rakennusperinteinen

asutushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Vanhan-Jarkon kantatalon rakennukset sijaisevat Ruoksamon kylän keskustassa. Tiessä kiinni olevat asuinrakennukset muodostavat keskeisen osan kylän raittimaisemaa. Maisemallisesti erittäin keskeinen työväen asuinrakennukseksi tarkoitettu rakennus on ulko- ja sisätiloiltaan hyvin säilynyt. Hyvin säilyneet navetta, puoti/sauna ja aitta ovat itsenäisyyden alkuajoilta. Peltojen keskellä olevalla kalliolla olevat rakennukset näkyvät hyvin Häijääntielle.

Vanhan-Jarkon tiiviissä pihapiirissä ovat asuinrakennus (1865, laajennettu 1951) työväen asuinrakennus (1890). Hirsi/sementtitiilinen navetta/talli (1933) Puoti,saunarakennus (1937), vilja-aitta (1914), liiteri (1900-l alkup.) ja betonirakenteinen maakellari (1950-l) Lisäksi naapuritontiila on talon entinen kuivuri (1927).

Vanhempi asuinrakennus (n. 9x19 m) on rakennettu erikokoisille lohkotuista kivistä tehdylle kivijalalle. Pinta on peitetty betonirappauksella. Lounaiskulmalle vuonna 1951 rakennettussa lisäsiivessä (6x6) on yhtenäinen betonisokkeli. Vanhassa osassa on hirsirunko, uudemmassa on lautarakenne. Uuteen osaan siirtyi keittiö, joka aikaisemmin oli ollut eteisen takana olevassa isossa huoneessa ts. salissa. Rakennus on vuorattu vaalean keltaiseksi maalatulla keilapontatulla vaakalaudoituksella. Vuoraus 1970/80-luvulta. Ikkunat ovat T- ja TT karmilliset. Nykyiset ikkunat ovat 1970/80-luvulta. Muita uudistuksia ovat sisävessa ja yläkerran huoneet. Satulakatto on katettu laajennuksen yhteydessä betonitiilellä. Vanhan puolen sisätilat noudattavat ns. karoliinista pohjakaavaa. Pohjoispäässä ollut pirtti on muutettu kahdeksi kamariksi. Rakennuksessa ovat säilyneet peiliovet ja kaakeliuunit, jotka ovat pääosin 1900-luvun puolelta, osa vasta vuoden 1951 remontin ajalta. Nykyinen omistaja on pyrkinyt palauttamaan vanhaa sisämiljöötä. Rakennuksen alla on pieni suurista lohkotuista kivistä tehty kellari.

Rinteessä oleva työväen asuinrakennus (8x15) on rakennettu lohkotuista kivistä rakennetulle kivijalalle. Lyhytnurkkainen hirsirunko on vuorattu valkoiseksi maalatulla keilapontatulla vaakalaudoituksella. Vuoraus ei alkuperäinen. Ikkunat ovat vanhat T-malliset. Satulakatto on katettu betonitiilellä. Rakennus on myös sisätiloiltaan hyvin säilynyt, lattiat, peiliovet, pinkopahvit, tapetit, alkuperäiset ruskeat kaakeliuunit, kiinteät komerot ja hellat.

Karjarakennus koostuu kahdesa osasta. Navettaosassa on betonisokkeli ja betonitiilinen runko. Sen rakennusvuosi on 1933. Poikittain navettaan liittyvä talliosassa on kivijalka ja hirsirunko, joka on vuorattu punaiseksi maalatulla vaakapaneelilla. Talliosa on mahdollisesti navettaa vanhempi. Satulakatto on katettu betonitiilellä.

Puoti/saunarakennuksessa on betonisokkeli ja betonitiilestä tehty runko. Ovet vihreäksi maalattua vaakapaneelia.

Vilja-aitta on rakennettu nurkkakiville. Rakennus on muodostettu liittämällä kaksi lyhytnurkkaista hirsiaittaa yhteen. Ovet ovat pohjoissivulla ja länsipäässä. Itäpään oven avainkilpi ja ovi ovat vanhempaa mallia kuin päätyoven. Satulakatto on katettu huovalla.

Pihapiirissä on betonirakenteinen ja satulakatolla suojattu maakellari.

Jarkko on kylän kantatalo. Isäntänä oli 1930-luvulla Kalle ja Sofia Jarkko. Heidän jälkeen vuodesta 1935 isäntinä olivat Valter ja Ilona Jarkko, jotka jatkoivat aina 1990-luvun alkuun. Eläimistä luovuttiin vasta 1990-luvun alkupuolella. Nykyiset omistajat ostivat omaksi tontiksi lohkotun tilakeskuksen perikunnalta vuonna 1998.

Vanhan-Jarkon tila sijaitsee Ruoksamon vanhassa kyläkeskustassa. Jarkon ja Kolarin talot muodostavat tiiviin kylämaiseman peltojen keskellä olevalla kalliomäellä. Lisäksi maisemaan liittyvät entiset Jakkisen tilan suulit, jotka kuuluvat nykyisin Kolarin tilaan. Jarkon tiessä kiinni olevat asuinrakennukset muodostavat vanhan kylämaiseman kannalta tärkeän ja keskeisen elementin. Pihaa suojaa pohjoispuolella myös lyhyt kuusiaita. Rakennusten lisäksi pihassa nurmikenttää ja runsaasti erilaisia hyöty- ja koristekasveja.

Rakennetun ympäristön (asuinrakennukset, navetta, sauna/puoti ja aitta) säilymiseen kokonaisuutena tulee kiinittää erityistä huomiota. Erityisesti pitäisi huolehtia, että raitissa kiinni olevat asuinrakennukset säilyisivät. Rakennusten mahdollisissa korjaustoimenpiteissä tulisi käyttää perinteisiä materiaaleja ja työtapoja. Erityisesti väentupana toimineen asuinrakennuksen hyvin säilyneet sisätilat tulisi säilyttää. Ympäröivän maisema säilyminen avoimena on tärkeää. Uudisrakentaminen vanhan kylätontin alueelle ei yleisesti ottaen ole suositeltavaa. Mahdollisissa uudisrakentamisessa tulee tarkkaan huomioida vanhan pihapiirin ominaispiirteet, kuten materiaalit, mittakaava ja rakennusten sijainti.

Seutu/maakuntakaava, 1997

A. Rakennetun ympäristön selvitys, Tarmo Peltonen, Vammalan - Mouhijärven kulttuuriympäristöjen kehityshanke/selvitysvaihe, 1997.

Simo ja Sinikka Närvä, haastattelu syyskuussa 2003