rakennusperinteinen

asutushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Vanha 1700-luvun lopulla nykyiselle paikalleen siirretty kartanon pihapiiri, jonka rakennuksista on säilynyt mm. vanhoja asuinrakennuksia ja puistoa.

Valkilan tilan rakennuskannan perusilme on 1800-luvulta, joskin aluetta leimaavat myös 1960-luvun muutokset.

Vanhempaa rakennuskantaa edustavat päärakennus, ulkoasu 1800-l ja 1900-l, työväenrakennus/pakari 1800-l, voudin (?) asunto ns. kivilinna, kivinavetta 1800-l loppup., laajennettu 1960-l lisäsiivellä ja korotuksella. maakellari n. 1900. Lisäksi on erilaisia uudempia talousrakennuksia. Pihapiirin läheisyydessä ovat myös asuinrakennus (eri tontilla, 1970-l) ja rivitalo vuodelta 1964.

Päärakennus on 1700-luvulta, joskin nykyinen ulkoasu on myöhäisemmältä ajalta, mm. rakennuksen korotus 1820-l, katon muoto 1890-l, 1-ruutuiset ikkunat, kuisti ja sisätilat 1960-l . Länsipuolella rakennusta on kivestä rakennettu avokuisti, mahdollisesti 1900-luvun alkupuolelta.

Pihapiirin työväenasunto, mahdollisesti 1800-l. Kivijalka, hirsirakenne, peiterimavuoraus, 6-ruutuiset ikkunat. Kuisti ollut aikasemmin pihan puolella, nykään poispäin. Korjauksia ja muutoksia tehty v. 1964. Länsipäädyssä on erillinen pakarirakennus, joka on tiiliseinällä erotettu asuinrakennuksesta. Päädyssä on vellikello. Nykyään saunana.

Pihapiirin eteläpuolella on rinteessä voudin tahi muu työväenasunto 1820-l. Rakennus on lähes neliön muotoinen 12x14 metriä. Tiilirakennus on rakennettu Laukon kartanossa tehdyistä suurista tiilistä korkealle harmaakivijalalle. Tiiliosa on kalkittu. Kattolista on profiloitu. Aumakatto on katettu sementtitiilillä. Rakennuksessa ei ole asuttu noin 30 vuoteen. Kunto hyvä, mutta vaatisi hoitamista, mm katto.

Vanha maakellari, rakenne kiveä, tiiltä ja kolme hirsikertaa. Satulakatto sementtitiilistä.

Valkila tilan omistajat tunnetaan 1500-luvulta saakka. Tila toimi rusthollina 1600-luvulla ja siihen kuului aputiloja. Vuosisadan puolessa välissä se oli rälssinä Krister Skalmilla. Tällöin siitä muodostettiin säterikartano, joka kuitenkin reduktiossa palautui kruunulle ja isännäksi tulivat Pfalerit. Kuten aikaisemmin Valkilaa viljeltiin, mutta mm. majuri Karl Pfaler piti asuinkartanona Sankilaa. Hänen jälkeensä Valkilan rustholli perityi vävylle, vänrikki Karl Ugglalle, joka asui Uudellamaalla. Hän osti perintöoikeuden Valkilaan v. 1634.Vuodesta 1753 Valkila oli majurin toisella vävyllä Karl Gustaf Granfeltillä.

Hänen poikansa, Gabriel Gustafin aikana hylättiin vanha nykyisten Sorkkalantien ja Anian rantatien risteyksessä sijainnut asuintontti ja siirryttiin nykyiselle paikalle. Perimätiedon mukaan osa rakennuksesta olisi tuotu vanhalta kylätontilta.

Karl Gustav Spåresta tuli uusi omistaja v. 1804. Spåren aikana tilasta tuli varsinainen herraskartano. Hänen aikana mm. kartanoa korotettiin ja laajennettiin. Lähellä kohoavan mäen päälle rakennettiin suurista tiilistä hevostalli, jonka yhteydessä oli kaksi asuntoa. Se on myöhemmin purettu. Samalta ajalta, v. 1829, on voudin (?) asunto, joka aumakattoisena ja rapattuna tiilirakenteena seisoo vielä rinteessä. Myös pihapiirissä oleva puinen työväenasunto on rakennettu Spåre -suvun aikana. Myös pakarirakennuksen päässä oleva vellikello on Gustaf Spåren hankkima.

Suuruudesta kertoo myös Valkilan torppien määrä, joka oli 14, kaukaisimmat lähellä Lempäälän rajaa.

Spåre -suvun aika päättyi 1896, jonka jälkeen talolla oli itsenäisyyden alkuun mennessä useita lyhytaikaisia omistajia. Tänä aikana tilasta lohkottiin tiloja, torppia ja mäkitupia itsenäisiksi. Myös Pirkkalankylän vanhat kantatalot, Ala-Pehula, Reippi ja Kierikka, myytiin pois. Karjalaisten asuttaminen lohkaisi vielä neljä tilaa sotien jälkeen. Kokoa pienensi vielä kartanon työmiesten tontit ja perinnönjako. Uusi päärakennus rakennettiin Ranta-Valkilaan ja vanhan talouskeskuksen ja sitä ympäröivät maat osti Tampereen Seudun keinosiemennysyhdistys v. 1956.

Keinosiemennysyhdistys toiminta vaikutti rakennuskantaan. Vanha Spåren aikana rakennettu kivinavettaan tuli sonnitalli ja osa sisustettiin laboratorioksi. Rakennusta korotettiin v. 1960 laajentamalla vintillä olevaa rehuvarastoa, jolloin räystäskorkeus kasvoi noin 4 metriä. Seuraavana vuonna rakennettiin lisäsiipi, johon sijoitettiin sikala, teurastamo ja autotallit. Henkilökunnan käyttöön rivitalo rakennettiin v. 1964 ja vanha kartano korjattiin uuteen käyttöön. Siihen tulivat yhdistyksen toimisto, henkilökunnan ruokala ja kokoushuone.

Tampereen Keinosiemennys yhdistys sulautui 1990-luvun alussa uuteen Osuuskunta Sisämaan Jalostukseen, jolloin toiminta ja johto keskitettiin Hollolaan. Jalostuseläimet lähtivät Valkilasta v.1992.

Valkilan tilakeskus sijaitsee Sikojoen etelärannalla, Sorkkalantie kulkee rakennusten välistä. Rakennukset ovat näkyvällä paikalla jokeen viettävässä rinteessä. Ympäristössä on säilynyt vanhaa kumpuilevaa joenrantapeltoa. Myös kartanon ympärillä on vanhoja pihapuita. Kartanon luoteispuolelle, Sorkkalantien varteen on rakennettu uusia omakotitaloja viime vuosina.

Alueen ominaispiirteet: vanha rakennuskanta, puisto kasveineen, sekä alueella mahdollisesti olevat rakenteet tulisi säilyttää. Aluetta ja sen rakennuksia koskevat tulisi tehdä säilyttäen kohteen maisemalliset ja kulttuurihistorirlliset arvot. Alueen tarkempi rakennusinventointi on tarpeen mikäli Sorkkalantien tienvarren maankäyttösuunnitelmia tarkennetaan.

Pitkin poikin Pirkkalaa, Jyväskylä 1997.Rautela Eevaliisa, Pirkkala, rakennushistoriallinen tutkielma, moniste 1975.