Laurilan talossa tapaamamme henkilö vihjaisi mahdollisesta vanhasta torpansijasta. Paikka sijaitsee peltojen välissä sijaitsevassa kaakkoon viettävässä metsäsaarekkeessa. Maaperä on hiekka- ja hietamoreenia, kasvillisuus pääasiassa kuusimetsää. Paikalla on maan ja kiven sekainen kumpu, halkaisijaltaan noin 3 m ja korkeudeltaan ylärinteen puolelta noin 30 cm ja alarinteen puolelta noin 80 cm. Pintaosassa havaittiin tiilen kappaleita. Vaikutti siltä, että kumpu on viime vuosikymmeninä häiriintynyt – esim. ajettu traktorilla yli. On mahdollista, että kyseessä on uunin tai kiukaan jäännökset, mutta ympärillä ei havaittu merkkejä maa- tai kiviperustuksista. On myös mahdollista, että kyseessä on paikalle kaadettu rakennusjätekasa.

Tästä vajaa 10 m etelään on kuoppa, kooltaan noin 3 x 2 m, syvyys noin 1 m. Tämä vaikuttaa kellarikuopalta. (N 6799183 E 323698.). Pitäjänkartalle (1840-luvulta) kohteen tienoille ei ole merkitty asutusta. Vuoden 1959 peruskartalle paikasta parikymmentä metriä pohjoiseen on merkitty lato tai jokin muu lämmittämätön rakennus.