Maakunta: Pirkanmaa

Kunta: Punkalaidun

Maisemamaakunta: Lounaismaa

Maisemaseutu: Ala-Satakunnan viljelyseutu

Pinta-ala: 4 879 ha, josta kosteikkoja ja avointa suota: 1 ha maatalousalueita: 3 170 ha metsiä sekä avoimia kankaita ja kalliomaita: 1 304 ha rakennettuja alueita: 367 ha vesialueita: 37 ha

LUONNONPIIRTEET

Punkalaitumenjoen viljelymaisemat ovat syntyneet Punkalaitumenjoen laajalle savikkoalueelle, jota halkoo muutama katkonainen harjumuodostuma. Punkalaitumenjoen ja siihen laskevan Jalasjoen yhtymäkohdan ympärillä sijaitsee kuivioalue, jonka maaperässä on liejua ja turvetta. Peltoalueita reunustavat kumpuilevat kallio- ja moreenimaat, jotka rajaavat jokilaaksoa selväpiirteisesti. Alueen kallioperässä on vaihtelevasti granodioriittia, tonaliittia ja kvartsidioriittia, kiilleliusketta ja kiillegneissiä sekä mafista metavulkaniittia. Ympäröivien metsäselänteiden keskellä sijaitsevat laajat kallioalueet rajautuvat maisema-alueen ulkopuolelle.

Punkalaitumenjoki on Kokemäenjoen vesistöön kuuluva joki, joka yhtyy maisema-alueen länsipuolella Huittisissa Loimijokeen ja edelleen Kokemäenjokeen. Jokirannat ovat joko suopohjaisia tai pelloiksi raivattuja. Joen virtaamavaihtelut ovat suuria. Etenkin ylivalumien aikaan hajakuormitus muuttaa joen veden erittäin sameaksi ja runsasravinteiseksi.

Maisema-alue kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Valtaosa alueesta on peltoa, mutta peltoalan reunoilla ja satunnaisissa viljelymaiseman ympäröimissä metsäsaarekkeissa kasvaa harvapuisia havu- ja sekametsiä, joista löytyy harvinaisia sammallajeja ja putkilokasveja. Alueen metsissä on tavattu liito-oravaa.

KULTTUURIPIIRTEET

Punkalaitumenjokivarsi on kulttuurihistorialtaan vanhaa seutua, jolta tunnetaan joitakin kivikautisia asuinpaikkoja. Pysyvä asutus alueelle on muodostunut jo 1200-luvulla, ja esimerkiksi Vanttilan ja Kanniston kylistä on löydetty historiallisen ajan kylänpaikat. 1500-luvulla Punkalaidun oli Huittisten kappeli. Tuolloin Punkalaitumen nykyisen keskustaajaman ja sen ympäristön kylät muodostivat merkittävän asutuskeskittymän. Itsenäiseksi seurakunnakseen Punkalaidun irtautui vuonna 1639. Samoihin aikoihin jokivarteen rakennettiin kirkko, jonka paikalla sijaitsee nykyisin vuonna 1774 rakennettu puinen pitkäkirkko. Alueen kasvua on aikoinaan edistänyt Porin läänin eteläosien ja Hämeenlinnan väliseksi yhdystieksi 1700-luvulla rakennettu Huittisista Punkalaitumelle ja Urjalaan kulkeva maantie.

Punkalaitumen maisemallisesti arvokkaan keskustaajaman maamerkki on kirkko ympäristöineen. Kirkkoa vastapäätä Punkalaitumenjoen toisella puolella sijaitsee kirkkoherran pappila, jonka suurikokoinen uusrenessanssityylinen päärakennus on valmistunut vuonna 1897. Päärakennusta ympäröi laaja puisto, jonka läpi kulkee koivukujan ja riippusillan muodostama kujanne kirkolle. Kirkonkylän kyläkuvaa hallitsevat myös vanhan kyläkeskuksen vastakkaisiin päihin korkeiden harjanteiden päälle 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa rakennetut seuratalot. Punaiseksi maalatun Mäenpään työväentalon harjalla on näköalatorni. Punkalaitumen keskustan kylätaajaman arvorakennuksiin lukeutuvat myös vuonna 1923 rakennettu jugend-henkinen kunnantalo sekä joen eteläpuolella sijaitseva Sarkkilan maalaiskansakoulu 1860-luvulta.

Maisema-alueen maisemallisen rungon muodostavat pitkään jatkuneen maatalouden synnyttämät avarat elin-keinomaisemat, joiden keskellä on useita rakenteeltaan ehyitä kyliä ja rakennusperinnöltään arvokkaita maatiloja. Vaikuttavia kyläkokonaisuuksia ovat esimerkiksi Koskioinen, Oriniemi, Liitsola sekä Jalasjoki, jonka lähellä sijaitsee Koukonkallion muinainen kulttipaikka. Talalan kylän Yli-Kirran tilalla on vuonna 1952 perustettu kotiseutumuseo, jonka umpipihassa on sekä alkuperäisiä että muualta tuotuja vanhoja rakennuksia. Yli-Kirran metsässä on metsästysmuseo, johon on rekonstruoitu sudenkuoppa, kettutarha ja erilaisia ansoja ja loukkuja. Yli-Kirran rakennukset ja pihapiiri ovat toimineet esikuvina kirjailija Mauri Kunnaksen Koiramäki-teoksille.

Punkalaidun on Pirkanmaan maatalousvaltaisin kunta. Laajamittaisen peltoviljelyn lisäksi alueella harjoitetaan sika- ja hevostaloutta sekä maatilamatkailutoimintaa. Punkalaitumenjokivarressa on säilynyt kolme inventoitua perinnebiotooppia, joista Haviokosken kallioketo on maakunnallisesti arvokas. Alueen paikallisesti arvokkaat kohteet ovat hevostalouden synnyttämiä laidunmaita.

MAISEMAKUVA

Punkalaitumenjoen viljelymaisemien rungon muodostavat syvässä uomassaan virtaavan Punkalaitumenjoen ympärillä avautuvat laajat ja yhtenäiset peltoalat. Maisema-alueen itäosissa, Kuparinjärviön kuiviopeltojen ja Oriniemen kylän välillä jokivarren viljelykset avautuvat loivasti kumpuilevaksi lakeudeksi. Jokilaakson asutus on sijoittunut pääasiassa viljelyalaa rajaavien moreeniselänteiden tuntumaan, mutta siellä täällä näkyy myös peltoalan keskellä sijaitsevia yksittäistiloja. Asutusmaisemassa on satunnaisia jälkiä toisen maailmansodan jälkeisestä asutustoiminnasta.

Yhtenäisen kulttuurimaiseman kiintopiste on Punkalaitumen keskustaajama, joka on säilyttänyt vanhan ilmeensä etenkin kirkon ympäristössä. Taajamassa on useita arvokkaita rakennuksia 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Keskustaajaman länsipuolella jokivarsi jatkuu itäpuolta kapeampana ja selväpiirteisempänä kohti Vanttilan kylää, jonka tuntumassa Punkalaitumenjoen valtakunnallisesti arvokas maisema-alue yhtyy Satakunnan puolella jatkuvaan maakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen.

LÄHDE: Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, VAMA 2021, Suomen Ympäristökeskus.