Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta purkamislupahakemuksesta. Sastamalan kaupunki perustelee hakemusta tarpeella toteuttaa uusi vanhusten laitoshoidon ja palveluasumisen yksikkö. Parhaaksi sijoitusvaihtoehdoksi yksikölle on todettu Ojansuun korttelin 1 pohjoisosa, missä keskustan palvelut olisivat lähellä ja terveydenhuoltopalvelut löytyisivät samasta korttelista. Tontilla sijaitsee nyt Vammalan vanha sairaala, joka ei kaupungin mukaan sovellu tilaratkaisun ja rakennuksen huonon kunnon vuoksi vanhusten asumispalveluihin. Rakennus haluttaisiin siksi purkaa ja korvata uudella.

Vanha sairaala on huomioitu Vammalan keskustaajaman maisemaselvityksessä (Vammalan kaupunki, 2000) sekä Vammalan keskustan osayleiskaava-alueen kulttuuriympäristöinventoinnissa (Pirkanmaan maakuntamuseo, 2004). Jälkimmäisessä selvityksessä Vammalan sairaalaa ja pääterveysasemaa on käsitelty kokonaisuutena, jonka muodostavat massiivitiilirunkoinen, nelikerroksinen, vuonna 1938 valmistunut vanha sairaala, sekä myöhemmät, 1960-luvun lopun ja 1980-90-luvun laajennusosat. Kokonaisuudella on todettu olevan sosiaalihistoriallisia arvoja sen kertoessa kasvavan kaupungin terveydenhoidon järjestämisestä sekä maisemallisia arvoja sijaitessaan maisemallisesti keskeisellä paikalla Tynnyrimäen päällä. Sairaala on arvotettu kulttuurihistoriallisesti merkittävimpään arvoluokkaan 1. Vanhan sairaalarakennuksen mainitaan erottuvan omaksi kokonaisuudekseen, joka on ulkoisesti hyvin säilynyt aikansa edustaja. Inventoinnin toimenpidesuositus on, että vanhan sairaala ja sen ulkoasu tulisi säilyttää, laajennuksia välttää ja korjauksissa käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja teknisiä ratkaisuja.

Vammalan vanhan sairaalan tontilla on voimassa koko sairaala-aluetta koskeva vuonna 2008 hyväksytty asemakaava, jossa ei ole kulttuuriympäristön tai kaupunkikuvan vaalimiseen tähtääviä merkintöjä. Koska alueella ja erityisesti vanhalla sairaalalla kuitenkin on selvityksissä todettu olevan kulttuurhistoriallisia ja maisemallisia arvoja, ei asemakaavaa voida pitää näiltä osin ajantasaisena maankäytönohjauksen välineenä (Maankäyttö- ja rakennuslaki, MRL 132/1999, §5 ja §9).

Alueella on myös voimassa v. 2017 hyväksytty Pirkanmaan maakuntakaava, missä vanha sairaala ympäristöineen on merkitty osaksi Vammalan keskustan maakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Sitä koskevassa suunnittelumääräyksessä mainitaan, että alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä tulee turvata ja edistää alueen kaupunkikuvan ja rakennusperinnön arvojen säilymistä ja edelleen kehittämistä. Merkintä perustuu maakuntakaavaa varten laadittuun selvitykseen Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt (Pirkanmaan liitto, 2016). Selvityksessä yhtenä arvoalueen rakennuskulttuurin ydinkohteena mainitaan vanha sairaala, Tyrvään sairaalan vanhin 1938 rakennettu osa edustoineen.

Maakuntamuseo on tutustunut lausuntopyynnön liitteenä toimitettuihin sairaalarakennusta koskeviin Asbesti- ja haitta-ainekartoitukseen (FCG Oy 1.8.2018) sekä Rakenne- ja kosteustekniseen kuntotutkimukseen (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 16.8.2018). Kartoituksen perusteella asbestia on ainoastaan osassa kellarikerroksen lattiapinnoitteita ja palo-ovissa eikä tutkituissa materiaaleissa ole haitallisia määriä PAH-yhdisteitä. Rakentamisaikakaudelle tyypillisesti useat maalit sisältävät lyijyä, samoin osa muovimatoista.

Rakenne- ja kosteustekninen kuntotutkimuksen rakenneavaukset tehtiin pääasiassa kellarissa, 3. kerroksessa ja yläpohjassa 1. ja 2. kerroksen ollessa käytössä. Molemmin puolin rapattu, massiivitiilinen ulkoseinä on rakennetyyppinä kosteusteknisesti hyvin toimiva. Rakennuksen päädyissä parvekkeille patoutunut vesi on kuitenkin kastellut rakenteet sisäpintaan ja välipohjien kotelorakenteeseen asti aiheuttaen vakavat kosteusvauriot. Kosteusvaurioita on havaittavissa myös sokkeleissa sekä pihakansirakenteen alapuolella niissä kohdin, missä katto- ja pintavesien puutteellinen johtaminen sekä pihakannen rikkoutunut vesieristys ovat aiheuttaneet rakenteille poikkeuksellisen kosteusrasituksen. Ulkorappauksessa, lähinnä syöksytorvien ympäristöissä, on nähtävissä aiemmin paikattuja vauriokohtia. Ikääntynyt konesaumapeltikatto vuotaa, sen aluslaudoitus ja paikoin myös yläpohjan eristeet palopermannon alla ovat vaurioituneet. Alapohjarakenne on aikakaudelle tyypillisesti maanvarainen betonilaatta ilman riittävää kosteuseristystä tai kapillaarikatkoa, kohonneita kosteusarvoja mitattiin kuitenkin ainoastaan liian tiiviiden lattiapinnoitteiden alueilla.

Edellä mainittujen kosteusongelmien lisäksi rakennuksen sisätiloissa havaittiin muun muassa avoimia mineraalivillalähteitä, selvä alipaineisuus ulkoilmaan nähden sekä epätiiviyttä talotekniikan läpivienneissä ja kanaaliluukuissa. Osittain vaurioitumista on edesauttanut joidenkin alkuperäisten rakenneratkaisujen heikkoudet, mutta merkittäviä tekijöitä ovat osaltaan ulkopuolisten vesien heikko hallinta sekä säännöllisen huollon ja huoltokorjausten laiminlyönnit. Vanhan sairaalan kunnostaminen on mahdollista, mutta edellyttäisi monin paikoin laajoja rakenteellisia toimenpiteitä.

Kuntoselvitysten havainnoista on pääteltävissä, että rakennuksen säännöllistä ylläpitoa on laiminlyöty, mitä on pidettävä erittäin moitittavana ja minkä johdosta on päässyt syntymään vaurioita ja korjausvelkaa. Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL 166 §) edellyttää, että rakennukset ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne jatkuvasti täyttävät terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eivätkä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että maakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueella sijaitsevan, maisemallisesti erittäin merkittävän ja inventoinnissa arvokkaaksi todetun rakennuksen purkaminen merkitsisi maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä. Edellä mainituista seikoista johtuen Pirkanmaan maakuntamuseo ei voi puoltaa kyseessä olevan rakennuksen purkamista ja korvaamista uudisrakennuksella. Rakennuksen kunnostamisen ja uudiskäytön edellytyksiä tulisi vielä tutkia laajemmin.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta purkamislupahakemuksesta. Sastamalan kaupunki perustelee hakemusta tarpeella toteuttaa uusi vanhusten laitoshoidon ja palveluasumisen yksikkö. Parhaaksi sijoitusvaihtoehdoksi yksikölle on todettu Ojansuun korttelin 1 pohjoisosa, missä keskustan palvelut olisivat lähellä ja terveydenhuoltopalvelut löytyisivät samasta korttelista. Tontilla sijaitsee nyt Vammalan vanha sairaala, joka ei kaupungin mukaan sovellu tilaratkaisun ja rakennuksen huonon kunnon vuoksi vanhusten asumispalveluihin. Rakennus haluttaisiin siksi purkaa ja korvata uudella.

Vanha sairaala on huomioitu Vammalan keskustaajaman maisemaselvityksessä (Vammalan kaupunki, 2000) sekä Vammalan keskustan osayleiskaava-alueen kulttuuriympäristöinventoinnissa (Pirkanmaan maakuntamuseo, 2004). Jälkimmäisessä selvityksessä Vammalan sairaalaa ja pääterveysasemaa on käsitelty kokonaisuutena, jonka muodostavat massiivitiilirunkoinen, nelikerroksinen, vuonna 1938 valmistunut vanha sairaala, sekä myöhemmät, 1960-luvun lopun ja 1980-90-luvun laajennusosat. Kokonaisuudella on todettu olevan sosiaalihistoriallisia arvoja sen kertoessa kasvavan kaupungin terveydenhoidon järjestämisestä sekä maisemallisia arvoja sijaitessaan maisemallisesti keskeisellä paikalla Tynnyrimäen päällä. Sairaala on arvotettu kulttuurihistoriallisesti merkittävimpään arvoluokkaan 1. Vanhan sairaalarakennuksen mainitaan erottuvan omaksi kokonaisuudekseen, joka on ulkoisesti hyvin säilynyt aikansa edustaja. Inventoinnin toimenpidesuositus on, että vanhan sairaala ja sen ulkoasu tulisi säilyttää, laajennuksia välttää ja korjauksissa käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja teknisiä ratkaisuja.

Vammalan vanhan sairaalan tontilla on voimassa koko sairaala-aluetta koskeva vuonna 2008 hyväksytty asemakaava, jossa ei ole kulttuuriympäristön tai kaupunkikuvan vaalimiseen tähtääviä merkintöjä. Koska alueella ja erityisesti vanhalla sairaalalla kuitenkin on selvityksissä todettu olevan kulttuurhistoriallisia ja maisemallisia arvoja, ei asemakaavaa voida pitää näiltä osin ajantasaisena maankäytönohjauksen välineenä (Maankäyttö- ja rakennuslaki, MRL 132/1999, §5 ja §9).

Alueella on myös voimassa v. 2017 hyväksytty Pirkanmaan maakuntakaava, missä vanha sairaala ympäristöineen on merkitty osaksi Vammalan keskustan maakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Sitä koskevassa suunnittelumääräyksessä mainitaan, että alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä tulee turvata ja edistää alueen kaupunkikuvan ja rakennusperinnön arvojen säilymistä ja edelleen kehittämistä. Merkintä perustuu maakuntakaavaa varten laadittuun selvitykseen Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt (Pirkanmaan liitto, 2016). Selvityksessä yhtenä arvoalueen rakennuskulttuurin ydinkohteena mainitaan vanha sairaala, Tyrvään sairaalan vanhin 1938 rakennettu osa edustoineen.

Maakuntamuseo on tutustunut lausuntopyynnön liitteenä toimitettuihin sairaalarakennusta koskeviin Asbesti- ja haitta-ainekartoitukseen (FCG Oy 1.8.2018) sekä Rakenne- ja kosteustekniseen kuntotutkimukseen (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 16.8.2018). Kartoituksen perusteella asbestia on ainoastaan osassa kellarikerroksen lattiapinnoitteita ja palo-ovissa eikä tutkituissa materiaaleissa ole haitallisia määriä PAH-yhdisteitä. Rakentamisaikakaudelle tyypillisesti useat maalit sisältävät lyijyä, samoin osa muovimatoista.

Rakenne- ja kosteustekninen kuntotutkimuksen rakenneavaukset tehtiin pääasiassa kellarissa, 3. kerroksessa ja yläpohjassa 1. ja 2. kerroksen ollessa käytössä. Molemmin puolin rapattu, massiivitiilinen ulkoseinä on rakennetyyppinä kosteusteknisesti hyvin toimiva. Rakennuksen päädyissä parvekkeille patoutunut vesi on kuitenkin kastellut rakenteet sisäpintaan ja välipohjien kotelorakenteeseen asti aiheuttaen vakavat kosteusvauriot. Kosteusvaurioita on havaittavissa myös sokkeleissa sekä pihakansirakenteen alapuolella niissä kohdin, missä katto- ja pintavesien puutteellinen johtaminen sekä pihakannen rikkoutunut vesieristys ovat aiheuttaneet rakenteille poikkeuksellisen kosteusrasituksen. Ulkorappauksessa, lähinnä syöksytorvien ympäristöissä, on nähtävissä aiemmin paikattuja vauriokohtia. Ikääntynyt konesaumapeltikatto vuotaa, sen aluslaudoitus ja paikoin myös yläpohjan eristeet palopermannon alla ovat vaurioituneet. Alapohjarakenne on aikakaudelle tyypillisesti maanvarainen betonilaatta ilman riittävää kosteuseristystä tai kapillaarikatkoa, kohonneita kosteusarvoja mitattiin kuitenkin ainoastaan liian tiiviiden lattiapinnoitteiden alueilla.

Edellä mainittujen kosteusongelmien lisäksi rakennuksen sisätiloissa havaittiin muun muassa avoimia mineraalivillalähteitä, selvä alipaineisuus ulkoilmaan nähden sekä epätiiviyttä talotekniikan läpivienneissä ja kanaaliluukuissa. Osittain vaurioitumista on edesauttanut joidenkin alkuperäisten rakenneratkaisujen heikkoudet, mutta merkittäviä tekijöitä ovat osaltaan ulkopuolisten vesien heikko hallinta sekä säännöllisen huollon ja huoltokorjausten laiminlyönnit. Vanhan sairaalan kunnostaminen on mahdollista, mutta edellyttäisi monin paikoin laajoja rakenteellisia toimenpiteitä.

Kuntoselvitysten havainnoista on pääteltävissä, että rakennuksen säännöllistä ylläpitoa on laiminlyöty, mitä on pidettävä erittäin moitittavana ja minkä johdosta on päässyt syntymään vaurioita ja korjausvelkaa. Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL 166 §) edellyttää, että rakennukset ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne jatkuvasti täyttävät terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eivätkä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että maakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueella sijaitsevan, maisemallisesti erittäin merkittävän ja inventoinnissa arvokkaaksi todetun rakennuksen purkaminen merkitsisi maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä. Edellä mainituista seikoista johtuen Pirkanmaan maakuntamuseo ei voi puoltaa kyseessä olevan rakennuksen purkamista ja korvaamista uudisrakennuksella. Rakennuksen kunnostamisen ja uudiskäytön edellytyksiä tulisi vielä tutkia laajemmin.