Pappinen 1 -nimisen kivikautisen asuinpaikan (muinaisjäännösrekisterin tunnus 837010016) läheisyydessä. Koekaivaus liittyi Rakennusliike Conrak Oy:n rakennushankkeeseen alueella. Pirkanmaan maakuntamuseo edellytti tutkimuksia, koska Pappisen muinaisjäännösalueesta oli olemassa kaksi erilaista rajausta. Lisäksi voimassa olevassa asemakaavassa rakennettavaksi suunnitellulla alueella oli kaavamerkintä ja aluevaraus smv, jolla osoitettiin kiinteän muinaisjäännöksen suoja-aluetta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sijaitseeko hankealueella kiinteää muinaisjäännöstä ja toisaalta sitä, kuinka laajalle länteen Pappisen kiinteän muinaisjäännöksen aluerajaus ulottuu.

Kenttätyö tehtiin kolmessa päivässä syyskuun viimeisellä viikolla 2018. Kenttätyönjohtajana toimi FM Ulla Moilanen ja apulaistutkijana Fil. yo Perttu Strandman. Ulla Moilanen vastasi kentällä mm. kenttätyön johtamisesta, dokumentoinnista ja konekaivun valvonnasta. Hän osallistui myös koekuoppien kaivamiseen, maa-aineksen seulomiseen ja vastasi koekuoppien peittämisestä. Apulaistutkija osallistui kentällä kaivaustyöhön ja vastasi koeojien maa-aineksen seulonnasta. Kenttätöissä olivat kahtena päivänä mukana myös metallinilmaisinharrastajat Markus Kujanpää ja Antti Sarkanen Suomen metallinetsijät ry:n Pirkanmaan jaostosta. He kävivät tutkimusaluetta läpi metallinilmaisimien avulla ja osallistuivat myös seulontatyöhön.

Kaivauksessa avattiin koneellisesti yhteensä 111 metriä koeojia (leveys 160 cm) sekä käsin seitsemän 50 x 50 cm kokoista koekuoppaa ja neljä pienempää koepistoa. Tutkitun alueen laajuus oli siten yhteensä 179,5 m². Alueet tutkittiin pääosin puhtaaseen pohjamaahan saakka (ks. tarkemmin luku 4. Havainnot) ja peitettiin dokumentoinnin jälkeen. Kenttätyön olosuhteet olivat pääosin hyvät, sillä ainoastaan yhtenä päivänä satoi vettä.

Jälkityöt tehtiin Pirkanmaan maakuntamuseon tiloissa museokeskus Vapriikissa. Jälkitöissä kaivausjohtaja vastasi mm. liitekarttojen laatimisesta sekä raportin kirjoittamisesta ja kokoamisesta. Apulaistutkija puhdisti löydöt sekä vei digikuvat Tampereen museoiden Siiri -tietokantaan ja laati niistä raporttiin kuvaliitteen. Alkuperäistä raporttia säilytetään Pirkanmaan maakuntamuseossa.

Raportin kopio on toimitettu Museoviraston arkistoon ja työn tilaajalle. Raportti on saatavilla sähköisesti Pirkanmaan maakuntamuseon ja Museoviraston tietokannoista.

mahdollisten rautakautisten tai historiallisten metalliesineiden varalta. Metallinilmaisinkartoituksessa käytiin koko tutkimusalue systemaattisesti läpi. Rakennussuunnitelman alueelle avattiin kaivinkoneella yhteensä kuusi koeojaa (ks. liitekartta 2). Kaivinkone poisti maata ohuina kerroksina ja mahdollisia esiin tulleita ilmiöitä tutkittiin välittömästi lapion ja lastan avulla. Kaivamista jatkettiin pääasiassa syvälle puhtaaseen pohjamaahan (ks. tarkemmin luku 4. Havainnot). Kahdesta pisimmästä koeojasta (koeojat 1 ja 2) otetiin myös kolmen metrin välein pintamaan alapuolista peltokerrosta seulottavaksi mahdollisten iskosten varalta. Koneellisesti kaivettua maata tutkittiin myös metallinilmaisimilla.

Pappinen 1 -nimisen muinaisjäännöksen läntisintä rajausta tutkittiin myös seitsemän koekuopan ja neljän koepiston avulla (koekuoppien ja -pistojen numerointi ja sijainti on merkitty liitekarttaan 2). Koekuopat kaivettiin lapiolla ja lastalla ja maa seulottiin mahdollisten iskosten varalta. Kaikki kaivutyöt dokumentoitiin valokuvaamalla, kirjallisesti ja mittauksin.

Tutkimuksissa ei löydetty mitään varmuudella yli sata vuotta vanhoja esinelöytöjä, eikä mikään löydöissä viittaa ainakaan kivikautiseen asutukseen. Mitään merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä ei myöskään havaittu. Havainnot osoittavat, että erityisesti parkkipaikan kohdalla maata on muokattu voimakkaasti, eikä alkuperäistä esihistoriallista maanpintaa ole tällä kohdalla enää löydettävissä.

Pappisen muinaisjäännösalueella, kävelytien eteläpuolelle jäävällä metsäsaarekkeella, havaittiin Pappisen tilaan liittyviä rakenteita (rakennuksen perustukseen liittyvä kiveys, irtokivistä koostuva röykkiö ja kivetty kuoppa, ks. kuva 28, liitekartta 1 ja liite 2 kuvat KYY300:14–16, 54). Nämä ajoittuvat historiallisten lähteiden perusteella aikaisintaan 1900-luvun alkuun. Rakenteet voivat olla samoja, jotka vuonna 1971 tulkittiin rautakautisiksi (Pappinen 2).