asutushistoria

Kantatalona Tervalla on merkitystä kylän asutushistorian kannalta. Siirretty nykyiselle paikalleen todennäköisesti 1800-luvun kuluessa. Pihapiirissä on useita vanhoja talousrakennuksia, päärakennus vuodelta 1970.

Pihapiirissä on vuonna 1970 rakennettu päärakennus, 1960-luvulla rakennettu navetta, kaksi aittaa, riihi, lutti, kanala sekä 1960-luvulla rakennettuja latoja.

Nykyinen päärakennus on yksikerroksinen ja mineriittivuorattu. Se sijaitsee itä-länsi -suunnassa. Vanha päärakennus, joka siirrettiin vanhalta kylätontilta, sijaitsi suunnilleen samalla paikalla pohjois-etelä -suuntaisesti. Vanha päärakennus oli todennäköisesti paritupatyyppinen. Seinät olivat hirsipinnalla ja satulakatto oli katettu päreillä. Rakennuksessa oli yksikerroksinen satulakattoinen umpikuisti.

Tilalla on ollut vuonna 1775 rakennettu riihi, joka on purettu. Pihapiirissä on myllynkiviä 1950-luvun jälkeen palaneesta vanhasta myllystä.

Tervan talo on ollut saman suvun hallussa ainakin 1450-luvulta lähtien. Se erotettiin Hannulan kantatalosta vuonna 1552. Hannulan isäntänä oli Niilo Heikinpoika vuosina 1539-1550. Hänen jälkeensä Hannulan kantatalon sai hänen poikansa Juho Niilonpoika ja Tervan tytärtalon vuonna 1552 hänen toinen poikansa Antti Niilonpoika.

Vuoden 1571 hopeaveroluettelossa Terva oli Sappeen kylän pienin talo. Vuonna 1587 talo joutui yhdysviljelykseen kantatalonsa Hannulan kanssa. Kolme vuotta myöhemmin Terva itsenäistyi jälleen ja sen isännäksi tuli Hannulan isännän veli Sipi Juhonpoika, joka hallitsi taloa vuoteen 1606. Sen jälkeen Terva näyttää joutuneen uudelleen vieraan suvun haltuun ainakin vuoteen 1713 saakka. Näidenkin isäntien aikana Terva oli jatkuvasti verraten vaatimaton talo sekä viljelyksiltään että varallisuudeltaan siitä huolimatta, että se vuosina 1610-1659 oli ratsutilana. Tervan talo yhdessä Pakaraisen, Rantalan, Pietilän, Heikkilän ja Hannulan kanssa oli 1630-luvulla läänitettynä rouva Barbro Skedhelle.

Terva oli tullut kruununtilaksi talolle kasautuneiden verorästien vuoksi ja jäänyt isonvihan aikana ilman viljelijää. Hutilan talon poika Juho Erkinpoika otti talon viljeltäväkseen vuonna 1717. Hän osti Tervan perintötaloksi tilan omistuksesta syntyneen kiistan päätteeksi vuonna 1728 ja siten Terva sai uuden isäntäsuvun.

Tervan rakennukset paloivat Sappeen kylässä lokakuussa 1831 riehuneessa tulipalossa. Vuonna 1846 Terva joutui yhdysviljelykseen Hutilan kanssa. Se itsenäistyi jälleen vuonna 1906, jolloin isännäksi tuli silloisen Hutilan isännän veli Juho Erkki Heikinpoika. Hänen luovuttuaan isännyydestä Terva jaettiin kahtia hänen poikiensa kesken, jolloin Kaarle Juhonpoika sai Tervan kantatalon ja Matti Juhonpoika Huhtalan tytärtalon.

Terva on aiemmin sijainnut vanhalla kylätontilla Sappeenjärvestä Jouttesselkään laskevan joen varrella. Nykyiselle paikalleen se on siirretty 1800-luvun kuluessa samoin kuin Hutilan ja Rantalan talotkin.

Tervan talolla on ollut mm. Arajärven torppa, jonka isäntä Eerikki Tuomaanpoika Terva antoi pojalleen Eerikki Eerikinpojalle perintöosuuden korvaukseksi vuonna 1898. Vuonna 1926 se siirtyi August Niemiselle ja vuonna 1930 siitä tuli asutustilaluontoinen kiinteistö, jonka velvoitteet poistuivat vuonna 1936. Vuonna 1930 Tervasta erotettiin Rinteen ja Vähälän asutustilat, joiden velvoitteet poisettiin vuonna 1936. Tervan talo on ollut merkittävä kortteeripaikka Laipanmaan metsätyömiehille ja talosta lähti talvisin yleensä hevonen tai kaksi puutavaran ajoon Laippaan.

Kiinteistö sijaitsee Sappeentiestä itään erkanevan Arakoskentien itäpuolella. Lähiympäristössä on lähinnä 1940-luvulla syntynyttä asutusta. Kylän kauppa sijaitsee Tervan länsipuolella. Etelässä on peltoja.

Osayleiskaava tekeillä vuonna 2002, edelleen voimassa maakuntakaava.

Koistinen, Viljo – Savolainen, Jyrki 1996: Elämää Laipanmaassa. Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna.

Koukkula, Tuomo 1991: Vanha Sappeen kylä Pälkäneellä. Teoksessa Karuvuori, Kaisu 1991: Pälkäneen Terva-suku. Erkki Matinpoika. Forssan Kirjapaino Oy.

Oja, Aulis 1991: Suvun esipolvien talot. Teoksessa Karuvuori, Kaisu 1991: Pälkäneen Terva-suku. Erkki Matinpoika. Forssan Kirjapaino Oy.

Pälkäneen historia. Pälkäneen kunta. Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1972.

Pälkäneen historia II. Pälkäneen kunta. Gummerus Oy kirjapaino, Jyväskylä 1988.