Kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1460, jolloin kihlakuntatuomari vahvisti rajat Kurisjärven, Nahkialan ja Toijalan välillä. Kurisjärvi mainitaan 1500-luvulla asiakirjoissa usein myös nimellä Kurisjärventaka. Kylässä oli vuonna 1539 yhdeksän veroa maksavaa isäntää. Lähellä sijaitseva Huhdinsaari (= Knuutila) on välistä mainittu osana kylää, välistä omana itsenäisenä kylänään (Suvanto 1954). Vuoden 1556 asutuksen yleisluettelossa kylästä mainitaan kahdeksan taloa.

Vuoden 1571 hopeaveroluettelossa Kurisjärven talot olivat pieniä ja vähävaraisia. Autioituminen (veronmaksukyvyttömyys) alkoi Seppo Suvannon mukaan 1590-luvulla ja vain kaksi taloa säästyi siltä. 1600-luvun alussa valtaosasta taloja muodostui Kurisjärven kartano Andreas Paulille läänitettyinä Liinalaa ja Huhdinsaarta lukuun ottamatta. Andreas Paulin jälkeläisen majuri Anders Paulin aikana kylä paloi 22.5.1666 ja Anders joutui asumaan kartanon puromyllyn rakennuksessa. Anders ei pystynyt korjaamaan isänsä rakennuttamia säterin rakennuksia. Hänen Kurisjärven laskujokeen rakennuttamansa myllyn pato nostatti vettä, mikä turmeli kartanon peltoja, ja myllyn vesivoima jäi pieneksi joten sen käyttö keskeytettiin ja vilja jauhettiin Ahlajärven myllyssä. Vasta myöhempi omistaja Beata Grissbach sai rakennettua kartanoon uudet, kunnolliset rakennukset katselmuslautakunnan hyväksymään kuntoon vuonna 1691 (Suvanto 1954).

Suomen maatilat teossarjan toisen osan (1931) mukaan Kurisjärven kylään kuuluivat Arolan, Karllundin sekä Kivirannan maatilat. Arolan tila oli aiemmalta nimeltään Grönkulla, ja se oli kuulunut Punkalaitumen papille. Kiviranta kuului vuoteen 1911 asti Vanhankartanon tilaan (Brander et. al. 1931).

Kurisjärvestä löytyy Kansallisarkistosta useampi kartta. Vuoden 1691 maakirjakarttaan (H1:8/45-46) on merkitty Kurisjärven kylä, jossa oli kaksi rakennusta, sekä sen pohjoispuolella sijaitseva Tiuran kylä.

Vuoden 1771 isojakokarttaan (H1:8/1-44) on merkitty kylästä kolme tonttia: kaksi Kurisjärven ja yksi Linalan talon. Kylään johtaville teille on myös ilmeisesti merkitty portit länteen ja itään johtaville teille.

Vuoden 1771–1779 kartasta on myös havaittavissa noin puolen kilometrin päässä pohjois/koillisessa rakennus, joka on noin nykyisen Kalliohaantien päässä (Kalliohaantie 20).

SKS:n perinnekortiston paikallistarina mainitsee Akaan Kurisjärven mailla olleen Ristipelto-nimisen paikan. Tarinan mukaan Riisikkalan noita olisi ajanut takaa naista, joka pakeni pellolle. Koska pelto oli ristiinkynnetty, ei noita voinut astua siunatulle paikalle ja näin paikka sai nimensä. Ristipelto-nimi on usein viitannut vanhoihin kalmistoihin tai kirkonpaikkoihin.

2022 valvonnassa havaittiin kivillä täytetty hirsisalvottu kaivo sekä sekoittuneita maakerroksia, joiden seassa oli historiallisen ja modernin ajan esineiden fragmentteja. Selkeitä historiallisen ajan kulttuurikerroksia tai kiinteitä rakenteita ei havaittu, sillä kaivokin ajoittui paikallisen muistitiedon mukaan 1900-luvun puolelle.