Julkisivuissa ei ole Kallion piirustuksissa esitettyjä kipsikoristeita konsolikannattimien välissä eikä pääjulkisivun erkkerin räystään alla. Myöskäänn joidenkin ikkunoiden yläpuolelle ajateltuja kipsikoristeita ja listoituksia ei ole toteutettu. Todennäköisesti Kallion ajattelemia ja tarkasti suunniteltuja ikkunakoristeita ei tehty, sillä ikkunoiden vedetyt listoitukset vaikuttavat alkuperäisiltä.

Ikkunat on kunnostettu vuoden 2001 korjaustyön yhteydessä. Rappauspaikkauksia tehtiin myös vuoden 2001 peruskorjauksen yhteydessä ja todennäköisesti julkisivut maalattiin silloin. Julkisivut ovat pääosin hyvässä kunnossa. Räystäiden alla olevissa sileissä rappauspinnoissa konsolikoristeiden välissä ja ikkunoiden smyygipinnoissa on havaittavissa rappauksen irtoamista alustasta. Eteläpuolen parvekkeen takaseinä toisessa kerroksessa ja ikkunoiden smyygipinnat on tehty rappaamalla sileäksi. Ulko-ovet (pääovi, keittiön ovi ja talonmiehen asunnon ovi) ovat alkuperäisiä. Konesaumatun peltikaton vaalean harmaa maali hilseilee.

Lattiat: sisääntulokerroksen kaikki näyttelylattiat ovat keraamisella laatalla päällystettyjä. Portaiden alkuperäiset koivulankkuportaat on käsitelty kirsikansävyisellä lakalla. Yläkerrosten salien lattiat ovat moderneja laminaattipintaisia lattioita. Wc-ja kylpyhuonetilojen ja keittiöiden lattioiden pinnoissa on keraaminen laatta. Maalatut jalkalistat ovat joko alkuperäisiä jalkalistoja tai alkuperäisen mallin mukaisesti tehtyjä uusia listoja.

Seinät ja katot: kaikki seinät on tasoitettuja ja maalattuja joko alaslaskettuja kipsilevykattoja tai rapattuja tasoitettuja kattoja. Värisävymaailma on tyypillinen 2000-luvun alun sisustustyylille: aula- ja porrassyöksyjen seinät ovat voimakassävyisiä (oranssi, punainen). Maalaustyyli on ollut kivijäljitelmä/moderni kirjava stucco-pinta. Salien ja asunnon salien seinässä on neutraalimpi vihreällä taitettu vaalea sävy. Alaslasketut kipsilevykatot ovat valkoisia. Kylpyhuoneissa on modernia mosaiikkilaatoitusta. Alkuperäisiä katto- ja seinäpintoja ei ole näkyvissä lukuun ottamatta itämaisen huoneen seinämaalauksia. Itämaisen huoneen seinien alaosa ja katto on maalattu vaaleanpunaisella sävyllä.

Ovet ja ikkunat: sisäovet ja ikkunat on maalattu vihreällä. Osa ovista on vanhan mallin mukaan tehtyjä uusia peiliovia. Ikkunat ovat alkuperäisiä ja ne kunnostettiin vuoden 2001 peruskorjauksen yhteydessä. Eteläpuolen julkisivujen ikkunoissa on korjaamisen tarvetta.

Tekniset järjestelmät: lämpöpatterit ovat osittain alkuperäisiä, osittain uusia vanhanmallisia pattereita. Patteriputket ovat osittain uusia. Ilmastointi on piilotettu osittain alaslaskettujen kattojen taakse ja seinustojen kotelointeihin. Aulatilojen ilmastointi on hoidettu viereisten salitilojen kattojen ja kotelointien kautta. Saleihin on asennettu näyttelytilavalaistus ramppeineen ja kohdevaloineen. Kaikki sähköt on uusittu, pistorasiat ja kytkimet ovat moderneja peruskäyttöön tarkoitettuja.

Apteekkari Haapasen huvila rakennettiin Tampereen arvostetuimmalle asuinalueelle, jossa varakkaat kaupunkilaiset omistivat kesäasuntojaan. Pyynikki oli silloin kaupungin reuna-aluetta, jossa liikkui mm. susia. Tontilla sijainnut puurakenteinen Villa Strandell siirrettiin Teiskoon perheen kesäasunnoksi. Uusi kivirakenteinen huvila rakennettiin jyrkästi viettävään rinteeseen lähelle tontin Pyynikin puoleista eteläreunaa. Rakennus valmistui 1929. Haapasen huvilan ympäristössä, Palomäentien eteläreunalla, oli silloin tai rakennettiin samankaltaisia korkeatasoisia asuinrakennuksia. Tonttien eteläpuolella avautui Pyynikki. Korkea harjakattoinen rakennus sopii ja sopeutuu hyvin Pyynikin rinteeseen ja sen luontomaisemaan. Haapasen huvilan kaupunkikuvalliset arvot ovat säilyneet, vaikka rakennuksen käyttötarkoitus on muuttunut.

Veikko Kallio suunnitteli Haapasen huvilan vuonna 1928 tyylillisesti klassismin henkeen, mutta lisäsi alkuperäisten pääpiirustusten mukaan koristeaiheita räystäiden alle. Hän sijoitti myös isot kasvikoristekonsolit pääsisäänkäynnin ovien yhteyteen. Todennäköisesti rakentamisvaiheessa koristeaiheita karsittiin pohjoismaisen viileän klassismin ja vähitellen funktionalismin tuulien rantautuessa Suomeen.

Kallio käytti sisätiloissa aulatilojen pylväissä, porraskaiteissa ja ovissa klassismin ja rokokoon koristeaiheita, mikä loi rakennukselle erityisen leiman, jossa yhdistyivät useat kertaustyylit. Sairaanhoitajien asuntokorjauksen (1946–47) ja Nykytaiteen museon peruskorjauksessa (1965) ja samalla käyttötarkoituksen muuttuessa nämä ainutlaatuiset tyylilliset piirteet kärsivät tai katosivat sisätiloista. Rakennuksen alkuperäisyysaste kärsi, kun huonejakoa muutettiin ensin kevyillä väliseinillä asuntolahuoneiksi ja myöhemmin näyttelysaleiksi 1960-luvun tyylin mukaisesti. Vanhat pintamateriaalit purettiin ja mm. vanhoja ikkunoiden lasimaalauksia purettiin.

Uusimmassa vuoden 2001 peruskorjauksessa modernisoitiin näyttelysalit nykykäytännön mukaisilla materiaaleilla. Alkuperäisinä ovat säilyneet pääosin julkisivut vesikattoa lukuun ottamatta ja ns. itämainen sali, väliovet, porraskaiteet ja aulojen pilarit. Alkuperäisiä värisävyjä ei ole näkyvissä eikä niistä ole tiettävästi tutkittu ja tallennettu. Peruskorjauksissa Haapasen huvilan sisäarkkitehtuurin alkuperäisyysaste on kärsinyt ja osittain menetetty. Talon nykyisistä rakenteista on luettavissa osittain talon historia ja kerroksellisuus, joka täydentyy arkistoon tallennetuista kattavasta alkuperäisestä piirustuskokoelmasta ja rakennusselityksestä.

Haapasen huvilan molemmilla puolilla Palomäen tien eteläreunalla on suuret 3-kerroksiset, pohjoiseen avautuvat asuintalot. Pohja- ja sisääntulokerrokset ovat osittain upotettu rinteeseen ja kaksi seuraavaa kerrosta on maan päällisiä kerroksia. Vastapäätä Palomäentien toisella puolella on pienkerrostaloja. Palomäentien alue ja Pyynikinrinne on Tampereen arvostetuinta asuinaluetta. Haapasen huvila on sijoitettu jyrkkään Pyynikinrinteeseen, mikä on mm. aiheuttanut kosteusvaurioita pohjakerroksen rinteen puoleisissa tiloissa. Alunperin nämä tilat oli ajateltu teknisiksi tiloiksi ja säilöntäkellaritiloiksi. Ne otettiin näyttelykäyttöön vuoden 2001 korjauksen yhteydessä.

Tontin puusto on kasvanut ja peittää osittain pohjoisen pääjulkisivun näkyvyyden Palomäentielle. Alkuperäisen rakennusselityksen mukaan ulkoportaiden välitasanteet tehtiin kuviollisiksi erivärisistä graniittilaatoista. Nyt portaat ja tasanteet ovat hakattua tasaharmaata graniittia, lepotasanteet on ladottu suorakaiteen muotoisista laatoista. Rakennusta ympäröi betoninen nupukivilaatoitus.

Tontin kaakkoisnurkkaan, Pyynikin puoleiselle reunalle, on rakennettu vuoden 2001 korjaustyön yhteydessä jätekatos ja autokatos. Tontin länsi-, pohjois- ja eteläsivua reunustaa puuaita. Eteläsivulla aita on nostettu betonisen pengerryksen päälle. Pihan laatoitettu alue on valaistu pollarivalaisimilla.

Maisemallisesti Haapasen huvilan sijainti tontilla ja maisemassa on juureva ja maisemaan sopiva eikä muutokset tontilla ole suotavia.