15. URJALAN KULTTUURIMAISEMA

Nimi: Urjalan kulttuurimaisema

Kunta: Urjala

Maisemamaakunta: Lounaismaa, Ala-Satakunnan viljelyseutu

Maakunnallinen maisematyyppi: Eteläinen viljelyseutu

Pinta-ala: 5 410 ha

Arvoluokka: maakunnallisesti arvokas maisema-alue

Aikaisempi arvoluokka: maakunnallisesti arvokas maisema-alue

MAISEMATYYPPI:

Urjalan kulttuurimaisema sijaitsee maisemamaakuntajaossa Lounaismaalla ja maisemaseutu on Ala-Satakunnan viljelyseutu. Lounaismaa on korkokuvaltaan pääosin alavaa, mutta varsinkin etelässä korkeussuhteiltaan vaihtelevaa. Pohjoisosaan mentäessä pinnanmuodot loivenevat ja Kokemäenjoen varsilla on suoranaisesti tasankoa. Alue on muinaista merenpohjaa, joka on vasta melko myöhään alkanut kohota kuivaksi maaksi. Ala-Satakunnan viljelyseutu on perusluonteeltaan vaurasta viljelyaluetta. Karuja, metsäisiä ja soisia syrjäseutuja on runsaasti. Vaikka Ala-Satakunnan viljelyseutu on maastonmuodoiltaan hyvin tasaista, on sen maisemissa voimakkaita erityispiirteitä. Viljelymaisemat sijaitsevat yleensä viljavilla savikkoalueilla. Karuimmilla mailla sijaitsevat viljelymaat ovat verrattain hajanaisia. Taajamien ulkopuolella asutus on ryhmittynyt melko väljästi, yleensä nauhamaisesti. Paikoin on myös löyhähköjä ryhmäkyliä.

Maakunnallinen maisematyyppi on Eteläinen viljelyseutu, joka on pinnanmuodoiltaan loivasti kumpuilevaa kankaremaata. Ilmasto-olot ovat edulliset. Parhaimmat ja laajimmat pellot levittyvät Urjalan ja Viialan keskustojen ympärille sekä Kokemäenjoen rantamille. Vettä näillä alueilla on vähiten Pirkanmaalla. Eteläisellä viljelyseudulla veden osuus on vain viisi prosenttia alasta.

OMINAISPIIRTEET:

Urjalankylän kulttuurimaisema on sijoittunut kolmen järven ympärille. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet ovat helminauhamaisesti järvien rannoille.

Luonnonpiirteitä hallitsevat järvet, mutkittelevat joet ja niiden laakeat rannat. Alueen pohjoisosia hallitsee Tarpianjoen vesistö, jonka ympäristö on etupäässä tasaista savimaastoa. Mäkiä on kuitenkin runsaasti. Rutajärven kaakkois- ja etelärannat ovat erityisen jylhää seutua. Nuutajärven tienoilla on taasen tasaisempaa ja loivapiirteisempää. Urjalankylä sijaitsee järvien välissä laaksoalueella, jossa pellot, metsäiset mäet ja kalliomaat vuorottelevat vaihtelevasti. Luode-kaakko –suuntaisena esiintyvän harjujakson mäistä muodoltaan vaikuttavin on Rutajärven koilliskulmassa sijaitseva jyrkkärinteinen Hakaraiva. Myös pohjoispuolisen Kortejärven ja eteläisen Rutajärven välissä sijaitsevan Valkeakankaan pitkänomainen selänne kohoaa yli 40 metriä järvien pintaa ylemmäksi.

Maiseman peruselementtejä ovat Rutajärvi, Kortejärvi ja Nuutajärvi. Nämä vesistöt ovat olleet avainasemassa Urjalan asutuksen muotoutumisessa. Asutus on keskittynyt suurten vesistöjen ympäristöön. Rutajärven ja Kortejärven välisellä alueella sekä Nuutajärven rantamilla on laajoja rautakautisia kalmistoja. Urjalankylästä on kaivettu Häikälän hauta-alue ja kylän vastakkaiselta reunalta Kukkuramäen kalmisto. Nämä muinaisalueet palautuvat 400-luvulle asti. Samaa rautakauden aikaa edustaa myös Nuutajärven Niemenmäen kalmisto. Historiallisen ajan asutus on jatkunut samoilla suunnilla. Vanhimpia asiakirjoissa esiintyviä kyliä ovat mm. Nuutajärven nimikkokylä ja Urjalankylä Ruta- ja Kortejärven välisellä kannaksella. Asutus näyttää edenneen Rutajärveltä Kortejärven suuntaan. Tätä Kortejärven pohjoisrannalle syntynyttä Honkolan asutusta kutsutaan asiakirjoissa pitkään Ylijärveksi.

Urjalankylä joen rannassa muodostaa maiseman solmukohdan. Asutus on ryhmittynyt kyläalueelle viljelysten tuntumaan. Urjalankylän kulttuurimaisemaa hallitsee ulkomuseo kauniilla katajia kasvavalla mäellä. Urjalaan on rakennettu 1400-luvun puolivälissä kirkko, josta Urjalankylässä on tänä päivänä muistona kivisakasti Rutajärvestä Kortejärveen laskevan joen itärannalla. Joen yli johtaa kaksiaukkoinen vuonna 1871 rakennettu kivisilta. Silta on erinomainen näyte vanhasta sillan rakennustaidosta ja se liittyy maisemallisesti vieressä sijaitsevaan kivisakastiin. Kylän väki järjesti juhlat sillan valmistumisen kunniaksi ja sillan tienoosta tuli perinteinen juhannusjuhlien paikka.

Alueen asutuksella ja maataloudella on pitkät perinteet. Molemmat Urjalan nykyiset vanhat kartanot Honkola ja Nuutajärvi perustettiin 1500-luvun alkupuoliskolla. Nuutajärven kartanolla on ollut puulajipuisto, josta on jäljellä muutama jalopuu. Tuulensuun mäelle alettiin istuttaa metsää erikoisille puille 1900-luvun alussa. Kartano oli 1800-luvulla edelläkävijä karja- ja metsätalouden harjoittamisessa. Kartanon toimesta perustettiin myös Nuutajärven lasitehdas vuonna 1793, joka on maamme vanhin toimiva lasitehdas. Kartanosta johtaa pitkä koivukuja lasitehtaalle. Tehdasalueen asemakaava on vuodelta 1855 (G.T. Chiewitz). Chiewitz piirsi yhdessä apulaisensa, Julius Basilierin kanssa myös sveitsiläistyyliset tehdasrakennukset.

Ensimmäinen maailmansota jätti jälkeensä pitkän vyöhykkeen maalinnoituksia sisämaahan. Urjalankylässä järvien väliin joen itäpuolelle mäkialueille sijoitettiin linnoitukset, juoksuhaudat ja korsut. Niiden taakse rakennettiin yhdysteitä helpottamaan joukkojen liikuttamista. Linnoituksia ei käytetty alkuperäiseen tarkoitukseensa, mutta jälkensä ne ovat jättäneet alueen maisemaan ja historiaan.

Honkolan kartano sijaitsee Kortejärven pohjoispäässä laajojen viljelysmaiden ympäröimänä. Vanhan päärakennuksen tuhouduttua tulipalossa 1972 päärakennuksena on nyt ns. Kivilinna, joka on rakennettu yksikerroksisena vuonna 1830 ja korotettu 1911 nykyiseen asuunsa. Kartanopuisto on saanut nykyisen englantilaistyylisen muotonsa 1878 (O.R. Gauffin). Aikaisempaan, geometriseen puistoon kuulunut lehmuskuja on vuodelta 1855. Kirjailija Väinö Linna on syntynyt ja kasvanut alueella. Linnan synnyinkoti oli Honkolan kartanon torppa. Honkolan alueelle sijoittuu Väinö Linnan reitti.

RAJAUS:

Rajausta laajennetaan käsittämään Rutajärven molemmat rannat. Maunulan kartanon kohdalla rajausta tarkistettiin ja laajennettiin rajausta.

KUVAT:

Honkolan kartanon talousrakennuksia.

Lasikylän alue on suosittu matkailukohde.

Näkymä Maunulan kartanolle.

Urjalankylän kivisilta on tärkeä maamerkki.

Honkolan pappilan takana pilkottaa Kortejärvi.

LÄHDE: Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi 2013

[Pirkanmaan seutukaavoitus: Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet. Julkaisu B 174. Tampereen seutukaavaliitto 1990.]

Urjalankylän kulttuurimaisema. Urjalankylä on rautakautisista löydöistään päätellen Urjalan vanhinta asutusaluetta. Vasta viime vuosisadan alussa se menetti keskeisen asemansa, kun kirkko siirrettiin Laukeelaan. Keskeisenä tekijänä Urjalankylän kulttuurimaisemassa on luonnollisesti vanha kivisakasti. Sakastin vierellä on Urjalankylän kivisilta ja kaunis venevalkama. Urjalan ulkomuseo sijaitsee edustavalla paikalla. Perinteistä rakennuskantaa on säilynyt Simolan tilalla ja Yntälässä, jossa päärakennus on vuodelta 1857. Häihälän päärakennus on jugend-asuinen. Maantien eteläpuolella on joitakin vanhoja itsellisasumuksia.

Kankaanpää, Kankaanpää. Kankaanpään vanhan ratsutilan nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1930 tilan omistajan, arkkitehti Paavo Uotilan piirustuste mukaan. Kaksikerroksinen, harmaakivestä muurattu raennus antaa vaikutelman vanhasta linna-arkkitehtuurista. Suurelta loggialta on näköala Rautajärvelle. Tilan vanhalla tonttialueella on kaksi iäkästä asuinrakennusta. Kankaanpään ympäristö on edustavaa kulttuurimaisemaa.

Nuutajärven kartano ja kulttuurimaisema. Nuutajärven kartano on entinen rälssisäteri, joka muodostettiin 1610-luvulla neljästä Karl Beckille lahjoitetusta tilasta. Varhaisimmat tiedot Nuutajärven kylän talonpojista ovat vuodelta 1470. Kartanon kaksikerroksinen, rapattu päärakennus valmistui vuonna 1822. Vuonna 1869 lääninarkkitehti L.I. Lindqvist laati muutospiirustukset, joiden mukaan rakennuksen ilme muutettiin uusrenessanssiseksi. Kartanoalueen vanhin rakennus on holvattu kivikellari 1680-luvulta. Talouspihan ympärillä on joukko asuin- ja talousrakennuksia, joista pääosa on rakennettu viime vuosisadan jälkipuolella. Keltaiseksi maalattu väentupa on vuodelta 1846 ja kaksikerroksinen rakennus, jonka alakerrassa on toiminut meijeri, on vuodelta 1870. Viimemainitussa on koristeellinen kahden kerroksen korkuinen veranta. Kivinavetan runko on 1800-luvun alkupuolelta. Päärakennuksen ympärillä levittäytyy laaja englantilaistyylinen puisto, joka on istutettu 1870-luvulla. Kartanosta johtaa pitkä koivukuja lasitehtaalle. Ympäristö on alavaa viljelysmaisemaa.

Nuutajärven lasitehdas. Nuutajärven lasitehdas on maamme vanhin toimiva lasitehdas. Nuutajärven kartanon omistaja, kapteeni J.W. De Pont ja Honkolan kartanon isäntä, sihteeri H. Furuhjelm saivat vuonna 1793 luvan lasiruukin perustamiseen. Tehdas keskittyi alussa ikunalasin ja pullojen valmistukseen. Nuutajärven tehtaan historiassa alkoi uusi vaihe Adolf Törngrenin aikana. Hän laajensi tehtaan tuotantoa voimakkaasti 1850-luvulla ja keskittyi samalla laadun kohottamiseen. Ranskalaisia ja belgialaisia ammattimiehiä palkattiin tehtaalle. Ikkunalasista tuli kilpailukykyistä ja tehdas valmisti myös hienoa filigraanilasia. Törngren tilasi tehdasalueen asemakaavan lääninarkkitehti G.Th. Chiewitziltä vuonna 1855. Kaavaan liittyi myös laaja puistosuunnitelma, joka ei kuitenkaan toteutunut. Chiewitz piirsi yhdessä apulaisensa, Julius Basilierin kanssa myös sveitsiläistyyliset tehdasrakennukset. Tehdasalueen vanhimpia rakennuksia on 1842 paikalle siirretty ns. kellopytinki, jonka toisessa päässä kohoaa puinen kellotorni. Kello on Könnin tehtaalta. Rakennus on entinen Nuutajärven kartanon päärakennus ja runko-osiltaan se on ilmeisesti 1700-luvulta. Osittain kaksikerroksinen, puuleikkauksin koristeltu konttorirakennnus on rakennettu vuosina 1856-1857. Samalta kaudelta on tiilinen, kolmikerroksinen kivimuurirakennus, jossa nykyisin toimii lasimuseo, kolmikerroksinen hirsinen lasimakasiini, tiilinen rapattu prykäri, hiomo, lasaretti ja pakari. Alueen vanhimmat työväen asunnot ovat 1860-luvulta. Ratalahden rannalla on kaksi vanhempaa huvilaa sekä yhtenäinen 1940-luvun työväenasuntoalue.

Maunula ja Menosten kulttuurimaisema. Maunulan kantatila on entinen ratsutila, joka ostettiin perinnöksi vuosina 1759-1793. Tilan omistajat tunnetaan vuodesta 1539. Maunulan uusrenessanssityylinen päärakennus on vuodelta 1882. Rakennuksen komea, tornein koristeltu lasiveranta on tehty vuonna 1896 arkkitehti Nyströmin piirustusten mukaan. Asuntopihan molemmin puolin symmetrisesti sijaitsevat asuinrakennukset ovat 1800-luvun alkupuolelta. Rakennusryhmään kuuluu lisäksi vanha kivinavetta, punamullattu väentupa sekä lukuisia talousrakennuksia. Maunulaa ympäröi edustava viljelysmaisema. Maisemakokonaisuuteen liittyy myös sen entinen Mattilan ratsutila Nuutajärven rannalla, sekä Nuutajärven Linnavuori, joka on muinaislinna.

Honkolan kartano ja kulttuurimaisema. Honkolan kaartano on muodostettu 1610-luvulla ja 1700-luvulta lähtien se on kuulunut Furuhjelm-suvulle. Kartanon vanha, 1700-luvulta peräisin ollut päärakennus paloi 1972 irtaimistoineen. Nykyisin on päärakennuksena ns. Kivilinna, jonka eversti Hampus Furuhjelm rakennustti vuonna 1830 hopeahääpäivälahjaksi puolisolleen. Rakennus oli alunperin yksikerroksinen ja korotettiin 1911 nykyiseen asuunsa. Kartanopuisto on saanut nykyisen englantilaistyylisen muotonsa vuonna 1878 puutarhamestari O.R. Gauffinin suunnitelman mukaan. Aikaisempaan, geometriseen puistoon kuulunut lehmuskuja on vuodelta 1855. Talouspihaa reunustaa tiilinen, 36 hevoselle rakennettu talli vuodelta 1896. Punamullattu asuinrakennus on 1800-luvulta. Kartanoalueella on myös Honkolan sotilastupa Västinki, johon perimätieto on yhdistänyt Topeliuksen kertomuksen Pikku-Matista. Maantien varrella on säilynyt joukko pieniä mäkitupia. Kartano sijaitsee Kortejärven pohjoispäässä laajojen viljelysmaiden ympäröimänä.