Pyynikintorin itälaitaa reunustava kortteli on monumentaalinen, muurimainen kokonaisuus, jossa yhdistyvät eri rakennusaikakaudet ja toiminnot. Arkkitehtuurissa vahvimpana esiintyvät klassismin ja funktionalismin piirteet, joita täydentää vuosisadan alun romanttisempi arkkitehtuuri. Uutena elementtinä on Marian sairaalan tontin täydennysrakentaminen 2000-luvulla. Kortteli esiintyy jo vuoden 1907 (Lars Sonck) asemakaavassa, missä sen muoto on nykyisen kaltainen, mutta avoimempi. Sonckin asemakaavaa muutettiin kahteen otteeseen, vuosina 1921 ja 1927, jolloin kortteli sai nykyisen, lähes umpinaisen muotonsa. Tontin eteläpuolelle rakennettiin Pyynikin urheilukenttä vuonna 1910. Korttelin kaakkoiskulmassa sijaitsevan Marjatan sairaalan rakennukset poikkeavat asemoinniltaan umpikorttelin ideasta, mutta toisaalta vanhan sairaalan voimakkaat julkisivut ja tonttia ympäröivä tiilimuuri sitovat sen korttelin muurimaiseen luonteeseen. Myöhäisjugendia edustava Marjatan sairaala kertoo autenttisesti vuosisadan alun sairaalarakentamisesta ja se on Tampereella vanhin säilynyt

kaupungin sairaalakäyttöön rakentama rakennus. Korttelin keskellä sijaitseva suuri Tammerkonnun asuinkerrostalo edustaa 1920-luvun asuntopolitiikan uutta ratkaisua, nk. puolikunnallista osaketaloa. Tätä kunnan osittain tukemaa kaupunkirakentamisen muotoa toteutettiin erityisesti Tampereella. Tammerkonnusta tuli mukavuuksin varustettu, nykyaikainen kaupunkitalo, jonka puutarhamainen sisäpiha on hyvin säilynyt. Asuinyhtiöiden katutason liiketilat, erityisesti entinen Tuotannon myymälätila Tammerkonnussa, kertovat torialueen vilkkaasta kaupallisesta historiasta. Maisemallisesti Tammerkonnun kortteli on monella tapaa Pyynikintorin ympäristön tunnusmerkki ja merkittävä maamerkki useasta tulosuunnasta. Korttelin kulmatalot, erityisesti Pyynikintori 8, Pirkankontu ja Marjatan sairaala avautuvat tiemaiseman maamerkeiksi Pirkankadun ja Mariankadun suuntaan.