palautuvan Takahuhdin kylän tonttimaasta. Takahuhti on Pirkanmaan maakunnan suurimpia ja merkittävimpiä keskiajalla syntyneitä, nykyaikaan asti asuttuna olleita kyliä. Keskiajalla 29 taloa käsittänyt tiivis ryhmäkylä oli koko Pirkkalan hallintopitäjän suurin asutusyksikkö. Ensimmäinen kirjallinen viittaus kylään on jo vuodelta 1390. Osa kylätontista on todettu vuonna 2011 tehdyn arkeologisen tarkkuusinventoinnin yhteydessä kiinteäksi muinaisjäännökseksi (Takahuhti, mj.rek.nro 1000024615).

Takahuhdin kylätontti ja Jankan nykyinen pihapiiri ovat muisto alueen aiemmasta maatalouteen perustuvasta kyläasutuksesta. Muinaisjäännösalueella on merkitystä Tampereen vanhimman pysyvän asutuksen tietolähteenä ja yhtenä Tampereen identiteetin rakennusaineksena. Pihapiirin rakennettu ympäristö ja keskiaikaan palautuva kylätontti muodostavat yhdessä lähistön rautakautisten kalmistojen ja asuinpaikkojen kanssa pitkästä katkeamattomasta asutushistoriasta kertovan kokonaisuuden. Jankan pihapiiri on Takahuhdin ainoa vanhalla kylätontilla sijaitseva tilakeskus, joka tekee siitä asutushistoriallisesti erityisen arvokkaan. Asuinrakennus ja luhtiaitta sijoittuvat myös kylän vanhan raitin varteen. Janka sijoittuu Sammon valtatien varteen ja erityisesti päärakennuksella on kaupunkikuvallista merkitystä. Jankan rakennuskannalla on myös merkittävää rakennushistoriallista arvoa 1900-luvun alun maatilarakentamisen edustajina. Jankan tilan arvot on todettu Jankan tilan rakennusinventoinnissa (FCG, 2012).

Jankan tilakeskusta koskee tuore, vuonna 2019 hyväksytty asemakaava. Kaavaratkaisu mahdollisti Jankan 1950-luvun talousrakennusten purkamisen ja korvaamisen uusilla asuinrakennuksilla. Tältä osin kaava on nyt toteutunut. Jankan päärakennus ja aitta on suojeltu kaavassa merkinnällä sr-7: "Kulttuurihistoriallisesti arvokas ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy." Lupahakemus koskee poikkeamista näistä kaavamääräyksistä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 166 § (rakennuksen kunnossapito) toteaa muun muassa seuraavaa: "Rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä. - - - Kaavassa suojelluksi määrätyn tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla suojellun rakennuksen käytössä ja kunnossapitämisessä on lisäksi otettava huomioon rakennussuojelun tarkoitus." Jankan tilan rakennusinventointi on todennut Jankan tilakeskuksen rakennuskannan kulttuurihistoriallisen arvon vuonna 2012, ja se on ollut keskeisesti esillä koko vuonna 2017 alkaneen asemakaavamuutosprosessin ajan. Ensimmäisen kerran Jankan rakennustaiteelliset, kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot on tunnistettu jo v. 1998 Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri -julkaisussa. Näin ollen Jankan kulttuurihistorialliset arvot ovat olleet pitkään tiedossa, ja rakennusten omistajan/omistajien olisi tullut pitää asianmukaisesti huolta rakennusten kunnosta maankäyttö- ja rakennuslain määräystä noudattaen. Päärakennuksen ja aitan suojelu on vahvistunut vuonna 2019 uuden asemakaavan myötä. Niiden kunnostus ei kuitenkaan ole käynnistynyt vielä tässäkään vaiheessa. Pirkanmaan maakuntamuseo muistuttaa, että rakennuksen kunnossapidon laiminlyönti ei ole peruste suojellun rakennuksen purkamiselle.

Jankan päärakennuksesta on käytettävissä seuraavat kuntoselvitykset: Kuntotarkastus 30.12.2014 (Raksystems Anticimex Oy) ja Kuntotutkimusraportti 7.12.2021 (Suomen Sisäilmatutkimus Oy). Maakuntamuseolle ei ole toimitettu Jankan aittaa koskevaa kuntoselvitysaineistoa. Päärakennusta koskevista selvityksistä käy ilmi, että rakennus on ollut käyttämättä ja kylmillään vuodesta 2008 alkaen. Sisäpinnat ovat ikääntyneet, talotekniikka ylittänyt teknisen käyttöikänsä ja putkistoista on ollut vuotoja rakenteisiin. Vuonna 2014 laadittuun kuntoarvioon on kirjattu sisätiloissa tehtyjen havaintojen lisäksi muun muassa puutteita sade- ja hulevesien johtamisessa, haitallista kasvillisuutta rakennuksen seinustoilla, lahovaurioita länsiseinustan terassissa sekä vesivuotojen jälkiä parvekkeen alaisen kuistin katossa. Vuonna 2021 päivätystä kuntotarkastusraportista käy ilmi, että olosuhteet ovat ennallaan ja vauriot ovat edenneet. Kuntotarkastuksessa on aistinvaraisten havaintojen lisäksi tehty rakenneavauksia ja otettu 9 kpl materiaalinäytteitä, joista kaikista analysoitiin kosteusvaurioon viittaavia mikrobeja. Tutkimukset ovat kohdistuneet ainoastaan ulkoseinien alaosiin sekä 1. kerroksen ja kellarin väliseen välipohjaan, jotka ovat ilmeisimmin vaurioituneita rakenteita. Maakuntamuseon kanta on, että Jankan päärakennuksesta teetetty kuntotutkimus ei anna kattavaa kuvaa rakennuksen kunnosta eivätkä selvityksissä esitetyt johtopäätökset ja toimenpidesuositukset huomioi kohteen suojelumääräystä tai kulttuuriympäristöarvoja. Kuntotutkimuksen täydentämisestä tulee laatia tutkimussuunnitelma, johon pyydetään kommentit Pirkanmaan maakuntamuseolta ennen lisätutkimusten suorittamista. Tutkimussuunnitelmaan tulee sisällyttää myös Jankan aitta.

Edellä esitetyn perusteella Pirkanmaan maakuntamuseo ei puolla poikkeamisluvan myöntämistä.

Poikkeamislupahakemuksen kohteena olevan asuinrakennuksen vieressä sijaitsee em. kiinteä muinaisjäännös, Takahuhdin historiallisen kylänpaikan jäännös (1000024615, liitekartta 1). Kiinteän muinaisjäännöksen ja sen suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty (MML 1 ja 4 §). Muinaisjäännös on merkitty voimassa olevaan asemakaavaan nro 8646 sm-4-osa-aluemerkinnällä. 

Mikäli sr-merkitylle päärakennukselle myönnettäisiin purkulupa, tulee sm-osa-aluevarauksen alueella suorittaa arkeologiset koetutkimukset ennen purkamista sen selvittämiseksi, sijaitseeko alueilla, joiden maaperään purkamisen aikana joudutaan kajoamaan, maan alla säilyneitä muinaisjäännökseen kuuluvia rakenteita tai kulttuurikerrosta. Mikäli koetutkimuksessa löydetään em. alueilta kiinteää muinaisjäännöstä, tulee sen poistamiseksi hakea MML 11 §:n mukaista kajoamislupaa. Kiinteään muinaisjäännökseen kajoamiseen on mahdollista hakea lupaa Museovirastolta, jos muinaisjäännös tuottaa merkitykseensä nähden kohtuutonta haittaa. Jos kohteelle myönnettäisiin kajoamislupa, tulisi muinaisjäännös kuitenkin tutkia riittävästi Museoviraston määrittämällä tavalla ennen hankkeen toteuttamista. Kajoamisluvan käsittelymaksu on 600 euroa; myös kielteinen päätös on maksullinen. Arkeologisten koetutkimusten kustannuksista vastaa MML 15 §:n mukaisesti hankkeen toteuttaja yleisen tai suurehkon yksityisen työhankkeen kyseessä ollessa. Mahdollisten lisätutkimusten kustannuksista määrätään kajoamislupapäätöksessä. Ennen koetutkimuksen aloittamista tulee valitun toimijan vielä hakea Museovirastolta MML 10 §:n mukainen tutkimuslupa, joka on maksullinen (112 euroa, ALV 0%).

Arkeologisia tutkimuksia voidaan tehdä vain lumettomissa olosuhteissa, sulan maan aikana. Tutkimuksissa tulee noudattaa Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeita (2020) ja muita Museoviraston ohjeita. Arkeologisen tutkimuksen tekijän tulee toimittaa raportti digitaalisena arviointia varten maakuntamuseolle (pirkanmaan.maakuntamuseo@tampere.fi) ja Museovirastoon. Arvioinnissa varmistetaan, että tutkimus vastaa sille asetettuja tavoitteita ja laatuvaatimuksia. Raportti tallennetaan arvioinnin jälkeen Museoviraston sähköiseen asianhallintajärjestelmään ja julkaistaan palvelussa https://asiat.museovirasto.fi/. Tutkimusraporttien tiedot tallennetaan myös muinaisjäännösrekisteriin, jonka tietoja voi selata kaikille avoimessa Kulttuuriympäristön palveluikkunassa www.kyppi.fi. Verkossa julkaistava tutkimusraportti ei saa sisältää yksityishenkilöiden henkilötietoja, esim. maanomistajien nimiä tai osoitteita. Raportin lisäksi museolle on toimitettava kohteiden sijaintitiedot ja rajaukset digitaalisena paikkatietomuodossa. Lisätietoja tutkimusten tilaamisesta ja suorittamisesta saa maakuntamuseolta. 

Mikäli päärakennukselle myönnettäisiin purkulupa, tulee kiinteä muinaisjäännös ottaa muutoinkin muinaismuistolain mukaisella tavalla huomioon rakennuksen purkamisen yhteydessä. Kohde tulee merkitä maastoon selkeästi esimerkiksi linjakepein ennen purkamisen aloittamista, ja tieto kohteen sijainnista tulee olla kaikkien alueella toimivien tiedossa. Maan kaivaminen ja läjittäminen sekä maanpinnan rikkominen ilman lupaa on kiellettyä muinaisjäännösalueella. Työkoneiden ajolinjat tulee sijoittaa mahdollisimman etäälle suojelukohteesta, ja ajamista muinaisjäännösalueella pitää välttää.  Muinaisjäännösaluetta ei tule myöskään käyttää purkujätteen, työkoneiden tms. varastointiin.

1700-luvun lopun kartan mukaan myös lupahakemuksen kohteena oleva ja asemakaavassa suojeltu talousrakennus sijoittuu Takahuhdin historiallisen kylätontin alueelle. Asemakaavaa varten tehdyssä koetutkimuksessa (Raninen 2011) ei rakennuksen läheisyydestä löydetty selviä merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä. Mikäli mahdollisten purku- tai kaivutöiden yhteydessä alueella kuitenkin tavataan nokista maata, hiiltä, kiveystä, kivi- tai tiilimuurausta, lahonnutta puuta, muita merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä tai arviolta yli 100 vuotta vanhoja esineitä, tulee työt kyseiseltä kohdalta keskeyttää ja ilmoittaa asiasta välittömästi Pirkanmaan maakuntamuseoon (MML 14 ja 16 §).

Arkeologisen kulttuuriperinnön suojelua koskevat ehdot tulee kirjata mahdolliseen lupapäätökseen. Päätös valitusosoituksineen pyydetään toimittamaan maakuntamuseolle tiedoksi viipymättä.

Jankan tilakeskuksen pihapiiriin kuuluvat noin v. 1921 rakennettu Jankan tilan päärakennus ja noin v. 1918 rakennettu luhtiaitta. Jankan tilakeskuksen kaakkoisosassa on säilynyt osa keskiaikaan palautuvan Takahuhdin kylän tonttimaasta. Takahuhti on Pirkanmaan maakunnan suurimpia ja merkittävimpiä keskiajalla syntyneitä, nykyaikaan asti asuttuna olleita kyliä. Keskiajalla 29 taloa käsittänyt tiivis ryhmäkylä oli koko Pirkkalan hallintopitäjän suurin asutusyksikkö. Ensimmäinen kirjallinen viittaus kylään on jo vuodelta 1390. Osa kylätontista on todettu vuonna 2011 tehdyn arkeologisen tarkkuusinventoinnin yhteydessä kiinteäksi muinaisjäännökseksi (Takahuhti, mj.rek.nro 1000024615).

Takahuhdin kylätontti ja Jankan nykyinen pihapiiri ovat muisto alueen aiemmasta maatalouteen perustuvasta kyläasutuksesta. Muinaisjäännösalueella on merkitystä Tampereen vanhimman pysyvän asutuksen tietolähteenä ja yhtenä Tampereen identiteetin rakennusaineksena. Pihapiirin rakennettu ympäristö ja keskiaikaan palautuva kylätontti muodostavat yhdessä lähistön rautakautisten kalmistojen ja asuinpaikkojen kanssa pitkästä katkeamattomasta asutushistoriasta kertovan kokonaisuuden. Jankan pihapiiri on Takahuhdin ainoa vanhalla kylätontilla sijaitseva tilakeskus, joka tekee siitä asutushistoriallisesti erityisen arvokkaan. Asuinrakennus ja luhtiaitta sijoittuvat myös kylän vanhan raitin varteen. Janka sijoittuu Sammon valtatien varteen ja erityisesti päärakennuksella on kaupunkikuvallista merkitystä. Jankan rakennuskannalla on myös merkittävää rakennushistoriallista arvoa 1900-luvun alun maatilarakentamisen edustajina. Jankan tilan arvot on todettu Jankan tilan rakennusinventoinnissa (FCG, 2012).

Jankan tilakeskusta koskee tuore, vuonna 2019 hyväksytty asemakaava. Kaavaratkaisu mahdollisti Jankan 1950-luvun talousrakennusten purkamisen ja korvaamisen uusilla asuinrakennuksilla. Tältä osin kaava on nyt toteutunut. Jankan päärakennus ja aitta on suojeltu kaavassa merkinnällä sr-7: "Kulttuurihistoriallisesti arvokas ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy." Lupahakemus koskee poikkeamista näistä kaavamääräyksistä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 166 § (rakennuksen kunnossapito) toteaa muun muassa seuraavaa: "Rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä. - - - Kaavassa suojelluksi määrätyn tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla suojellun rakennuksen käytössä ja kunnossapitämisessä on lisäksi otettava huomioon rakennussuojelun tarkoitus." Jankan tilan rakennusinventointi on todennut Jankan tilakeskuksen rakennuskannan kulttuurihistoriallisen arvon vuonna 2012, ja se on ollut keskeisesti esillä koko vuonna 2017 alkaneen asemakaavamuutosprosessin ajan. Ensimmäisen kerran Jankan rakennustaiteelliset, kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot on tunnistettu jo v. 1998 Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri -julkaisussa. Näin ollen Jankan kulttuurihistorialliset arvot ovat olleet pitkään tiedossa, ja rakennusten omistajan/omistajien olisi tullut pitää asianmukaisesti huolta rakennusten kunnosta maankäyttö- ja rakennuslain määräystä noudattaen. Päärakennuksen ja aitan suojelu on vahvistunut vuonna 2019 uuden asemakaavan myötä. Niiden kunnostus ei kuitenkaan ole käynnistynyt vielä tässäkään vaiheessa. Pirkanmaan maakuntamuseo muistuttaa, että rakennuksen kunnossapidon laiminlyönti ei ole peruste suojellun rakennuksen purkamiselle.

Jankan päärakennuksesta on käytettävissä seuraavat kuntoselvitykset: Kuntotarkastus 30.12.2014 (Raksystems Anticimex Oy) ja Kuntotutkimusraportti 7.12.2021 (Suomen Sisäilmatutkimus Oy). Maakuntamuseolle ei ole toimitettu Jankan aittaa koskevaa kuntoselvitysaineistoa. Päärakennusta koskevista selvityksistä käy ilmi, että rakennus on ollut käyttämättä ja kylmillään vuodesta 2008 alkaen. Sisäpinnat ovat ikääntyneet, talotekniikka ylittänyt teknisen käyttöikänsä ja putkistoista on ollut vuotoja rakenteisiin. Vuonna 2014 laadittuun kuntoarvioon on kirjattu sisätiloissa tehtyjen havaintojen lisäksi muun muassa puutteita sade- ja hulevesien johtamisessa, haitallista kasvillisuutta rakennuksen seinustoilla, lahovaurioita länsiseinustan terassissa sekä vesivuotojen jälkiä parvekkeen alaisen kuistin katossa. Vuonna 2021 päivätystä kuntotarkastusraportista käy ilmi, että olosuhteet ovat ennallaan ja vauriot ovat edenneet. Kuntotarkastuksessa on aistinvaraisten havaintojen lisäksi tehty rakenneavauksia ja otettu 9 kpl materiaalinäytteitä, joista kaikista analysoitiin kosteusvaurioon viittaavia mikrobeja. Tutkimukset ovat kohdistuneet ainoastaan ulkoseinien alaosiin sekä 1. kerroksen ja kellarin väliseen välipohjaan, jotka ovat ilmeisimmin vaurioituneita rakenteita. Maakuntamuseon kanta on, että Jankan päärakennuksesta teetetty kuntotutkimus ei anna kattavaa kuvaa rakennuksen kunnosta eivätkä selvityksissä esitetyt johtopäätökset ja toimenpidesuositukset huomioi kohteen suojelumääräystä tai kulttuuriympäristöarvoja. Kuntotutkimuksen täydentämisestä tulee laatia tutkimussuunnitelma, johon pyydetään kommentit Pirkanmaan maakuntamuseolta ennen lisätutkimusten suorittamista. Tutkimussuunnitelmaan tulee sisällyttää myös Jankan aitta.

Edellä esitetyn perusteella Pirkanmaan maakuntamuseo ei puolla poikkeamisluvan myöntämistä.

Poikkeamislupahakemuksen kohteena olevan asuinrakennuksen vieressä sijaitsee em. kiinteä muinaisjäännös, Takahuhdin historiallisen kylänpaikan jäännös (1000024615, liitekartta 1). Kiinteän muinaisjäännöksen ja sen suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty (MML 1 ja 4 §). Muinaisjäännös on merkitty voimassa olevaan asemakaavaan nro 8646 sm-4-osa-aluemerkinnällä. 

Mikäli sr-merkitylle päärakennukselle myönnettäisiin purkulupa, tulee sm-osa-aluevarauksen alueella suorittaa arkeologiset koetutkimukset ennen purkamista sen selvittämiseksi, sijaitseeko alueilla, joiden maaperään purkamisen aikana joudutaan kajoamaan, maan alla säilyneitä muinaisjäännökseen kuuluvia rakenteita tai kulttuurikerrosta. Mikäli koetutkimuksessa löydetään em. alueilta kiinteää muinaisjäännöstä, tulee sen poistamiseksi hakea MML 11 §:n mukaista kajoamislupaa. Kiinteään muinaisjäännökseen kajoamiseen on mahdollista hakea lupaa Museovirastolta, jos muinaisjäännös tuottaa merkitykseensä nähden kohtuutonta haittaa. Jos kohteelle myönnettäisiin kajoamislupa, tulisi muinaisjäännös kuitenkin tutkia riittävästi Museoviraston määrittämällä tavalla ennen hankkeen toteuttamista. Kajoamisluvan käsittelymaksu on 600 euroa; myös kielteinen päätös on maksullinen. Arkeologisten koetutkimusten kustannuksista vastaa MML 15 §:n mukaisesti hankkeen toteuttaja yleisen tai suurehkon yksityisen työhankkeen kyseessä ollessa. Mahdollisten lisätutkimusten kustannuksista määrätään kajoamislupapäätöksessä. Ennen koetutkimuksen aloittamista tulee valitun toimijan vielä hakea Museovirastolta MML 10 §:n mukainen tutkimuslupa, joka on maksullinen (112 euroa, ALV 0%).

Arkeologisia tutkimuksia voidaan tehdä vain lumettomissa olosuhteissa, sulan maan aikana. Tutkimuksissa tulee noudattaa Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeita (2020) ja muita Museoviraston ohjeita. Arkeologisen tutkimuksen tekijän tulee toimittaa raportti digitaalisena arviointia varten maakuntamuseolle (pirkanmaan.maakuntamuseo@tampere.fi) ja Museovirastoon. Arvioinnissa varmistetaan, että tutkimus vastaa sille asetettuja tavoitteita ja laatuvaatimuksia. Raportti tallennetaan arvioinnin jälkeen Museoviraston sähköiseen asianhallintajärjestelmään ja julkaistaan palvelussa https://asiat.museovirasto.fi/. Tutkimusraporttien tiedot tallennetaan myös muinaisjäännösrekisteriin, jonka tietoja voi selata kaikille avoimessa Kulttuuriympäristön palveluikkunassa www.kyppi.fi. Verkossa julkaistava tutkimusraportti ei saa sisältää yksityishenkilöiden henkilötietoja, esim. maanomistajien nimiä tai osoitteita. Raportin lisäksi museolle on toimitettava kohteiden sijaintitiedot ja rajaukset digitaalisena paikkatietomuodossa. Lisätietoja tutkimusten tilaamisesta ja suorittamisesta saa maakuntamuseolta. 

Mikäli päärakennukselle myönnettäisiin purkulupa, tulee kiinteä muinaisjäännös ottaa muutoinkin muinaismuistolain mukaisella tavalla huomioon rakennuksen purkamisen yhteydessä. Kohde tulee merkitä maastoon selkeästi esimerkiksi linjakepein ennen purkamisen aloittamista, ja tieto kohteen sijainnista tulee olla kaikkien alueella toimivien tiedossa. Maan kaivaminen ja läjittäminen sekä maanpinnan rikkominen ilman lupaa on kiellettyä muinaisjäännösalueella. Työkoneiden ajolinjat tulee sijoittaa mahdollisimman etäälle suojelukohteesta, ja ajamista muinaisjäännösalueella pitää välttää.  Muinaisjäännösaluetta ei tule myöskään käyttää purkujätteen, työkoneiden tms. varastointiin.

1700-luvun lopun kartan mukaan myös lupahakemuksen kohteena oleva ja asemakaavassa suojeltu talousrakennus sijoittuu Takahuhdin historiallisen kylätontin alueelle. Asemakaavaa varten tehdyssä koetutkimuksessa (Raninen 2011) ei rakennuksen läheisyydestä löydetty selviä merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä. Mikäli mahdollisten purku- tai kaivutöiden yhteydessä alueella kuitenkin tavataan nokista maata, hiiltä, kiveystä, kivi- tai tiilimuurausta, lahonnutta puuta, muita merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä tai arviolta yli 100 vuotta vanhoja esineitä, tulee työt kyseiseltä kohdalta keskeyttää ja ilmoittaa asiasta välittömästi Pirkanmaan maakuntamuseoon (MML 14 ja 16 §).

Arkeologisen kulttuuriperinnön suojelua koskevat ehdot tulee kirjata mahdolliseen lupapäätökseen. Päätös valitusosoituksineen pyydetään toimittamaan maakuntamuseolle tiedoksi viipymättä.