asutushistoria

Pakaraisella on entisenä sotilasvirkatalona merkitystä kylän historian ja asutushistorian kannalta. Sijaitsee isojaossa syntyneellä paikallaan.

Kiinteistöön kuuluvat päärakennus (1902), navetta (1956), riviaitta, riihi, ratasliiteri ja peltirakenteinen konehalli (1990).

Pihapiirissä on ollut vanha navetta, joka on purettu vuonna 1957 uuden navetan valmistuttua. Nykyinen navetta on muurattu punatiilestä ja sen koillispäätyyn on muurattu tiilistä vuosiluku 1956. Navetan yläosassa on punaiseksi maalattu pystylaudoitus.

Pihassa on ollut ratasliiteri, heinälato ja kalustovaja. Ratasliiteri on vanha piharakennus, joka on siirretty pihapiiristä Sappeentien itäpuolelle nykyiselle paikalleen vuonna 1957 tai 1958. Ratasliiterin katto on painunut sisään. Sappeentien itäpuolella sijaitseva heinälato on aiemmin ollut parilato, sen molemmissa päissä on ollut hirsiladot ja niiden keskeltä on ajettu läpi. Lato on katkaistu nykyiseen muotoonsa joko 1950- tai 1960-luvulla.

Pakarainen on erotettu Hutilan kantatalosta vuonna 1552. 1630-luvulla Pakarainen samoin kuin Rantala, Pietilä, Heikkilä, Terva ja Hannula oli läänitettynä rouva Barbro Skedhelle. Vuosina 1647-1682 Pakarainen sekä Heikkilä ja Hannula olivat lahjoitettuna ratsumestari Jost von Qvantenille Sahalahden Haapaniemestä. 1600-luvun lopulla ruotujakolaitosta järjestettäessä. Pakarainen oli Hämeen läänin jalkaväkirykmentin everstiluutnantin komppanian kersantin puustelli. Virkatalon pitkäaikaisia haltijoita olivat luutnantti Petter Gadde 1722-36, kersantti Joakim Fredrik Tihlman 1750-64, vääpeli Otto Reinhold Schulman 1764-79 ja vääpeli Henrik Johan Nohrström 1787-1810. Virkatalo oli 1700-luvulla tavallisesti lampuotien viljelemä.

Ruotujakolaitoksen loppumisen myötä virkataloja alettiin vuokrata. Vuokraus tapahtui lääninkansliassa huutokaupalla, jonka tuloksen senaatti vahvisti. Virkatalojen kuntoa ja hoitoa valvoivat valtion virkatalojen tarkastajat. Myös niiden metsänkäyttöä valvottiin tarkasti, metsähallitus teetti kaikkiin virkataloihin metsänhoitosuunnitelman, jota vuokraajan oli noudatettava. Tällainen suunnitelma laadittiin Pakaraisen virkataloon vuonna 1865.

Pakaraisesta erotettiin vuonna 1926 Pitkälahden torppa. Vuonna 1938 Pakaraisen sotilasvirkatalosta muodostettiin uusi Pakarainen, jonka nykyinen omistajasuku osti valtiolta. Sitä ennen nykyisen omistajan isä Aatu Arvela oli noin 20 vuotta vuokralaisena tilalla. Sodan jälkeen rakennettiin paljon ja koska siihen tarvittiin tiiliä, ryhdyttiin Pakaraisella 1950-luvun vaihteessa lyömään ja polttamaan tiiliä.

Kiinteistö sijaitsee Sappeentien varressa siten, että päärakennus, riviaitta ja navetta sijaitsevat sen länsipuolella, muut rakennukset sen itäpuolella. Lännessä on Sappeenjärvi rantapeltoineen, luoteessa Sappeenjärveen laskeva Arakoski. Kaakossa on entistä torppa- ja mäkitupa-asutusta.

Osayleiskaava tekeillä 2002, mutta edelleen voimassa maakuntakaava.

Koukkula, Tuomo 1971: Vanha Sappeen kylä Pälkäneellä. Teoksessa Virtanen, N.P. (toim.) 1971: Kangasalan talonpoikaiselämää Palon suvun asuma-alueilta III. Tervan-Palon sukukerho r.y.

Koukkula, Tuomo 1991: Vanha Sappeen kylä Pälkäneellä. Teoksessa Karuvuori, Kaisu 1991: Pälkäneen Terva-suku. Erkki Matinpoika. Forssan Kirjapaino Oy.

Lehtelä, Pentti 2000: Laipanmaassa ja muuallakin.

Pälkäneen historia. Pälkäneen kunta. Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1972.

Pälkäneen historia II. Pälkäneen kunta. Gummerus Oy kirjapaino, Jyväskylä 1988.