arkkitehtoninen

asutushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Pohjala on vanha yksinäistalo vanhalla asuinpaikalla entisen järven, nykyisen pellon laidalla. Näkyvällä paikalla ovat, asuinrakennus (1800-l/1913), vilja-aitta (1835), talousrakennus (1900-l alku) navetta (1912/1997). Niissä näkyy hyvin 1800-luvun alun ja 1910-luvun rakennustapa ja tyylisuunnat.

Pohjalan pihapiirissä on asuinrakennus (1800-l/1913) vilja-aitta (1835) pitkä talousrakennus (1900-luvun alku) navetta (1912/1996) entinen saunarakennus (1900-l alku) ja kuivuri (1900-l alku). Lisäksi tontilla on uudehkot sauna ja leikkimökki. Pihapiirin ulkopuolelle, kaakkoispuolelle on rakenteilla autotalli. Nykyinen maatila toimii pääosin vanhojen rakennusten puitteissa.

Asuinrakennuksen vanhempi osa on rakennettu 1800-luvun alkupuolelta. Aumakattoista rakennusta on jatkettu rakentamalla vuonna 1913 pohjoispäähän poikkipääty ja kuisti. Rakennuksen eteläpään kivijalka on rakennettu erikoisista, lohkotuista luonnonkivistä ja laastista. Osa vanhaa ja uusi osa on rakennettu säännöllisesti lohkotuista kivistä. Talon alla on kellari. Lyhytnurkkainen hirsirunko on vuorattu profiloidulla peiterimavuorauksella. Vuoraus on jaettu vesilistalla kolmeen vaakasuoraan kenttään. Keskimmäinen on korkein. Yläosan kenttä, jossa ovat mm. 5-ruutuiset haukkaikkunat, on vuorattu sileällä vaakalaudoituksella, jota vielä pystylistat jakavat. Ikkunat ovat 6-ruutuiset, postipuulla. Räystäät ovat paneloidut profiloiduilla listoilla. Aumakatto on katettu vihreän värisellä profiilipellillä. Kuisti on ns. mutterikuisti, jossa on suuret ruutuikkunat, joiden yläosa on vinoruutua. Vuorilaudoissa on sahauskoristelua. Vanhassa osassa on Empiren mutoja ja vuorauksessa uusrenesanssin. Uudemman osan hirsirunko on vuorattu peiterimavuorauksella, päätykolmiossa on kapeampi pystypaneeli. Ikkunat ovat T-karmilliset, joiden ikkunat ovat jaettu poikkipienoilla pienempiin ruutuihin. Ikkunoiden vuorilaudat ovat kansallisromanttistyyliset. Yläosa levenee ja yläosan vesilautaa kannatta runsas määrä pieniä konsoleita. Katto on satulakatto, jonka päädyt ovat aumattu. Rakennus on maalattu sinapinkeltaiseksi, listat ovat vihreät. Katto on vihreätä profiilipeltiä. Vanhan osan pohjakaava on ollut karoliininen. Uudella puolella on alun perin ollut pirtti ja keittiö. Sisäinteriöörit ovat pääosin myöhäisemmältä ajalta. Rakennuksesta on purettu kaakeliuuni, jonka tiilissä oli vuosiluku 1860-luvulta.

Jalallinen vilja-aitta on on pitkänurkkainen ja otsallinen. Vuoraamattoman rakennuksen nurkat ovat suojattu laudoituksella. Lattia haljaspuolikkaista. Mustaksi maalattu vaakapaneloitu ovi. Oven yläpuolella näkyy osittain kaiverrettu "W 1835." Satulakatto katettu betonitiilillä. Varastokäytössä.

Pitkä talousrakennuksessa on etelästä päin lukien luhtiaitta, renkien ja piikojen huoneet, sikala/kanala ja liiteri. Luhtiaitassa on säilytetty lihaa ja jauhoja. Talousrakennus on rakennettu lohkotuista kivistä tehdylle kivijalalle/nurkkakiville. Rakennus on pääosin hirsirunkoinen, pohjoispäässä oleva liiteri on lautaa. Samoin on asuinosan kohdalle rungon sisään jäävä kuisti. Rakennus on punainen, listat valkoiset ja lautaovet mustat. Ikkunat ovat ruutuikkunoita. Ikkunoiden vuorilautoja on korostettu ylänurkkiin sijoitetuilla palloilla. Ulkoasua on muuttanut ovien leventäminen parioviksi. Rakennuksessa on satulakatto ja molemmissa päissä on poikkipääty, katteena on vihreä profiilipelti. Nykyisin rakennus on varastokäytössä. Asuinosassa on säilynyt hirsiseinissä työväen nimikirjaimia. Sitä on käytetty myös verstaana ja autotallina, joka on jättänyt jälkensä.

Talousrakennuksen eteläpään muodostava luhtiaitta on pitkänurkkainen ja ilmeisesti rakennuksen vanhin osa. Muu osa rakennusta on lyhytnurkkainen, eikä se liity luhtiin salvoksin. Talousrakenus on rakennettu luhdin jatkeeksi samoihin aikoihin kuin päärakennuksen laajennus, 1910-luvulla. Rakennuksessa on kansallisromanttisa piirteitä, vuorilaudat, ruutuikkunat ja ikkunoiden sijoittelu ovien yläosan ympärille. Rakennus on varastokäytössä. Peruspiirteet säilyneet.

Navetta on rakennttu lohkotuista kivistä tehdylle kivijalalle. Rakennuksessa on pitkänurkkainen punaiseksi maalattu hirsirunko. Satulakatto on katettu vihreällä profiilipellillä. Rakennusta on jatkettu pohjoiseen varasto-osalla vuonna 1997. Vanha navetta on alun perin ollut juuri pohjoispuolelta pidempi. länsipuolella on uudehko pieni kylkiäinen.

Saunarakennuksessa on kivijalka, lyhytnurkkainen vuoraamaton hirsirunko. Alun perin rakennuksessa on ollut sauna/palvisauna ja ylhäällä asuinhuone. Nykyisin vasikoiden käytössä, rakennetta avattu. Kuivuri on lyhytnurkkaisessa hirsirakennuksessa. Rakennus on palanut 1950-luvulla. Kuivurin vieressä on aikaisemmin ollut saharakennus.

Pohjala on jo 1600-luvulta ollut yksinäistalo, joka on sijainnut nykyisellä paikalla. Ratsutilana toimineen Pohjalan tunnetuin omistaja oli pappi ja historoitsija Erik Lencqvist (1719-1808). Hänelle on pystytetty muistokivi pihaan vievän tien reunaan. Pohjalajärven kuivaaminen 1800-luvun lopulla ja 1910-luvulla toi tilalle lisää peltomaata.

Nykyisen suvun hallussa tila on ollut 1910-luvulta, jolloin Vilho Heikkilä-Pohjala osti sen. Vilhon jälkeen talo siirtyi tyttärille ja isäntänä oli 1950-luvulta alkaen Eino Ketola. Nykyinen toimintamuoto, Maatalousyhtymä Pasi ja Lassi Ketola aloittivat vuonna 1986.

Pohjalan suojaisa pihapiiri sijoittuu entisen järven, nykyisen peltoaukean laidalla nousevaan rinteeseen. Korkeimmalla paikalla on vilja-aitta. Pihapiirin eteläpuolella puutarha, jossa on koristekasveja, omenapuita ja marjapensaita. Itäpuolelta pihaa suojaa kaksinkertainen kuusiaita. Myös eteläsivulla on puutarhassa kuusia. Länsipuolella aukeaa laaja peltoaukea, entinen Pohjalanjärvi. Muuten tilakeskuksen lähiympäristö on kivistä rinneniittyä. Piha on enimmäkseen nurmipintaista.

Pihapiirin rakennusten ja yleisilmeen säilymiseen tulee kiinnittää huomiota ja erityisesti päärakennuksen ja aittojen säilyminen tulee turvata. Rakennuksia koskevat korjaus- ja muutostyöt tulee tehdä vanhaa rakennustapaa kunnioittaen, alkuperäistä vastaavia materiaaleja ja teknisiä ratkaisuja käyttäen. Alkuperäiset/vanhat rakennusosat tulisi säilyttää. Pihapiirin puisto- ja puutarhamaiset osat tulisi säilyttää, uudisrakentaminen ei ole suotavaa asuinrakennuksen läheisyyteen. Muualle sijoitettuna uudisrakentaminen tulee korostetun tarkkaan sovittaa olemassa olevan rakennuskannan materiaaleihin, mittasuhteisiin, väreihin ja sijoittelutapaan. Pihapiiriä ympäröivä avoimen maiseman on tärkeää säilyä.

Kaavoittamaton

A. Rakennetun ympäristön selvitys, Tarmo Peltonen, Vammalan - Mouhijärven kulttuuriympäristöjen kehityshanke/selvitysvaihe, 1997.

Lassi Ketola, haastattelu syyskuussa 2003