rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Vammalan-Isokäki on pieni paritupamainen asuinrakennus 1800-luvun alkupuolelta. Rakennus on hyvin säilynyt vanhassa asussa, joskin paikoitellen se on huonokuntoinen. Rakennus sijaitsee vanhan valtaväylän postitien varrella. Vanha tie on säilynyt asuinrakennuksen kohdalla kapeana ja hiekkapintaisena.

Tontilla on 1. asuinrakennuksen (1800-l) lisäksi runsaasti vanhoja omenapuita.

Asuinrakennus on rakennettu pienen kalliokumpareen päälle. Ladottujen nurkkakivien varassa oleva vuoraamaton pitkänurkkainen hirsirakennus on muodoltaan paritupa. Ikkuna-aukot ovat pieniä, ikkunat 6-ruutuisia, helat 1800-luvun lopulta ja 1900-luuvn alkupuolelta. Ikkunoiden vuorilaudat yksinkertaiset. Ikkunoissa ja vuorilaudoissa nähtävissä kellertävää väriä. Vintin ikkuna tukittu, vuorilaudat koristeelliset. Satulakatto on katettu huovalla ja kolmiorimalla. Rakennuksen eteläpuolella on satulakattoinen umpikuisti, joka on vuorattu harmaantuneella peiterimavuorauksella. Kuisti on rakennettu 1950-luvulla.

Rakennus on paikoitellen huonossa kunnossa. Osassa hirsiä on lahovaurioita ja kattorakenteissa on myös lahoamisen merkkejä.

Pieni tontti kuuluu Härmän tilan maihin. Asuinrakennuksen omistaa Hilda Tuomisen perikunta.

Asuinrakennus tai sen länsipääty on muistitiedon mukaan entinen Pyhän Olavin kirkon ruumishuone. Rakennus on säilynyt vanhassa asussa, hirsipäädyt ja kattovuoliaiset, joka viittaa 1800-luvun ensimmäiselle puoliskolle. Ikkunat ovat pieniä 6-ruutuisia ja niiden helat ja saranat ovat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun mallia.

Vuodesta 1904 rakennus on ollut nykyisen suvun hallussa. Tällöin asukkaaksi tuli Heikki Lindroos. Hänen jälkeen talossa asui aina 1990-luvulle hänen tyttärensä Hilda Tuominen. Muistitiedon mukaan asumis- ja rakennuksen omistusoikeus maksettiin taksvärkkinä Härmän tilalle. Ainakin Hilda Tuominen oli töissä vuosikymmeniä Härmän talossa.

Asuinrakennus sijaiitsee historiallisen vanhan postitien varrella. Tien oikaisun yhteydessä uusi tie, Sastamalankatu rakennettiin asuinrakennuksen pohjoispuolelle, jolloin asuinrakennus jäi kahden tien väliselle kapealle tontille. Pienen kalliokumpareen päällä olevaa asuinrakennusta suojaa runsas pensaita, kuusia ja lehtipuita tontti. Itäpuolella on runsaasti omenapuita. Tontti jatkuu kapeana kiilana itään, jossa on vanhaa peltoa katujen välissä. Itäpuolella on pieni asuinkiinteistö 1920/30-luvulta. Vanha ympäristö koostui mäkiharjanteista, joiden välissä oli peltoa. Ympäristössä on mäkialueilla runsaasti asutusta 1900-luvun alkupuolelta. 1900-luvun loppupuolella pelloille on rakennettu omakotiasutusta. Asuinrakennuksen pohjoispuolella alkaa uudehko omakotialue.

Rakennukselle tulisi tehdä pikaisesti kuntokartoitus ja sen säilyminen tulisi ehdottamasti turvata. Korjauksissa tulee käyttää vanhoja työtapoja, materiaaleja ja tekniikoita. Asuinrakennuksen alkuperäiset ja vanhat rakennusosat tulisi pyrkiä säilyttämään. Vanha rakennuskanta kokonaisuutena tulisi säilyttää. Erityisesti pitäisi huolehtia, että asuinrakennus ja aittamakasiini säilyvät. Rakennusten mahdollisissa korjaustoimenpiteissä tulee käyttää perinteisiä materiaaleja ja työtapoja. Rakennuksen nykyinen asema suhteessa rakennettuun ja avoimeen maisemaan tulisi säilyttää. Mahdollisessa uudisrakentamisessa tulee korostetun tarkkaan huomioida vanha pihapiirin ominaispiirteet, kuten esim. materiaalit, mittakaava ja rakennusten sijainti

1920-luvun pitäjänkartat ja 1950-luvun peruskartat.

Kari Tuominen, haastattelu lokakuussa 2004