arkkitehtoninen

kirkkohistoria

maisemakokonaisuus

Kivikirkko. Viialan kirkko edustaa 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla paljon käytettyä keskiajan kivikirkkoarkkitehtuurista vaikutteita saanutta jyrkkälappeista kirkkotyyppiä. Paikallisten teollisuuslaitosten, yhteisöjen ja yksityishenkilöiden tuella rakennettu kirkko on aikakaudelleen leimallisen kirkkoarkkitehtuurin hyvin säilynyt esimerkki.

Kirkko on suorakaiteen muotoinen pitkäkirkko ja siinä on suhteellisen jyrkkälappeinen harjakatto. Sisäänkäyntipäätyä korostaa keskiaikaisten kivikirkkojen päätykoristeluja mukaileva kapeiden pystyikkunoiden sommitelma. Leveää pääovea reunustaa liuskakivipilasterien kannattama katos. Myös korkea campanile-tyyppinen kellotornin alaosassa on sotien jälkeiselle arkkitehtuurille luonteenomaisia liuskekiviupotuksia. Kuoriosa on kirkkosalia kapeampi. Matala sakaristo on alttaripäädyn toisella puolella ja kaksikerroksinen seurakunnallisten toimitilojen siipirakennus toisella puolella. Siinä oleva seurakuntasali on yhdistettävissä kirkkosaliin.

Kirkkosalin hyvin säilynyt kiinteä sisustus ja sisäholvi on lämminsävyistä puuta. Salin alkuperäisessä sisämaalauksessa värityksen asiantuntijana toimi tamperelainen taidemaalari Gabr. Engberg. Lahjoituksena saadun taidemaalari Lennart Segerstrålen tekemän alttaritaulun aiheena on "Kristus Viialan katukuvassa". Kirkon koristeelliset kattokruunut ja valaisimet ovat Orno Oy:n tuotantoa.

(Lähde: kyppi.fi)

VIIALAN HAUTAUSMAAINVENTOINTI 2017

1. JOHDANTO

Pirkanmaalainen Akaan kaupunki koostuu kolmesta keskuksesta; Toijalasta, Viialasta ja Kylmäkoskesta. Akaan kaupunki sai alkunsa vuonna 2007, kun Toijalan kaupunki ja Viialan kunta liittyivät yhteen. Lähikunta Kylmäkoski tuli mukaan liitokseen 2011. Alueella on aiemmin ollut Akaan pitäjä. Nykyisen Akaan kaikilla keskuksilla on omat kirkkonsa ja hautausmaansa.

Inventoinnissa käsitellään Akaan Viialaan vuonna 1927 perustettua hautausmaata, siihen liittyviä rakennuksia ja yhteismuistomerkkejä. Hautausmaa sijaitsee Viialan keskustassa Nordintien varressa. Nykyinen hautausmaan alue on 5 hehtaarin kokoinen ja siellä on noin 2000 käytössä olevaa hautapaikkaa. Hautausmaan läheisyydessä sijaitsevat arkkitehti Jaakko Tähtisen suunnittelema Viialan kirkko (1950), pappila (1956) sekä vanha ja uusi ruumishuone (1958, 2000).

Hautausmaan inventointi tehtiin 24.7. - 22.8.2017. Työn tilasi Akaan seurakunta ja työhön saatiin tukea Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulilta. Hautausmaainventoinnin toteutti FM Heli Haavisto Pirkanmaan maakuntamuseosta. Pirkanmaan maakuntamuseo on aiemmin inventoinut Akaan hautausmaista Toijalassa sijaitsevan Akaan hautausmaan (1890) ja kivisakastin ympärillä olevan Vanhan hautausmaan.

Viialan kirkko ja hautausmaa on Museoviraston valitsema Valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö (RKY 2009). Suomen kirkkolaki suojelee automaattisesti kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut kirkot. Tätä nuoremmista kirkoista Museovirasto on valinnut viisikymmentä kirkkoa, joita se on esittänyt suojeltavaksi kirkkolain mukaan. Viialan kirkko on suojeltu Kirkkohallituksen päätöksellä 13.8.2003.

Inventoinnissa käytiin läpi hautausmaan itäpuolen vanha alue, osastot A-D sekä uudemmat E1 ja E2 ja kaikki hautausmaan 11.4.2013 kuulutetut muistomerkit. Tarkempaan inventointiin valittiin noin neljäkymmentä muistomerkkiä. Valintaperusteina oli mm. ikä, muistomerkkityyppi (rautaristit), taiteellinen tai paikallishistoriallinen merkitys, merkitys hautausmaan kokonaisuudessa ja kuulutustilanne.

Vuonna 1927 perustetun Viialan hautausmaan vanhinta osaa, osasto A.

Osastossa on useita 1930-luvun muistomerkkejä.

2. HAUTAUSMAIDEN KULTTUURIHISTORIALLINEN ARVOTTAMINEN

Museovirasto ja Kirkkohallitus ovat julkaisseet Hautausmaiden inventointioppaan (2015), jonka pohjalta Viialan hautausmaan inventointi on tehty. Inventointioppaassa määritellään hautausmaainventoinnin sisältöä ja hautausmaiden kulttuurihistoriallisia arvoja.

Hautausmaille on tyypillistä kerroksellisuus. Ne muovautuvat pitkien aikojen kuluessa ja kertovat usein monipuolisesti paikkakunnan historiasta, yksittäisten ihmisten elämästä ja myös laajemmista historian käännekohdista. Hautausmaat toimivat merkittävinä muistamisen paikkoina. Muistaminen voi olla yksityisen ihmisen muistamista, oman suvun vaiheiden muistelua pitkällä aikavälillä tai yleisempää esim. kansakunnan vaiheiden muistelua. Hautausmaat ovat myös surun ja suremisen paikkoja, joissa ympäristön rauhallisuus ja kauneus ovat voimakkaasti läsnä.

Hautausmaan yksittäiset muistomerkit muodostavat olennaisen osan ympäristön yleiskuvasta. Viialan hautausmaan inventoinnissa hautamuistomerkkien arviointiperusteina on käytetty seuraavia, hautausmaiden inventointioppaassa määriteltyjä piirteitä:

- historian näkökulma, esim. henkilöhistoria, tapahtumahistoria

- taiteen näkökulma, esim. kuvanveisto, arkkitehtuuri

- käsityön näkökulma, esim. kivenkäsittely, taonta-ja valutyö

- muistomerkin tyyppi, esim. malli, materiaali, koristeaiheet

- muistomerkki osana hautakorttelia ja hautausmaaympäristöä

- muistomerkin säilyneisyys ja kunto

Inventoinnissa on käsitelty myös muistomerkkien alkuperäisyyttä, harvinaisuutta, ympäristöarvoa, symboliarvoa, muistomerkeissä olevia ammattinimikkeitä, muistolauseita, raamatunkohtia ja kiven tai ristin valmistajatietoja. Yksittäisen muistomerkin merkitys muodostuu useasta piirteestä ja muistomerkin suhteesta hautausmaan kokonaisuuteen ja ympäristöön.

3. INVENTOINNIN TOTEUTUS JA SISÄLTÖ

Viialan hautausmaan inventointi toteutettiin kuukauden projektina loppukesällä 2017. Inventointiin sisältyivät kenttätyöt hautausmaalla, muistomerkkien, rakennusten ja ympäristön valokuvaus, muistomerkkitietojen, karttojen ja valokuvien tallennus Siiri-tietokantaan, arkistotyöt, haastattelut ja inventointiraportin kirjoittaminen. Työ tehtiin Akaan seurakunnan ja Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulin rahoituksella. Akaan seurakunta tilasi työn Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksiköstä. Inventoinnin teki FM Heli Haavisto.

Raportin liitteinä on hautausmaakarttoja, joita käytettiin inventoinnin pohjana. Hautausmaakarttoihin on merkitty läpikäydyt alueet ja yksittäiset inventoidut hautamuistomerkit.

Raportissa käytetyt valokuvat on ottanut Heli Haavisto, ellei toisin mainita. Kuvien käyttöoikeus on Tampereen museoilla ja Akaan seurakunnalla ei-kaupallisissa yhteyksissä.

Inventointiraportti, hautakohtaiset lomakkeet, muistomerkki-, kuva- ja karttaliitteet on tallennettu Tampereen museoiden Siiri-tietokantaan.

Tietokannassa oleviin rakennusperintö- ja kulttuuriympäristön kohteisiin koko Pirkanmaan alueella voi tutustua osoitteessa http://siiri.tampere.fi. Inventoinnista tulostetaan neljä raporttia, joista kaksi Akaan seurakunnan käyttöön, yksi Pirkanmaan maakuntamuseon arkistoon ja yksi Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulille.

Viialan hautausmaalla olevat rakennukset Viialan kirkko (Jaakko Tähtinen 1950), pappila 1956, ruumishuone 1958 ja uusi ruumishuone 2000 on käsitelty tarkemmin inventointiraportin Rakennukset-osioissa. Viialan kirkko on inventoitu aiemmin osana Viialan rakennetun ympäristön ja kulttuurimaiseman inventointia 2005-2006. Inventoijana oli FM Jari Heiskanen Pirkanmaan maakuntamuseosta.

Viialan kirkkopuistossa ja hautausmaalla on kuusi yhteismuistomerkkiä. Kirkkopuistossa sijaitsevat Elävän veden lähde (Sirkka Kiviranta 1987) ja Veteraanikivi (1998). Hautausmaalla ovat Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki (Kirsti Liimatainen 1955), Sankarimuistomerkki ja sankarihautausmaa (Ilmari Wirkkala 1947), Muistolehto (1989) ja Muualle haudattujen muistomerkki (2012). Yhteismuistomerkit on käsitelty liitteessä Viialan hautausmaa - Yhteismuistomerkit.

Kirjallisina lähteinä olivat pääasiassa Akaan ja Viialan historia -kirjat, kirkkoherra Matti Koskelan Viialan kehitys omaksi seurakunnaksi -teos sekä aiemmat rakennetun- ja kulttuuriympäristön inventoinnit alueelta. Seurakunnan arkistosta löytyi tietoja ja karttoja hautausmaan laajennusvaiheista. Seurakuntapuutarhuri Paula Pastell toimi yhdyshenkilönä Viialan hautausmaalla ja esitteli alueen.

Erittäin arvokasta tietoa hautausmaan historiasta ja sinne haudatuista henkilöistä antoi Viiala-seuran jäsen Kirsti Käki, joka on koonnut useita kansioita lehtileikkeitä, valokuvia ja muistiinpanoja Viialan kirkon ja hautausmaan historiasta. Häneltä saatiin laajasti myös yhteismuistomerkkeihin liittyvää tietoa. Suullisia tietoja hautausmaahan liittyvästä paikallishistoriasta ja henkilöistä antoivat Kirsti Käki, hautausmaan opastuksia pitänyt Annukka Kallioinen sekä Viiala-seuran Mervi Rytkönen.

Inventointityötä voidaan käyttää tukena seurakunnalle palautuneisiin hautoihin liittyvien jatkotoimien suunnittelussa. On toivottavaa, että inventoinnissa säilytettäväksi suositeltuja muistomerkkejä ei poistettaisi hautausmaalta. Lisäksi tulisi huomioida osastokohtaiset toimenpidesuositukset.

5. VIIALAN HAUTAUSMAAN HISTORIA JA LAAJENNUSVAIHEET

Akaan muita hautausmaita ovat Toijalassa sijainnut kirkko ja sen ympärillä oleva vanha hautausmaa sekä Toijalaan perustettu uusi hautausmaa (Akaan hautausmaa, 1890), jonne myös Viialan vainajat tuotiin 1890-1927. Kylmäkosken kirkko ja hautausmaa ovat vuodelta 1900. Kylmäkosken terveyskeskuksen läheisellä mäellä on pieni, käytöstä poistunut hautausmaa. Akaassa on kansalaissodan aikaisia hautausmaita mm. Riihiniemen hautausmaa Toijalassa ja Kitulan hautausmaa Viialassa.

Viialan seurakunta ja hautausmaa

Viialan seurakunta erosi Akaan seurakunnasta itsenäiseksi vuonna 1926. Kirkkona toimi aluksi vuonna 1905 valmistunut rukoushuone kylän keskustassa. Viialan seurakunnan itsenäistyttyä rukoushuone vihittiin kirkoksi 1927. Rukoushuoneelle rakennettiin kellotapuli 1935. Ensimmäisen kirkkoherran seurakunta sai vuonna 1938. Kirkkoherra Artturi Varho oli ollut mukana seurakunnan toiminnassa sen perustamisesta lähtien. Nykyinen Viialan kirkko valmistui hautausmaan läheisyyteen 1950.

Viialan hautausmaa perustettiin omaksi seurakunnaksi erottautumisen yhteydessä vuonna 1927. Ensimmäinen tarjous hautausmaan sijaintipaikaksi oli rukoushuoneen viereinen tontti, jonka lupasivat lahjoittaa Viialan kartanon omistaja, nahkatehtaan perustanut Hugo Sandbacka Aliina-puolisoineen. Tonttia pidettiin kuitenkin liian kosteana aiottuun käyttöön. Seuraava tarjous oli Sandbackojen omistama Kauppala-niminen lohkotila, joka sijaitsi hautausmaan nykyisellä paikalla. Lahjoituksen ehtona oli, että seurakunta ostaisi Sandbackoilta viereisen, 85 aaria käsittävän maa-alueen Sipilän tilasta. Esitetty alue oli mäkimaata ja soveltui hyvin hautauskäyttöön. Alueen raivaus hautausmaaksi alkoi jo kesällä 1927.

Hautausmaa-alueen lahja- ja kauppakirjat hyväksyttiin 13.3.1927. Lupa hautausmaan rakentamiseen saatiin 22.8.1927. Maatöitä hautausmaalla oli tehty jo kesän aikana. Maanmittausinsinööri K.D.Sinervä piirsi alueen karttaan ja tehtailija K.T.Järvelä hoiti alueen lohkomisen. Perustetulle hautausmaalle rakennettiin yhdistetty ruumishuone- ja kalustovaja, joka oli käytössä 1950-luvun lopulle saakka, uuden ruumishuoneen valmistumiseen saakka.

Hautausmaa vihittiin käyttöön adventtisunnuntaina 4.12.1927. Hautausmaan vihki juhlavassa tilaisuudessa piispa Jaakko Gummerus Tampereelta. Samana päivänä tehtiin hautausmaalle ensimmäinen hautaus. Vainaja oli vaihdemiehen leski Anna Kaisa Kolari Haihunkoskelta. Hän oli syntynyt 19.1.1851 Urjalassa ja kuoli 24.11.1927. (B_11_015_Kolari)

Hautausmaan laajennusvaiheet

Viialan hautausmaasta oli vihkimisvaiheessa vuonna 1927 valmiina vasta pieni osa. Alue oli rajattu piikkilanka-aidalla, portit ja portinpylväät puuttuivat. Tämä ensimmäisen vuosikymmenen hautausmaa-alue käsitti nykyisen alueen osastot A ja B. Jo kymmenen vuoden kuluttua ensimmäisestä hautauksesta, 1930-luvun lopulla, raivattu alue tuli täyteen. Hautausmaata alettiin laajentaa hiekalla, jota tuotiin ns. Kitulan alueelta Kylmäkosken tien varrelta. Aluetta laajennettiin ensin osasto B:n länsipäätyä kohti, sitten kohti pohjoista ja osastoja C ja D.

Vuodesta 1946 lähtien hiekkaa tuotiin vuosittain. Sotien jälkeen hautausmaan hiekat tuotiin Kylmäkosken kirkon lähellä olevista sorakuopista. Sodan jälkeen hautausmaalle perustettiin sankarihautausmaa osastojen B ja D välimaastoon. Sankarihautausmaan ja -muistomerkin suunnitteli hautausmaa-arkkitehti Ilmari Wirkkala. Sankarimuistomerkin paljastustilaisuus oli 20.6.1948.

Viialan hautausmaan lähiympäristö muuttui merkittävästi, kun seurakunnan uusi kirkko valmistui hautausmaan itäpuolella olevalle ns. Nordin mäelle 1950. Kirkko rakennettiin tontille, joka oli osa vuonna 1927 seurakunnan käyttöön lahjoitettua maa-aluetta. Arkkitehti Jaakko Tähtisen suunnittelema kirkko edustaa hienoa 1950-luvun vaihteen arkkitehtuuria. Kirkossa on vaikutteita selkeälinjaisesta funktionalismista ja jyrkässä katossa keskiaikaisesta kirkkoarkkitehtuurista. Kirkon lisäksi hautausmaalle rakennettiin ruumishuone 1958 ja kirkon lähettyville pappila 1956.

Kirkon rakentamisen aikaan myös hautausmaan ulkoasua kunnostettiin. Sankarihautausmaan perustamisen lisäksi alueelle tehtiin ympäristöä ryhdistäviä istutuksia. Vuonna 1948 istutettiin kuusia ja ensimmäinen lehmuskuja, vuonna 1956 toinen lehmuskuja. Hautausmaalle kirkon suunnalta tuleva pääsisäänkäynti sai rautaportin Viialan Viilan lahjoituksena 1949. Portin suunnitteli Ilmari Wirkkala 1947.

1930-luvun lopulta lähtien tehtyjen vähittäisten laajennusten osoittautuessa riittämättömiksi, päätettiin koko hautausmaaksi varattu alue vihkiä käyttöön. Teknikko Leo Kanerva piirsi alueen kartan ja laati suunnitelman. Hautausmaan vihki kirkkoherra Koskela 4.11.1951.

Ensimmäisen laajennusosan hankinta 1962

Hautausmaan aluetta laajennettiin ja otettiin käyttöön eri vaiheissa. Lisäalueen hankinta tuli ajankohtaiseksi 1960-luvun alussa. Hautausmaata laajennettiin länteen päin. Lisäalueeksi hankittiin länsipuolella oleva 1,5 hehtaarin kokoinen ns. Timperin alue 30.8.1962. Alue otettiin käyttöön 1970-luvulla etelästä kohti pohjoista.

Laajennusosan vihkiminen 1989

Hautausmaa sai lisää tilaa vuonna 1989, kun nykyisen hautausmaan keskialueet, osastot K ja L vihittiin käyttöön. Osastoilla oli yhteensä 1000 uutta hautasijaa. Laajennusosan valmistuminen tuli tarpeeseen, sillä seurakunnalla oli silloin ainoastaan neljä vapaata hautapaikkaa. Hautapaikkojen arveltiin riittävän vuoteen 2015 asti. Hautausmaan laajennusosan suunnitteli Jaakko Wegelius, joka on hämeenlinnalainen hautausmaihin erikoistunut hortonomi.

Laajennusosa vihittiin käyttöön 17.9.1989. Vihkijänä oli lääninrovasti Antti Lehtipuu. Vihkitilaisuus pidettiin uuden osan keskellä Muistolehdossa. Muistolehto oli Viialan hautamaan ensimmäinen tuhkatuille vainajille tarkoitettu alue. Lehdon suunnitteli opettaja Eero Kökkö yhteistyössä DI Markku Kailannon kanssa. Muistolehdon tarkempi kuvaus on Yhteismuistomerkit -liitteessä.

Laajennus 2001-2004

Viialan hautausmaan kolmas laajennus tuli ajankohtaiseksi 2000-luvun alkupuolella. Laajennusosa (M, N, O, P, Q ja R) käsittää hautausmaan länsipäädyn. Alue on puistomainen ja siellä ei ole vielä tehty hautauksia.

6.INVENTOINTI

Viialan hautausmaan inventointi keskittyi hautausmaan itäpuolen alueisiin A-D, jotka ovat hautausmaan ns. vanhaa osaa. Alueelle sijoittuvat vanhimmat muistomerkit, yhteismuistomerkit ja suurin osa 11.4.2013 kuulutetuista muistomerkeistä. Lisäksi inventoinnissa käytiin läpi osastot E1 ja E2 kuulutettujen muistomerkkien osalta. Hautausmaan uudemmasta, 1970-luvulla käyttöön otetusta puolesta (osastot H, K ja L jne.) käsiteltiin tarkemmin yhteismuistomerkit Muistolehto ja Muualle haudattujen muistomerkki osastosta L.

OSASTO A

Viialan hautausmaan osasto A on hautausmaan vanhinta aluetta yhdessä osaston B kanssa. Alue sijaitsee hautausmaan eteläreunalla, heti kirkonpuoleisesta pääportista tultaessa vasemmalla. Osastossa on noin 80 hautapaikkaa. Osasto A oli alun perin sukuhaudoille varattua aluetta ja se näkyy edelleen alueen ulkoasussa. Suurin osa osaston muistomerkeistä on 1930-luvun reunakivellisiä sukuhautoja. Hautojen muistomerkit ovat pääosin leveitä vaakakiviä, harmaata, punaista ja mustaa graniittia.

Muistomerkkien koristelu on vaatimatonta, useimmissa on symbolina risti (48 kpl), seuraavaksi yleisin on kukka tai kasviaihe (12 kpl). Muita aiheita ovat mm. laskeva aurinko, tähti, säteet, seppele, enkeli ja esirippu. Muutamassa muistomerkissä on koristeena kivipallot, jotka ovat osaston yleisilmeessä näkyvä elementti. Muistomerkit ovat pääosin yläreunastaan suoria, kaarevia tai aasinselkäharjaisia. Osassa on nimikiven lisäksi sivukivet, joissa usein on koristesymboli tai risti.

Osaston näyttävin hautamuistomerkki on heti portin vasemmalla puolella sijaitseva Oinaan sukuhauta (A_01_001-003_Oinas). Se on myös hautausmaan ainoa kivisellä aitauksella rajattu hauta. Muistomerkissä on enkelireliefi. Myös reliefikoristelu on erittäin harvinaista Viialan hautausmaalla, toinen näyttävän reliefiteoksen koristama muistomerkki on Seppälän sukuhauta osastossa D. Näyttävän koon, aitauksen ja taideteoksen lisäksi Oinaan muistomerkissä on harvinaista tieto muistomerkin valmistajasta. Muistomerkin oikeassa etukulmassa sijaitsevassa matalassa pilarissa on valmistajatieto ”Lohjan kivenhakkaamo”. Viialan hautausmaalta ei inventoinnissa löytynyt muita muistomerkkejä, joissa olisi tieto valmistajasta.

Muita harvinaisia muistomerkkityyppejä on Felix Karjalaisen (A_04_012_Karjalainen, k. 1931) haudalla oleva punagraniittinen muistomerkkipaasi, joka on sijoitettu hautapaikalle pituussuunnassa, eli muihin muistomerkkeihin nähden ”poikittain”. Paikallisen kertomatiedon mukaan muistomerkki on tehtailija Emil Aaltosen hankkima Nahkatehtaan mestarille. Karjalainen oli Kokkolasta lähtöisin ollut nahankäsittelyn ammattilainen, joka mm. kehitti nahan vedenpitävyyttä parantavan menetelmän Aaltosen omistamalle nahkatehtaalle.

Osastossa on vain kolme pystymuistomerkkiä, A_03_001-002_Lunnasluoto (1998), A_05_019-020_ Yli-Eskola (1928) ja A_06_018_Zoldarev (1933). Zoldarev-Bogorodskaja on ainoa hautausmaan vanhalle osalle haudattu, jonka muistokivessä on ortodoksiristi.

Sukuhauta-alueelle haudattiin 1930-luvulla useita merkittäviä paikallisia sukuja. Hautamuistomerkit ovat kuitenkin keskenään melko saman henkisiä ja mikään ei esim. koristelultaan selvästi nouse esille. Näyttävä Oinaan muistomerkki on pystytetty vasta myöhemmin vaikka vanhin hautaus on vuodelta 1932.

Osastossa A oli 11.4.2013 kuulutettuja ja seurakunnalle palautuvia muistomerkkejä 12 kappaletta, jotka kaikki käytiin inventoinnissa läpi. Muistomerkkien tiedot tallennettiin Tampereen museopalveluiden Siiri-tietokantaan. Inventointiperusteena oli ikä, muistomerkit ovat pääosin hautausmaan vanhinta, 1930-luvun kerrostumaa. Osassa muistomerkkejä oli myös muita perusteita, mm. symbolit, nimike ja muistolause.

OSASTO B

Osasto B on yhdessä osasto A:n kanssa hautausmaan vanhinta aluetta. Osasto B oli alkujaan varattu rivihaudoille. Osasto sijaitsee hautausmaan etelälaidalla, kirkonpuoleiselta portilta tulevan pääkäytävän varrella heti osaston A jälkeen. Alkuperäinen hautausmaa oli pitkänomainen itä-länsisuunnassa. Lisäalueita muokattiin käyttöön vuosi vuodelta, mm. 1930-luvun alussa tuotiin jo lisää hiekkaa alueen länsireunalle.

Osastosta B inventoitiin yhteensä 15 muistomerkkiä, 1920-30 -luvun ristit (12 kpl), kaksi kuulutettua iän perusteella ja yksi symboliarvoa omaava muistomerkki (”Isä).

Viialan hautausmaan ensimmäinen hautaus tehtiin samana päivänä kun hautausmaa vihittiin käyttöön, eli 4.12.1927. Vanhin hautaus on Anna-Kaisa Kolari (B_11_015_Kolari), rautateiden vaihdemiehen leski, joka asui Haihunkoskella. Haudan muistomerkkinä on rautaristi, jossa on symboleina taittunut viljantähkä, soihdun sammuttava enkeli ja ruusuke. Hauta on seurakunnan hoidossa. Vanhin hautaus sijaitsee nykyisen B-osaston eteläreunassa, osaston keskivaiheilla. Paikka sijaitsi vuoden 1927 alueen lounaiskulmassa. Osasto B laajeni länteen, joten muistomerkki on jäänyt alueen keskivaiheille.

Osaston B erityispiirteenä ovat hautausmaalla säilyneet 1920-30-luvun rautaristit. Kolarin muistomerkki mukaan luettuna, näitä löytyy 11 kappaletta. Viialan hautausmaan perustamisvaiheessa kiviset muistomerkit alkoivat jo yleistyä ja rautaristien käyttö muistomerkkinä väheni. Etenkin vaatimattomammilla haudoilla käytettiin vielä ristejä. Rautaiset ristit kertovat muistomerkkityyppinä selvästi omasta ajastaan ja muistomerkkiperinteen kehityksestä. Ristejä alettiin valmistaa teollisesti Suomessa 1800-luvulla, usein rautaruukkien sivutuotantona. Muistomerkin voi tilata tyyppiluettelosta, jossa esiteltiin kuvin erilaisia malleja. Ristien koristelu oli hyvin vaihtelevaa. Oli tasaisen rautaisia ristejä ja siron pitsimäisiä, läpikoristeltuja muistomerkkejä. Ristien päätykoristeet vaihtelivat, suosittu oli mm. pyhää kolminaisuutta symboloiva apilanlehtikuvio. Risteissä oli kauniita symbolikuvia - mm. enkelit, taittunut viljantähkä, soihtu, kukka-aiheet, säteet ym. Vanhoilla rautaristeillä on kulttuurihistoriallisen arvon lisäksi myös taidehistoriallista ja esteettistä arvoa.

Osastossa B säilyneet rautaristit ovat pääosin 1930-luvulta. Harvinaisuutena näiden joukossa on kaksi 1920-luvun ristiä, hautausmaalla harvinainen putkiristi (B_10_009_Asp) vuodelta 1929 ja B_11_001_Aittomäki vuodelta 1928 osana uudempaa hautausta. Osaston B rautaiset muistoristit ovat erittäin arvokas osa hautausmaan historiaa.

Ristien joukossa on ”Isän” hauta mahdollisesti 1940-luvulta. Muistomerkki on pelkistetty rautaristi, joka sijaitsee paikassa B_16_008. Muistomerkin keskiosassa on soikea metallilaatta, jossa lukee teksti ”isä”. Hautaluettelosta ei löydy muistomerkkiin liittyvää tietoa. Viereisessä osastossa D käytävän toisella puolella on samanlainen muistomerkki, jossa tekstinä on ”Äiti”. Tähän löytyy haudatun tieto, Esteri Peltomaa (k. 1949).

Osastossa B on kuulutettuja muistomerkkejä 29 kappaletta. Lähes kaikki kuulutetut olivat hautausmaan myöhempää kerrostumaa, 1950-1970 muistomerkkejä. Inventoinnissa tarkastettiin ja valokuvattiin kaikki kuulutetut, mutta suurelta osin aihetta tarkempaan selvitykseen ei ollut. Tarkempi inventointi tehtiin kahdesta kuulutetusta 1920-30 -luvun muistomerkistä.

Osastossa B sijaitsee Viialan hautausmaan sankarihautausmaa (kartassa merkki S). Alue sijoittuu osin osastoon D pääkäytävän toisella puolella. Sankarihautausmaa muistoristeineen on käsitelty erikseen inventointiraportin osiossa ”Yhteismuistomerkit”.

Osaston B vanhimmat muistomerkit sijoittuvat osaston keskivaiheille sankarihautausmaan (rivi 8) ja vanhimman hautauksen (rivi 11) ja tienoille. Hautausmaan toiseen alkuperäistä osaa olevaan osastoon A verrattuna osasto B on yleisilmeeltään huomattavasti vaihtelevampi. Osastossa B on tehty paljon uudelleenhautauksia 1950-70 -luvuilla ja muistomerkkejä löytyy myös 2000-luvulta. Osaston länsipäädyssä on enimmäkseen 1940-50-luvun muistomerkkejä.

OSASTO C

Osasto C sijoittuu hautausmaan itäsivulle, pääportin ja kirkon parkkipaikan portin välille. Osasto on perinteinen, suorakulmaisia ”matkalaukkukiviä” sisältävä alue. Osastoon on tehty hautauksia 1940-luvulta 1980-luvulle. Myös uudempia muistomerkkejä löytyy. Yleisilmeeltään alue on valoisa ja tasainen. Hautausmaan puusto keskittyy reuna-alueille. Osasto rajautuu etelässä ja pohjoisessa käytäviin. Länsipäädyn käytävän vierustalla olevat muistomerkit kuuluvat vielä osastoon C.

Osastosta inventoitiin kolme paikallishistoriallisesti merkittävää muistomerkkiä. Viialan seurakunnassa pitkään kirkkoherrana toimineen rovasti Matti Koskelan muistomerkki (C_01_049-050_Koskela) sijaitsee hautausmaan kirkonpuoleisen parkkipaikan luona olevan portin tuntumassa. Koskela tuli Viialan kirkkoherraksi 1947 ja toimi aktiivisesti Viialan kirkon (1950) rakennushankkeessa. Muita inventoituja olivat Viialan seurakunnan pitkäaikaisen (1943-1983) kanttorin Kauko Laitisen muistomerkki osaston keskiosassa sekä Työtehoseuran toiminnanjohtajan, professori Sipilän muistomerkki (C_10_002-003_Sipilä) alueen länsipäädyn käytävän varrella. Laitisen muistomerkissä on hautausmaalla harvinainen ammattiin viittaava symboli, urkupillistö.

Osastossa oli kuulutettuja muistomerkkejä 6 kpl. Muistomerkit tarkastettiin ja valokuvattiin. Kuulutetut muistomerkit olivat 1940-50 -luvulta eivätkä antaneet aihetta tarkempaan inventointiin.

OSASTO D

Osasto D sijaitsee hautausmaan keskiosassa. Osaston keskellä on vuonna 1958 valmistunut ruumishuone, joka on sijoitettu pienen maakumpareen alle. Kumpareen ympärillä kasvaa korkeaa puustoa ja koko osaston yleisilme on vehreä. Korkeat puut tuovat osastoon suojaisaa ilmettä. Osaston eteläsivulla on osa sankarihautausmaan alueesta, jonka pääosa on käytävän toisella puolella osastossa B.

Osaston muistomerkit ovat pääosin 1950-luvulta eteenpäin. Osaston sisällä oman suojaisan alueensa muodostaa ruumishuoneen pohjoispuolella sijaitseva alue, missä on yhtenäisiä 1960-luvun hautamuistomerkkejä.

Osastosta inventoitiin kuusi muistomerkkiä. Inventointiperusteena oli paikallishistoriallinen merkitys. Inventointiin otettiin mukaan Viialan ensimmäisen kirkkoherran, Artturi Varhon muistomerkki (D_10_033-035), paikallisesti merkittävät suvut Seppälä (D_09_040-042) ja Hukari (D_10_026-029), Fanny Seppälän (D_10_024-025) monumenttimuistomerkki ja Olavi Lahdensivun (D_09_024) muistomerkki.

Seppälän sukuhaudalla on hautausmaalla harvinainen reliefi, esirippu ja risti. Hannes Seppälä oli mukana Viialan kirkon rakennustoimikunnassa ennen kuolemaansa. Helmi Seppälä lahjoitti miehensä toiveesta kirkkoon alttaritaulun, Lennart Segerstrålen ”Kristus Viialan katukuvassa” (1949). Seppälät olivat Hämeen perunan omistajia. Seppälöiden tytär Henna Niemistö perusti 1990 miehensä Pentti Niemistön kanssa Henna ja Pertti Niemistön kuvataidesäätiön, joka jakaa vuosittain Suomen suurinta kuvataiteen palkintoa, Ars Fennicaa. Samaa sukua on myös Fanny Seppälä, jonka muistomerkkinä on kuvanveistäjä Heikki Häiväojan suunnittelema kiviteos (suull.tieto). Seppälän muistomerkissä on hautausmaalla harvinainen ammattitieto, ”Kamreeri, Suomen valtion pääkirjanpitäjä”. Samalla hautapaikalla on myös lasinpuhaltajamestari Kaarlo Mäkisen muistomerkki.

Osastossa D on myös hiljattain (2016) menehtyneen ”Viialan muistiksi” nimitetyn Olavi Lahdensivun muistomerkki. Lahdensivu oli aktiivinen paikallistiedon ja -historian kerääjä sekä esilletuoja. Hän perusti Toini Vainion kanssa Viialan museon ja keräsi sinne esineistöä, oli aktiivinen Viiala-seuran toimija ja mukana useissa muistomerkki- ja patsashankkeissa paikkakunnalla. Hänen hankkeitaan olivat mm. Kunnianosoitus osallistuvalle ihmiselle -veistos (1992) Viialan kunnantalon edustalla ja Jatkosotaan lähteneiden veteraanien muistolaatta (1994) Rasin koululla. Lahdensivu oli mukana Viialan kunnallispolitiikassa ja toimi Viialan valtuuston puheenjohtajana 2003-2006.

Osastossa D oli 17 kuulutettua muistomerkkiä. Kuulutetut muistomerkit olivat 1940-50 -luvulta. Osastossa on säilynyt hyvin kyseisen aikakauden muistomerkkejä eikä erityiselle inventoinnille ollut aihetta.

OSASTO E1

Osasto E1 tulee eteen kun saavutaan hautausmaalle kirkonpuoleiselta parkkipaikalta käytävää pitkin. Pientä, kolmion muotoista aluetta rajaavat kaikilta sivuilta käytävät. Alue on hyvin yhtenäinen, lähinnä mustia 1960-luvun graniittisia ”matkalaukkumuistomerkkejä” sisältävä. Osaston itäpäädyssä kasvaa suuri koivu, joka varjostaa muuten pelkistettyä aluetta. Länsipäätyä rajaa kuusi.

Osastossa oli 5 kuulutettua muistomerkkiä, 1962-1966 haudattuja. Kuulutetuista kolme on laattoja ja kaksi suorakulmaista, pienehköä vaakakiveä. Vastaavia muistomerkkejä on säilynyt hyvin alueella.

Osastosta inventoitiin muistomerkki E1_05_001-002_Ilomäki. Toivo Ilomäki oli Mannerheim-ristin ritari ja ainoa suomalainen sotilas, jolla oli oikeus kantaa kaikkia viittä panssarituhoojan merkkiä. Hän tuhosi sodassa 21 venäläistä panssarivaunua, joista 16 Sammatuksen taistelussa 24.6.1944. Sääksmäeltä kotoisin ollut Ilomäki oli sodan jälkeen töissä Viiala Oy:ssä. Ilomäen muistomerkki on osasto E1 eteläreunalla, käytävän vieressä. Muistomerkin kohdalla kasvaa pieni vaivaiskoivu.

OSASTO E2

Osasto E2 sijaitsee hautausmaan koilliskulmassa. Alue on hautausmaan vanhaa osaa, mutta hautauksia on tehty vasta 1960-luvulta eteenpäin. Osastossa oli 13 kuulutettua muistomerkkiä. Kuulutetut haudat olivat vuosilta 1966-1973. Alueelta ei tehty inventointeja.

Osastot H, K, L

Osastot H, K ja L ovat hautausmaan länsipuolelta vuonna 1962 hankittua laajennusosaa, ns. Timperin aluetta. Alue otettiin hautauskäyttöön 1970-luvun lopulla etelälaidalta kohti pohjoista. Puiden katveessa sijaitsevassa osastossa H on 1970-80 -luvun muistomerkkejä.

Osastot K ja L vihittiin käyttöön 17.9.1989. Hautausmaan laajennusosan suunnitteli Jaakko Wegelius, joka on hämeenlinnalainen hautausmaihin erikoistunut hortonomi. Osastoissa on selkeitä pensasrajauksia, osastossa K riveissä ja osastossa L loosi-tyyppisissä asetteluissa.

Osasto L:n keskellä, hautausmaan pohjoisosassa sijaitsee vuonna 1989 valmistunut Muistolehto. Muistolehdon vieressä on Muualle haudattujen muistokivi (2012). Uurnalehto ja muistokivi on käsitelty tarkemmin kohdassa Yhteismuistomerkit.

Osastot M, N, O, P, Q ja R

Osastot ovat inventointihetkellä nurmikenttää. Viialan hautausmaalle 2000-luvun alkupuolella hankittu laajennusalue on suuri ja riittää pitkäksi aikaa. Alue vaikuttaa myös vanhemman hautausmaaosan käyttöön, sillä hautausmaalla ei ole akuuttia tilanpuutetta.

7.INVENTOINNIN TULOKSIA

KUULUTETUT 11.4.2013

Akaan seurakunta teki hoitamattomien hautapaikkojen kuulutuksen Toijalan ja Viialan hautausmailla 11.4.2013. Viialan hautausmaalla kuulutettuja hautoja oli 82 kpl. Inventoinnissa käytiin läpi ja valokuvattiin kaikki kuulutetut muistomerkit. Tarkempaan inventointiin näistä otettiin hautausmaan vanhimman osan, Osasto A:n kaikki kuulutetut muistomerkit (12 kpl). Suurin osa osaston A kuulutetuista oli 1930-luvun muistomerkkejä.

Osastossa B oli yhteensä 29 kuulutettua muistomerkkiä. Näistä kahdeksassa vanhin hautaus oli 1920-30-luvulta. Tarkempaan inventointiin otettiin kaksi muistomerkkiä symboliarvon (B_05_010-011_Nurminen 1934 ja iän (B_11_010_Matsson 1928) vuoksi. Kuulutettujen joukossa oli yhteensä kolme muistomerkkiä, joissa vanhin hautaus oli vuodelta 1928. Näistä kahden muistomerkki oli selvästi uudempi eikä antanut aihetta tarkempaan inventointiin.

Suurin osa osastojen B, C ja D kuulutetuista oli 1950-70 -luvun muistomerkkejä, joiden osalta tarkempi inventointi ei ollut tarpeen.

INVENTOIDUT 2017

Hautausmaalta inventoitiin yhteensä 42 muistomerkkiä. Hautausmaan vanhimman osan osastosta A inventoitiin 17 muistomerkkiä. Inventointiperusteina olivat kuulutustilanne, ikä, paikallishistoriallinen tai taiteellinen arvo. Osastossa B inventoinnissa keskityttiin hautausmaan vanhinta kerrostumaa edustaviin rautaristeihin. Osastosta inventoitiin kaikki säilyneet 1920-30 -luvun rautaristit sekä muutama muistomerkki iän ja kuulutustilanteen vuoksi. Yksi risteistä oli puinen ja uudempi, haudan vanhin hautaus oli kuitenkin merkittynä ristissä (1938). Yhteensä osastosta B inventoitiin 15 muistomerkkiä. Osastossa C, D ja E1 suurin osa hautauksista oli 1950-70 -luvulta. Osastoista inventoitiin tarkemmin kymmenen muistomerkkiä, joilla on paikallishistoriallista arvoa.

Inventointiin varatun rajallisen ajan puitteissa tutkimuksessa keskityttiin hautausmaan vanhimpaan kerrokseen, rautaristien säilytykseen sekä kuulutustilanteeseen. Monia paikallishistoriallisesti tärkeitä muistomerkkejä rajautui tästä syystä inventoinnin ulkopuolelle.

Akaan seurakunta hoitaa julkisin varoin Viialassa neljää hautaa. Viialan seurakunnassa työskennelleiden kirkkoherrojen Artturi Varhon ja Matti Koskelan haudat (D_10_033-035_Varho ja C_01_049-050_Koskela), Mannerheim-ristin ritari Toivo Ilomäen haudan (E1_05_001-002_Ilomäki) sekä seurakunnalle testamenttilahjoituksen tehneen Hiekin haudan (A_02_012-014_Hjelt, Hiekki) ovat seurakunnan hoidossa 2017. Kaikki kirkkopuiston ja hautausmaan yhteismuistomerkit ovat seurakunnan hoidossa.

VIIALAN HAUTAUSMAAN ERITYISPIIRTEITÄ

Viiala oli vielä 1800-luvun puolivälissä vaatimaton maaseutukylä, joka kasvoi voimakkaasti teollistumisen myötä vuosisadan lopulta lähtien. Viialassa toimi kolme suurta teollisuuden työnantajaa lähes koko 1900 -luvun ajan; Viialan Viila, Nahkatehdas ja puuteollisuudessa toiminut Viiala Oy, sekä useita muita pienempiä yrityksiä. Alueelle muutti paljon väkeä töihin tehtaisiin ja sotien jälkeen paikkakunnalle sijoitettiin karjalaisia.

1930-luvun hautausmaa

1900-luvun alkupuolella hautamuistomerkeissä alettiin siirtyä rautaristeistä kivisiin muistomerkkeihin. Vielä 1910-20 -luvuilla suosittuja olivat erilaiset korkeat pystykivet, jotka seisoivat ristien joukossa. 1930-luvulle tultaessa muistomerkkien tyyli muuttui vaakakiviä suosivaksi. Muistomerkkien koristelu pelkistyi, muistolauseiden ja raamatunlauseiden käyttö väheni, ammattinimikkeet ja muistomerkin valmistajatiedot alkoivat jäädä pois. Rautaristien runsas koristelu ja kristillisten symboleiden käyttö vaihtui hillittyihin muistokiviin. Yhtenä syynä voisi ajatella olevan uskonnollisuuden merkityksen väheneminen yhteiskunnassa, ainakin uskonnollisen symboliikan ja raamatunlauseiden osalta.

Viialan hautausmaan vanhimmalle alueelle, etenkin osastolle A ovat tyypillisiä matalat vaakamuistomerkit. Osasto A on ollut hautausmaan sukuhauta-alue ja siellä on säilynyt hyvin 1930-luvulle tyypillinen muistomerkkiperinne. Hauta-alue on rajattu reunakiveyksellä ja leveä vaakakivi rajaa haudan takaosaa. Muistomerkkien koristelu on hillittyä.

Myös yhteiskunnalliset muutokset vaikuttivat muistomerkkeihin. Aiemmin yhteiskunnassa oli vallinnut vahvempi luokkajako, mikä näkyy vanhempien hautausmaiden muistomerkeissä. Kartanon tai ison tilan omistajan sukuhaudat erottuivat selvästi vaatimattomammista haudoista. Vainajan yhteiskunnallinen asema haluttiin tuoda esille myös muistomerkissä. Tapa on perua kirkkohautauksista, joissa hautapaikat oli tarkasti määritelty henkilön aseman mukaan. Kirkoista ”arvojärjestys” siirtyi kirkkojen ympärille tehtyihin hautauksiin. Kun hautausmaita 1800-luvun lopulla alettiin perustaa kyläkeskusten ulkopuolelle ja kauemmas kirkosta, hautausmaat suunniteltiin edelleen vainajien yhteiskunnalliseen asemaan perustuen. Hautausmaan portin lähellä oli ”ensimulta”, kuten Viialan hautausmaalla osaston A sukuhaudat. Sisään tullessa sukuhaudat tulevat ensin ja niiden jälkeen ns. rivihaudat osastossa B.

Viialan hautausmaalla näkyy hyvin sodan jälkeen tapahtunut hautausmaakulttuurin tasa-arvoistuminen. Osastot C ja D ovat vaihtelevampia, ja niissä ei ole selkeitä arvoalueita. Jossain määrin voidaan nähdä esim. kirkkoherra Koskelan haudan sijainti lähellä hautausmaan toista porttia ”arvopaikkana”, mutta itse muistomerkki on hyvin vaatimaton. Samoin osastossa D on pieni sukuhautakeskittymä pääkäytävän varrella, jossa ovat mm. kirkkoherra Varho sekä Seppälän ja Hukarin sukuhaudat. Mutta enimmäkseen Viialan hautausmaan muistomerkit 1940-luvulta eteenpäin ovat pelkistettyjä ja niistä ei juurikaan löydy viitteitä haudatun asemasta.

Muistomerkkeihin vaikuttavat toki myös yleiset taiteen ja tyylin kehityskaaret. Hautausmaiden muistomerkeissä on Suomessa jatkunut erittäin pitkään hyvin yhtenäinen ja pelkistetty linja. Niin sanotut ”matkalaukkumuistomerkit”, mustat suorakulmaiset vaakakivet ovat tyypillinen näky hautausmailla monen vuosikymmenen ajalta sotien jälkeen.

2000 -luvulla muistomerkkeihin on jälleen alkanut tulla enemmän variaatioita ja esimerkiksi eurooppalainen perinne vainajan valokuvasta muistomerkissä on saanut jonkin verran jalansijaa myös Suomessa. Myös erilaisten muistoesineiden tuominen haudoille on lisääntynyt. Aiemmin muistoesineet liittyivät lähinnä lapsina kuolleiden hautoihin.

Ammatti- ja arvonimikkeet Viialan hautausmaalla

Ammatti- ja arvonimikkeitä näkyy etenkin 1800-luvun ja 1900-luvun alun muistomerkeissä. 1930-luvulla tapa alkoi jäädä pois ja se näkyy myös Viialan hautausmaan muistomerkeissä, joista löytyy hyvin harvoja ammattinimikkeitä. Viialasta löytyy mm. ”Lasinpuhaltajamestari” D_10_024-25_Mäkinen (k.1931) ja ”Lasinpuhaltaja” D_12_001-002_Gilberg (k. 1946). Viialan lasitehdas oli toiminnassa 1890-1937. Maineeltaan se ei yltänyt kuuluisimpien Nuutajärven ja Iittalan joukkoon mutta oli merkittävä tekijä alueellisesti. Muistomerkeissä lukevat ammattinimikkeet kertovat ammatin arvostuksesta ja halusta säilyttää tieto esillä hautamuistomerkissä, vaikka tehtaan toiminta oli jo päättynyt.

Lähes koko 1900-luvun toiminnassa olleiden kolmen suuren tehtaan, Nahkatehtaan, Viilatehtaan ja Viiala Oy:n työntekijöitä on epäilemättä haudattuina Viialan hautausmaalle mutta se ei tule esiin satunnaiselle kulkijalle. Olisi tärkeää koota paikallistietoa hautausmaalle haudatuista Viialan tehtaiden työntekijöistä ja heihin liittyvästä kasku- ja kertomusperinteestä. Kolmen piipun kylän henkilöistä riittäisi paljon kertomuksia. Osastosta A löytyy esimerkiksi A_04_012_Karjalainen, Nahkatehtaan mestari. Muistomerkissä ei ole ammattitietoa, mutta Karjalaiseen liittyviä tarinoita on säilynyt suullisena perinteenä.

Muita harvoja ammatti-tai arvonimikkeitä hautausmaalla on mm. osastossa A kuulutettu muistomerkki A_05_013-014_Kauppila, ”Kansakoulunopettaja” (vanhin hautaus 1928) sekä osaston c uudemmat ”professori” ja ”fil.maist.” C_10_002-003_Sipilä ja osastossa D ”Kamreeri, Suomen valtion pääkirjanpitäjä” D_10_024-025_Seppälä.

Valmistajatiedot

Viialan hautausmaan muistomerkeissä valmistajatieto löytyi vain yhdestä muistomerkistä, heti hautausmaan pääportin vieressä sijaitsevasta Oinaan sukuhaudasta (A_01_001-003_Oinas). Muistomerkin aitauksen oikeassa alakulmassa on merkintä ”Lohjan kivenhakkaamo”. Vanhin hautaus on vuodelta 1933 mutta muistomerkki on tätä uudempi. Valmistajatietojen lisääminen muistomerkkeihin väheni 1900-luvun alkupuolella. Läheisellä Akaan hautausmaalla Toijalassa, joka on perustettu 1890, löytyi vielä useita valmistajatietoja vanhimmista muistomerkeistä. Toijalassa arvokasta tietoa tuli paikallisten kivenhakkaamoiden toiminnasta muistomerkkien valmistajina.

Muistolauseet

Viialan hautausmaan muistomerkeissä oli käytetty hyvin vähän raamatunlauseita ja muita muistolauseita. Poikkeuksena esim. osaston muistomerkit A_05_019-020_Yli-Eskola, Eskola jossa on teksti ”Arpa lankesi minulle kauneimassa. Minä olen jalon perinnön saanut.” Muistomerkki on yksi osaston A kolmesta pystykivestä ja vanhin hautaus on vuodelta 1928. Muistomerkin kultaukset on hiljan uusittu ja vanha muistomerkki on hyvässä kunnossa. Toinen on Uotilan kauniissa kulmamuistomerkissä A_08013-014_Uotila vuodelta 1936, ”Autuaat ovat puhtaat sydämestä”.

8.TOIMENPIDESUOSITUKSET

Museoviraston hautausmaiden inventointioppaassa mainitaan useita piirteitä, joiden perusteella muistomerkkejä määritellään. Näitä ovat mm. jo inventoinnin alussa mainitut historian näkökulma, taiteen näkökulma, käsityön näkökulma, muistomerkin tyyppi, muistomerkki osana hautakorttelia ja hautausmaaympäristöä sekä muistomerkin säilyneisyys ja kunto. Viialan hautausmaalla muistomerkit ovat näihin määritelmiin nähden vaatimattomia, mutta jokaisella muistomerkillä on oma ainutlaatuinen arvonsa.

Osastossa A on säilynyt selkeästi 1930-luvun leima. Suurin osa muistomerkeistä on 1930-luvun reunakivellisiä sukuhautoja. Muistomerkkeinä on harmaa-, musta- ja punagraniittisia vaakakiviä, joissa on hienovaraista koristelua. Haudoilla on muutamia kivipallo- ja maljakoristeita, muuten yleisilme on pelkistetty. Hautausmaan historiallinen kerroksisuus tulee erityisen hyvin esille osastossa A. Osaston yleisilme on rauhallinen ja harmoninen.

Osaston A 1930-luvun yleisilmettä tulisi jatkossakin vaalia. Ensisijainen tapa olisi käyttää uudelleen vanhoja muistomerkkejä, kun hautapaikkoja palautuu seurakunnalle. Reunakivellisiä hautapaikkoja voidaan käyttää esim. uurnahautauksissa. Muistomerkkiin voi lisätä laatassa tiedon haudatusta. Osastolle ei suositella pystymuistomerkkejä tai selkeästi moderneja muistomerkkejä. Uusia hautauksia osastolle A tulisi harkita, etenkin kun hautausmaalla on tilaa uusilla alueilla. Tärkein asia on kuitenkin alueen pysyminen osana hautausmaan kerroksia, eli tarkoitus ei ole museoida aluetta vaan pyrkiä säilyttämään sen yleisilme ja tunnelma, vaikka uusia hautauksia tehtäisiinkin.

Osasto B on yhtä vanha kuin osasto A, mutta yleisilmeeltään selvästi vaihtelevampi. Osastossa on alkujaan ollut rivihautoja, ja uusia 1950-2000 -luvun hautauksia jo on tehty seurakunnalle palautuneille paikoille. Osastossa sijaitsee hautausmaan vanhin hautaus B_011_015_Kolari. Muistomerkin lähistöllä on vanhempien 1920-30 -luvun muistomerkkien keskittymä, joka olisi hyvä rauhoittaa.

Osaston B selkein visuaalinen, hautausmaan iästä kertova tekijä ovat osastossa säilyneet 1920-30-luvun rautaristit. Ristien käyttö hautamuistomerkkeinä alkoi vähentyä 1920-30 -luvulla ja niiden sijalle tulivat kiviset muistomerkit. Viialan hautausmaa perustettiin 1927 ja se sijoittuu muistomerkeiltään tähän murrosvaiheeseen. Hautausmaalla on säilynyt 11 vanhaa rautaristiä osastossa B. Kaikki aikakauden rautaristit suositellaan säilytettäviksi hautausmaalla. Risteillä on hautausmaalla merkittävää taide-ja tyylihistoriallista arvoa. Ne kertovat hautausmaan historiasta ja ovat tärkeä osa hautausmaan yleisilmettä.

Osastot C, D, E1 ja E2 ovat hautausmaan uudempaa kerrostumaa. Osasto C:ssä on pääosin 1940-70 -luvun muistomerkkejä, osastossa D 1940-50 -lukua ja uudempia. Osastojen B ja D välimaastossa sijaitseva sankarihauta-alue muistomerkkeineen muodostaa rauhallisen keitaan pääkäytävän varrelle. Hautausmaan muistolehto on perustettu 1989 ja sijaitsee samana vuonna käyttöön vihityssä osastossa L.

Hautausmaan eri aikakausilta olevia rakenteita, kuten osastoa B ja D rajaavaa vanhaa kivimuuria, 1940-luvun lopulla valmistuneita portteja, vanhaa ruumishuonetta vuodelta 1958 tulisi vaalia osana hautausmaan kerroksellisuutta. Yhteismuistomerkit tuovat hautausmaalle paitsi taidehistoriallista arvoa, myös yhteisiä muistamisen ja hiljentymisen paikkoja.

Haavisto, Heli. Akaan hautausmaan inventointi 2016. Pirkanmaan maakuntamuseo 2016.

Haavisto, Heli. Akaan vanhan hautausmaan inventointi 2016. Pirkanmaan maakuntamuseo 2016.

Heiskanen Jari. Viialan rakennetun ympäristön ja kulttuurimaiseman inventointi 2005-2006.

Hautausmaakulttuuri. Pirkanmaan XVIII Museopäivän esitelmät. Tampereen kaupungin museolautakunnan monisteita 15. Tampereen kaupungin museot - Pirkanmaan maakuntamuseo 1988.

Hautausmaiden inventointiopas. Toim.Laura Tuominen. Museoviraston oppaita ja ohjeita 10. Museovirasto 2015.

Hautamuistomerkkien hoito. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 24. Museovirasto 2003.

Kivelä, Pekka. Mullassa muistomme elää - Ilmari Wirkkalan elämänkerta. 2016.

Korkeamäki, Esko. Vanhaa Viialaa - Viialan historiaa sanoin ja kuvin. Viialan kunta 2007.

Koskela, Matti. Viialan kehitys omaksi seurakunnaksi. Toijala 1974.

Knapas, Marja Terttu. Suomalaista kirkkoarkkitehtuuria 1917-1970. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 30. Museovirasto 2006.

Suvanto, Seppo. Akaan historia I. Vammalan kirjapaino 1954.

Vainio, Toini. Viialan seurakunnan vaiheita ja elämää 1927-1970. Toijala 1989.

Valli, Juhani - Kukila, Antti. Akaan patsaat ja muistomerkit 2016.

Kirsti Käki, Viiala-seura

tavattu 1. ja 3.8.2017

Annukka Kallioinen, Viialan hautausmaan opastukset

tavattu 3.8.2017

Mervi Rytkönen, Viiala-seura

tavattu 1.8.2017

Paula Pastell, seurakuntapuutarhuri

tavattu 26.7.2017, kirjallisia tietoja 17.8.2017