rakennusperinteinen

asutushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Suurin piirtein isojaon aikaisella paikallaan sijaitsevana kantatalona Hannula kertoo paikkakunnan asutushistoriasta. Sen rakennukset ja pihapiiri ovat säilyttäneet alkuperäisen asunsa suhteellisen hyvin. Pihassa on mm.asuinrakennus 1800-luvulta, riviaitta, navetta ja riihi. Kiinteistö sijaitsee maisemallisesti keskeisellä paikalla.

Kiinteistöön kuuluvat päärakennus, riviaitta, maakellari, navetta, riihi, otsa-aitta, sauna (1952), kuivuri sekä lato. Riviaitan pohjoispuolella olevaa kuivuria on oikaistu syksyllä 2001 ja siihen on tulevaisuudessa tarkoitus koota kotimuseo.

Päärakennuksen itäpuolella keskellä pihaa sijaitsee maakellari. Se on ollut holvattu lohkokivistä 1970-luvulle saakka, jolloin siihen tehtiin betonivalu sekä maakatto. Aiemmin kellarissa oli pärekatto. 1960-luvulle asti päärakennuksen länsipuolella on ollut vinttikaivo.

Pihapiirissä on ollut kaksiosainen rakennus, jossa oli savusauna ja pakari. Näiden välissä oli avokatos. Vanha sauna on purettu vuosien 1952-54 aikana, sillä pihapiirissä nykysin oleva sauna on rakennettu vuonna 1952. Pakari on ollut pystyssä ainakin vuonna 1959. Nykyinen pihasauna on vuorattu peiterimoitetulla pystylaudoituksella ja se on väriltään punainen. Nurkkalaudat ja ikkunanpuitteet ovat valkoiset. Satulakatto on katettu pellillä. Ulko-ovan yläpuolella on pieni pärekatteinen pulpettikatos. Saunan länsiseinällä ja itäpäädyssä on ristikkokaiteinen terassi.

Tilan olki- ja niittyladot on purettu. Riihen eteläpuolella on ollut olkilato, joka oli parilato. Se on purettu 1960-luvulla. Siinä säilytettiin rukiin olkia, muut oljet säilytettiin riihen yhteytdessä olleessa ladossa.

Hannulan isäntä Heikki Hannunpojasta on asiakirjamaininta vuodelta 1508. Vuoden 1539 maakirjassa mainitaan Niilo Heikinpojan asuma Hannulan talo. Vuonna 1552 Hannulasta erotettiin isännän veljelle Tervan talo. 1630-luvulla Hannulan sekä Pakaraisen, Rantalan, Pietilän, Heikkilän ja Tervan talot olivat läänitettynä rouva Barbro Skedhelle. Vuosina 1647-1682 Hannula, Pakarainen ja Heikkilä olivat lahjoitettuna ratsumestari Jost von Qvantenille Sahalahden Haapaniemestä.

Hannulassa on ollut torppia ja mäkitupia, joista useimmat läheisellä Mäkipään mäkitupa-alueella. Mäkituvista voidaan mainita esimerkiksi Vähä-Oja, Halme, Kulmala ja Koillispää. Metsäkulmalla sijaitseva Kaituri on myös Hannulan entinen torppa.

1800- ja 1900-lukujen vaihteessa tilan omistaja on vaihtunut tiheästi. Uusia omistajia tila on saanut vuosina 1883, 1891, 1900 ja 1906, jolloin se siirtyi nykyiselle omistajasuvulle. Tuolloin siihen muutti Sahalahdelta kotoisin olleet Helvi Jousmäen isovanhemmat Iida ja Wilhelm Hannula. Avioiduttuaan he etsivät taloa ja ostivat sen Sappeesta, jossa heillä ei ollut sukua. Heillä oli kuusi lasta, joista kaksi poikaa kaatui sodassa. Myöhemmin tilaa asuttivat perheen äiti ja vanhin tyttäristä. Vuonna 1991 tila siirtyi Helvi Jousmäen ja hänen kahden sisaruksensa sekä näiden perheiden omistukseen. Tilalla on nykyisin 11 tasaveroista omistajaa. Tilalla on luovuttu karjasta vuonna 1979. Pellot ovat nykyisin vuokraviljelyksessä.

Hannula sijaitsee Sappeentien länsipuolella ja Sappeenjärven kaakkoispuolella vanhalla kylätontilla, suurin piirtein isojaon aikaisella paikallaan. Tilan lounaispuolella, Sappeenjärvestä Hiukonlahteen laskevan pienen Eerolanjoen itäpuolella on osa vanhaa kylätonttia. Pihapiirin länsipuolella on talon peltoja. Pihassa on osin näkyvillä peruskalliota.

Kantatilan kaakkoispuolella Sappeentien varressa on ns. Mäkipään entinen mäkitupa-alue. Hannulan tilan maita on ollut tien ja järven välissä.

Koukkula, Tuomo 1991: Vanha Sappeen kylä Pälkäneellä. Teoksessa Karuvuori, Kaisu 1991: Pälkäneen Terva-suku. Erkki Matinpoika. Forssan Kirjapaino Oy.

Oja, Aulis 1991: Suvun esipolvien talot. Teoksessa Karuvuori, Kaisu 1991: Pälkäneen Terva-suku. Erkki Matinpoika. Forssan Kirjapaino Oy.