Nykyisen Mänttä-Vilppulan alueella 1870-luvulla toteutettua liikamaiden erottamista on tutkinut arkistolähteiden ja maastohavaintojen avulla Mäntässä aikaisemmin geodeettina toiminut Markku Pohja. Raportin liitteinä 2-3 on Pohjan kokoamat tiivistelmät aiheesta. Hänen selvitystyönsä perusteella Keuruun pitäjän Lietun jakokunnassa pidettiin vuonna 1878 maanmittaustoimitus, jonka yhteydessä maastoon rakennettiin 1015 kivistä rajapyykkiä. Pyykit edustivat ajalle tyypillisiä rajamerkkirakenteita: maastoon rakennettiin yksikivisiä, nelikulmaisia napakivellä varustettuja ja viisikivisiä pyykkejä.

Mänttä-Vilppulan alueella sijaitsevia Lietun jakokunnan liikamaiden rajapyykkejä on paikallisin vapaaehtoisvoimin kartoitettu vuodesta 2014 lähtien. Maastossa kartoitus valmistui vuonna 2017 ja koko hanketta koskeva raportti valmistui vuonna 2018. Pirkanmaan maakuntamuseo on osallistunut hankkeeseen antamalla ohjeita arkeologisoituneiden kohteiden dokumentoinnista ja tallentamalla osan rajamerkeistä maakuntamuseon tietokantaan. Valtaosa tiedon hankinnasta ja maastossa tapahtuvasta rajamerkkien paikantamisesta, kuvaamisesta ja pyykkien luokittelutyöstä on tehty paikallisin voimin usean vuoden ajan.

Käsillä oleva raportti sisältää kaikista hankkeen aikana paikannetuista ja löydetyistä pyykeistä valikoidun joukon liikamaiden pyykkejä, jotka sijaitsevat Mäntän Kälvin-Tervalanvuoren alueella. Tarkastuksessa dokumentoitiin 15 rajapyykkiä: nrot 775, 670, 676, 530, 529, 552, 538, 596.1, 595.1, 593.1, 572, 574, 566, 698 ja 774. Kohteet edustavat liikamaiden erottamiseen ja palauttamiseen liittyvää ilmiötä Mäntän ja Vilppulan alueella. Tästä aineistosta Pirkanmaan maakuntamuseo on esittänyt merkittäväksi valmisteilla olevaan Mäntän keskustaajaman osayleiskaavaan neljä yksittäistä pyykkiä sekä kolme pyykkiryhmää. Tämän raportin valmistuessa kaavahanke oli vielä kesken. Rajamerkkien kartoitushankkeen alue on laajempi kuin ko. osayleiskaava-alue. Yleiskaavaan merkittävät kohteet valittiin pyykin tyypin, eheyden ja kertovuuden sekä sijainnin perusteella. Kaavamerkinnän selitys on muu kulttuuriperintökohde. Kaavaan merkittäväksi esitetyt kohteet ovat: Lietun liikamaapyykit 552, 676,703 ja 774 sekä Iso-Kälvin liikamaapyykit (pyykit nro 566, 569, 571, 574), Tervalanvuoren liikamaapyykit (nro 529,530, 531, 533) ja Kälvintien liikamaapyykit (nro 591.1, 593.1, 595.1, 597.1).

Maastotarkastuksessa 24.3.2017 oli mukana yksi mänttäläisistä vapaaehtoisista, joka tarkisti paikkatietoja ja osallistui rajamerkkien mittaamiseen ja kuvaamiseen.

Mänttä-Vilppulan kaupunki, Mäntän keskustan pohjoispuolella sijaitseva Kälvin-Tervalanvuoren alue. Tarkastettu alue on merkitty karttaan 1. Pyykit sijaitsivat tällä alueella metsämaastossa; metsä vaihteli nuorehkosta taimikosta varttuneeseen metsään. Osa pyykeistä sijaitsi alueella risteilevien metsäautoteiden läheisyydessä.

Maastotarkastuksen 24.3.17 pohjana oli kartoitusmateriaali, joka oli laadittu seuraavasti. Liikamaiden erottamistoimituskartoilta (1879-1883) oli aiemmin asemoitu kaikki rajamerkit nykyisille suunnistuskarttapohjille. Kartan avulla vapaaehtoiset paikansivat maastossa vielä säilyneitä pyykkejä ja määrittelivät niiden sijainnin ja tyypin. Kartoille merkittiin sen jälkeen kaikki paikannetut ja maastosta hävinneiksi todetut pyykit. Kartoituksen tueksi laadittiin exel-taulukko. Paikalliset vapaaehtoiset, joilla on hyvä kokemus digitaalisten suunnistuskarttojen laatimisesta ja karttojen käytöstä, tekivät kaikki em. tehtävät. Maakuntamuseo antoi ohjeita dokumentoinnin tekemiseen. Rajapyykit numeroitiin 1870-luvulla käytetyn numeroinnin mukaisesti. Maaliskuussa 2017 tehdyssä maastotarkastuksessa tarkennettiin pyykkien sijaintitietoja, mitattiin rakenteiden koko ja kuvailtiin lyhyesti rakennetta ja sijaintimiljöötä.

Tarkastuksessa dokumentoitiin 15 rajapyykkiä, jotka edustavat yksikivistä, nelikulmaista ja viisikivistä pyykkityyppiä.

Pohja, Markku 2014. Liikamaiden erottaminen Keuruun pitäjän Lietun jakokunnan taloista 1880-luvulla. Painamaton käsikirjoitus.

Pohja, Markku 2014. Liikamaiden rajapyykkejä etsimässä. Museokello 2014, 22-24.

-