pappilan yleistä rakennuskantaa sekä erityisesti

pakari-väentuvan sekä luhtiaitan ja niitä edeltävien

vastaavien rakennusten vaiheita. Selvitys pohjautuu

pappilaa koskevan kirjallisen lähdeaineiston käyttöön.

toisistaan, vaikka pakarin yhteydessä oli toinen tupa. Uusi pakari, jota käytettiin myös panimona, valmistui vuonna 1754. Se jäi lyhytikäiseksi, sillä huonokuntoisen rakennuksen

tilalle valmistui uusi jo vuonna 1796. Isonvihan jälkeen luultavasti 1720-luvulla rakennettu renkitupa sai puolestaan väistyä uuden tilalta vuonna 1767. Tämä puolestaan korvattiin uudella vuonna 1803. Sekä pakari että renkitupa siirrettiin vuosina 1810–1811

päärakennuksen edustan siipirakennuksiksi eli nykyisille paikoilleen.

Päärakennuksen lounais puolella uutta miespihaa rajaamaan tuodut pakari ja renkitupa paloivat vuonna 1829. Samoille paikoille rakennettiin heti vuonna 1830 uudet rakennukset, jotka olivat niin lähellä toisiaan, että ne päätettiin vuonna 1833 yhdistää väliin rakennetun eteisen ja eteiskamarin avulla saman katon alle. Pakarin ja väentuvan yhdistämisen jälkeen

miespihan lounaissivua rajasi kahden siipirakennuksen sijaan paritupa. Tämä pakari-väentupa paloi talvella 1877, mutta se rakennettiin hieman lyhyempänä kokonaisuutena uudelleen vanhalle kivijalalle. Tämä kivijalka todettiin vuonna 1899 huonoksi ja sen tilalle vaihdettiin ajanmukainen suurista lohkokivistä koostuva kivijalka. Vuonna 1925 rakennuksen sisätiloja

muutettiin siten, että väentuvasta tehtiin tilanhoitajan asunto, eteisen peräkamarista ja uudesta leivintuvan kamarista tuli naimattoman työväen asuinsijoja. Nyt rakennuksen huonejako on jälleen palautettu siihen asuun, joka sillä oli 1800-luvun lopulla. Pappilassa on jo keskiajalla ollut ruoka-aitta. Vuonna 1703 miespihalla oli kaksi pientä aittaa. Niiden tilalle päätettiin vuonna 1708 rakentaa keskiosainen luhtiaitta. Tämä suunnitelma toteutui vasta vuonna 1789, jolloin pappilan uuden holvikellarin päälle pystytettiin uusi aitta. Se siirrettiin vuonna 1811 uuden miespihan itälaidalle, mutta jo tuolloin osa hirsistä jouduttiin uusimaan. Tällä paikalla rakennus sijaitsi ainakin vuoteen 1877, mutta luultavasti aina 1800-luvun lopulle asti. Aivan 1900-luvun alussa luhtiaitta siirrettiin nykyiselle paikalleen eli hyvin lähelle

vanhaa kellaria, jonka päälle sen runko oli alkujaan 1700-luvun lopussa rakennettu. Rakennuksen alakerrassa on aittamaisia tiloja, mutta yläkerta on sisustettu kesäkappeliksi.

Hämeenlinnan maakunta-arkisto (HMA)

Pirkkalan seurakunnan arkisto (PSA)

III Cb:1 Kirkkoherran virkatalon lähtö- ja tulokatselmusten pöytäkirjat 1703–1865

III Hb:2 Pappilaa koskevat asiakirjat 1737–1833

Kansallisarkisto(KA)

Maanmittaushallituksen arkisto (MHA)

Alue- ja rajakartat

MH 4 Charta öfver Biörneborgs lähn

Maanmittaushallituksen uudistusarkisto

Hämeen lääni, Pirkkala

H7:25/1 Pappila; Pöytäkirja ja karttaselitys 1768 – 1768

H5:1/4-5 Pirkkala; Tiluskartta ja selitys 1769 – 1769

H5:1/6-22 Pirkkala; Pirkkalan ja Topparin kylät sekä Pirkkalan pappila: kartta,

pöytäkirja ja isojaon jakokirja 1769–1780

Nokian seurakunnan arkisto (NSA)

III Cb:1 Virkatalolautakunnan pöytäkirjoja 1909–1925.

III Cb:3 Virkatalolautakunnan pöytäkirjoja 1897–1913.

Pirkkalan seurakunnan arkisto (PSA), Pirkkala

Kartta-arkisto

Talousarkisto II Ci:1 Taloudellisten katselmusten pöytäkirjat 1877–2000.

Painamattomat tutkimusraportit:

Hietalahti, Yrjö: Pirkkalassa pappina kuultua ja koettua. s.a. PSA II K:2.

Kauhanen, Sami: Pirkkalan seurakunta – Vanhan pappilan alue. Rakennusinventointi ja maisemallinen

asema. Arkkitehtitoimisto AR-Vastamäki OY 2011.

Lyytinen, Hanna: Pirkkalan vanha pappilan väentuvan ja aitan korjaus ja muutos. Arkkitehtitoimisto

Hanna Lyytinen Oy 2014.

Mikkola, Esa: Pirkkala. Pappila. Historiallisen ajan kohteen koekaivaus Pirkkalan vanhan pappilan

alueella 13.–15.6.2012. Museovirasto, Kulttuuriympäristönhoito/Arkeologiset kenttäpalvelut. Salminen,

Hanna-Leena: Pirkkala. Pappilan ranta-asemakaavan muutosalueen arkeologinen inventointi 2009.

Pirkanmaan maakuntamuseo.

Soininen, Tuija-Liisa: Pirkkala. Arkeologinen perusinventointi 1998. Pirkanmaan

maakuntamuseo.

Kirjallisuus:

Alanen, Timo & Kepsu, Saulo . Kuninkaan kartasto Suomesta - Konungens kartverk från Finland 1776-

1805. SKS Toimituksia 505. Tampere 1989.

Saarenheimo, Juhani: Vanhan Pirkkalan historia. Tampere 1974.

Sappinen, Eero: Pohjois-Pohjanmaan maaseutupappiloiden rakennukset 1600-luvun lopulla. Kansatieteellinen arkisto 34. Helsinki 1985.

Suolahti, Gunnar: Suomen pappilat 1700-luvulla. Porvoo 1912