rakennusperinteinen

asutushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Uotin kantatalon tilakeskuksen rakennuskanta on 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta. Ne edustavat nykyistä omakotialuetta edeltänyttä agraarikulttuurin vaihetta ja ovat näinollen vanhin rakennettu elementti maisemassa. Uoti on kylän kantataloja ja tilan historia liittyy paikkakunnan asutus-, henkilö-, talous- ja sotahistoriaan. Asuinrakennuksesta voidaan hahmottaa eri rakentamisvaiheet, jotka edustavat aikansa tyypillisiä, mutta myös ulkomailta lainattuja vaikutteita. Rakennukset: asuinrakennus 1800-l/1910-l/1948, luhti ja vilja-aitta 1800-l. Kokonaisuuteen kuuluu eri tontilla oleva sikala/kanalarakennus (1920) Kokonaisuus näkyy osittain Tampereentielle.

Uotin pihapiirissä ovat (1) asuinrakennus (1700-l/1800-l,1910-l/1949) (2) luhtiaitta (1800-l), (3)vilja-aitta (1800-l), (4) suuli (1920/30-l) . Lisäksi tontilla on (5) kivi/betonirakenteinen siilomainen rakennelma 1910/20-luvulta. Pieni nikkari/kertaustyylinen (6) huvimaja on 1980-luvulta. Tontilla 1-117 (Tienkulma) on tilaan alun perin kuulunut (7) sikala/kanalarakennus (1920). Eri tontilla on myös (8) tallirakennus (1-108), joka on saman suvun omistuksessa.

Asuinrakennus (n. 9x30 m), jossa on pohjoispuolella kaksi poikkipäätyä, on pääosin 1-kerroksinen. Rakennuksen keskellä oleva poikkipääty 2-kerroksinen. Poikkipäätyjen välliin jää pulpettikattoinen terassi, josta on kaksi sisäänkäyntiä rakennukseen. Rakennuksen itäpäähän on tehty vintille asuttava huone 1980-luvulla. Asuinrakennuksen vanhimmat, parituvalta vaikuttavat osat rakennettu ilmeisesti nurkkakiville/sokkelille, jota on myöhemmin vahvistettu betonilla. Rakennuksen päätyihin 1910-luvulla tehdyt laajennukset ovat tehty yhtenäiselle lohkotuista kivistä tehdylle sokkelille. Itäpäässä on laajennusosan kivijalassa suurista lohkotuista kivistä holvattu kellari, joka on mahdolliseti 1800-luvulta. 1910-luvulla keskimmäisen poikkipäädyn alle rakennettiin tiilellä holvattu kellari. Samoin 1948 tehdyissä korjaustöissä kellariin rakennettiin sauna. Saunan yläpuolelle rakennetussa huoneeseen lisättiin eteläpuolelle erkkeri-ikkuna. Samoin rakennettiin pirtin kohdalle avoterassi, joka on katettu liuskekivellä, aita on valkoiseksi maalattu metalliaita. Vanhojen osien hirsirungot ovat pitkänurkkaiset, laajennukset ovat lyhyellä nurkkalla. Nykyinen vuoraus on ilmeisesti ennen sotia tehty. Alkuperäinen maali on ollut punamultaa, nykyinen on kaupan "punamulta" öljymaalia. Ikkunat ovat suurelta osin 1910-luvulta ja ne ovat pääosin 6-ruutuiset ja ristikarmilliset. Vanhaa puhallettua lasia on säilynyt. Ikkunoita on kunnostettu. Satulakatto on katettu 1980-luvulla vihreällä saumatulla pellillä. Itäpään vinttihuoneiden rakentamisen yhteydssä katolle on rakennettu pulpettikattoinen kaaveli. Vanhan osan ja länsipään laajennuksen kattotuolien päihin on sahalla tehty profiilit. Vastaava koristelu puuttuu kaksikerroksisesta osasta ja itäpään laajennuksesta, mikä mahdollisesti viittaa rakenteiden eriaikaisuuteen.

Sisätiloissa on säilynyt materiaalia mm. pirtin ja pakarin palkkikatto sekä matala huonekorkeus (1800-l). Laajennusvaiheesta ovat peiliovet ja neljä eri tyylejä edustavaa kaakeliuunia. Yläkerrassa on paikallisen taiteilijan Kalle Kalleisen seinämaalaus, joka esittää ilmeisesti kuvitteellista katumaisemaa Vammalasta. Maalaus on tehty apteekkarin aikana. Sodan jälkeen tehdyssä remontissa rakennettiin pirtin ja pakarin välissä olleiden kamareiden tilalle huone ja sauna kahteen kerrokseen. Huonessaa on säilynyt tältä ajalta takka ja petsatuilla ja lakatuilla vanerilevyillä vuorattu sisäkatto. Pirttiin rakennettin suuri, aikaansa hyvin edustava takka. Muita tältä ajalta olevia yksityiskohtia ovat muutama petsattu laakaovi, keittiön kaapisto ja muutaman oviaukon kaarikoristelu.

Punaiseksi maalattu otsallinen ja poskellinen luhtiaitta on rakennettu nurkkakiville. Vuoraamaton hirsirunko on pitkänurkkainen lukuunottamatta julkisivun nurkkia, jotka ovat lohenpyrstöliitoksin tehdyt. Ylhäällä solassa on valkoiseksi maalattu ristikkoaita. Ovet ovat mustaksi maalatut lankkuovet, lukot ja saranat sepän takomia. Satulakatto on katettu betonitiilellä. Rakennus on suhteellisen hyvässä kunnossa. Eteläpääty on kulunein. Rakennuksen erillaiset salvokset ja päädyn ylähirret viittaava siihen että rakennusta on ehkä muutettu/korjattu jossain vaiheessa. Ei siirtomerkintöjä. Rakennettu mahdollisesti 1800-luvun puolenvälin jälkeen.

(3) Punaiseksi maalattu vilja-aitta on rakennettu nurkkakiville. Pitkänurkkainen hirsirunko on vuoraamaton lukuunottamatta nurkkia, jotka ovat suojattu valkoiseksi maalatuin laudoin. Ovi on mustaksi maalattu lautaovi, saranat ja lukko sepän takomat. Oven vuorilautojen otsalautaan on sahattu koristekuvio. Lisäksi poralla porattu syvennyskoristelua. Koristelu mahdollisesti 1800-luvulta. Eteläpuolelle on puhkaistu 1960-luvulla ikkuna ja sisätilat ovat vuorattu lomalaudoituksella. Silloinen omistaja suunniteli tilaa museoksi. Satulakatto on katettu 1980-luvulla profiilipellillä. Nykyisin varastokäytössä.

(4) Suuli on rakennettu nurkkakiville. Rankorakenteinen runko on vuorattu vajaasärmäisellä lomalaudoituksella. Varastokäytössä.

(5) Noin 180 cm korkea ja leveä siilomainen rakennelma on tehty betonista ja erikokoisista luonnonkivistä. Ylhäältä avoin rakennelma on rakennettu rehun säilöntä kokeiluja varten. Seinässä on kaksi aukkoja, joista toisessa on puuluukku, toinen on tukittu. Rakennettu 1910/20-luvulla.

(7) Sikala ja kanalarakennus (12x15) on rakennettu vuonna 1920. Rinteeseen rakennetussa rakennuksessa on korka säännöllisistä, lohkotuista kivistä rakennettu ja saumattu kivijalka. Lyhytnurkkainen hirsirunko on vuoraamaton ja punaiseksi maalattu. Rakennuksessa on säilyneet vanhat moniruutuiset ikkunat. Aumakatto on katettu betonitiilellä.

(8) Lautarakenteinen talli on vinkkelin muotoinen ja rakennettu nurkkakiville.

Uoti on Varilan kylän kantataloja. Nykyiselle paikalle, kyläpellon etelälaidalle tila siirrettiin ilmeisesti 1800-luvun aikana. Nykyistä paikkaa edeltänyt vanha kylätontti sijaitsi nykyisen Iisan talon itäpuolella, Uotinojan varrella. Vielä 1950-luvulla ojaa oli padottu, jolloin pihapiirin koillislaidalle muodostui pieni lampi. Nykyisin alue on nurmikkoa ja reheväkasvuista notkelmaa.

1910-luvulla Uotin tilan osti apteekkari ja liikemies Otfried.Abeland (O.A.). Bäckman, joka apteekkitoiminnan lisäksi tunnettiin limonaaditehtailijana ja kirjakauppiaana. Hän esiintyi myös aktiivisesti puhelimen ja sähkön käyttöönotossa ja Vammalan kauppalan perustamisessa. Apteekkarin aikana yläkerran kamarissa asuin jonkin aikaa Tyrvään yhteiskoulua käyvä Kaarlo Sulin. Muistitiedon mukaan ensitutustuminen V.A. Koskenniemen teoksiin tapahtui juuri Uotin yläkerrassa. Ylioppilaaksi tulon jälkeen Sulin ryhtyi runoilijaksi, ottaen taiteilijanimekseen Kaarlo Sarkia. Hän kuului mm. tulenkantajiin.

Maanviljelys päättyi 1930-luvulla ja Apteekkari O.A. Bäckman kuoleman jälkeen talossa asui hänen leskensä. Ennen talvisodan syttymistä osa Uotin tilan maista ja rakennuksista vuokrattiin puolustusvoimien käyttöön. Syksyllä 1939 sodan uhan alla alkoi Suomessa asevarikoiden hajauttaminen. Marraskuussa 1939 päätettiin perustaa Uotin tilan rakennuksiin ampumatarvikevarikko 1. Tämä aiheutti rakennustoimintaa, josta voidaan mainita mm. permantojen vahvistaminen ja alueen aitaaminen. Lisäksi pihapiiriin rakennettiin kaksi vartiotupaa ja 10 kevyttä vajaa (50m2) ampumatarvikkeita varten. Nämä eivät riittäneet, jolloin Kukkuriin, noin 500 metrin päähän rakennettiin toiset 10 varastoa. Joulukuussa 1939 varikolle perustettiin lataamo, joka sijoitettiin sikala/kanalarakennukseen. Talvisodan aikana Uotissa ladattiin noin 160 000 patruunaa, jotka olivat 37 K 36 ja 76K tykkeihin tarkoitettu. Uotin lisäksi Vammalaan perustettiin asepaja 1 Vammalan konepajan tiloihin ja asevarikko E.Levorannan autokorjaaoon. Välirauhan aikana Vammalaan perustettiin Nuupalaan varsinainen pääasevarikkoalue, johon siirrettiin materiaalia myös Uotin varastostoista. Jatkosodan aikana Uoti toimi etupäässä varastona asemateriaalille. Maanlunastuslautakunnan päätöksen seurauksena Uotista lohkottiin asuintontteja, jolloin varikon pito tuli mahdottomaksi. Kesällä 1949 Uotin varikon materiaali siirrettiin päävarastoon ja vuokrasopimus irtisanottiin lopullisesti. Myös varasto- ja vartiotuvat sekä piikkilanka-aita purettiin. Uoti palautui Maria Bäckmanin perikunnalle.

Perikunnan osakas Otfried Arnold Bäckman lunasti Uotin tilan ja toteutti suuren remontin 1940/50-luvun vaihteessa. Bäckman harjoitti eläinlääkärin ammattia Uotin rakennuksissa aina vuoteen 1973 saakka. Tämän jälkeen tilalla pidetiin ravitallia vielä vuoteen 1987. Sikala ja kanalarakennuksesta jouduttiin luopumaan 1990-luvulla ja se erotettiin omaksi tontiksi. Vuodesta 2004 talon on omistaneet Veli-Pekka Bäckman ja Terhi Ihalainen. Talossa asuu myös muita Bäckmanin suvun jäseniä . Rakennusta korjataan parhaillaan. Eri aikoijen rakennusosia pyritään säilyttämään.

Asuinrakennuksen rakenteiden historiaa

Nykyisellä paikalla olevan asuinrakennuksen vanhimmat osat ovat rakennettu eri vaiheissa. Vanhimpana osana pidetään ns. pakarihuonetta, joka ehkä 1700/1800-luvun vaihteesta. Pirtti, jossa on kolmilappeinen palkkikatto, on pakaria nuorempi. Pakarin ja pirtin välissä oli aikaisemmin kaksi kamaria, joten pohjakaava ja rakennushistoria muistuttaa perinteistä paritupaa. Apteekkari O.A. Bäcklundin aikana rakennusta laajennettiin länsipäädystä, jolloin uuteen poikkipäädyn muodostamaan osaan tuli kolme huonetta ja porstua. Huoneissa on kolme 1900-luvun alun kaakeliuunia. Vastaavasti itäpäähän rakennettiin kolme huonetta lisää. Kookkain muutos oli rakennuksen keskelle rakennettu keittiö, jonka päälle rakennettiin lisäksi kaksi uuneilla varustettua kamaria. Toisessa kerroksessa on myös poikkipäädyn kiertävä parveke. Omistajan kertomuksen mukaan keskellä oleva poikkipäädyssä jäljiteltiin sveitsiläistä taloa. Ratkaisun taustalla oli O.A. Bäcklundin sveitsiläissyntyinen vaimo.

1910-luvulla Uotin tilan osti apteekkari ja liikemies O.A. Bäcklund, joka apteekkitoiminnan lisäksi tunnettiin limonaaditehtailijana ja kirjakauppiaana. Hän esiintyi myös aktiivisesti puhelimen ja sähkön käyttöönotossa ja Vammalan kauppalan perustamisessa.

Tilakeskusta ympäröivät entiset pelto- ja metsäalueet ovat nykyisin omakotialuetta, jonka rakennuskanta on eri-ikäistä aina 1950-luvulta 2000-luvulle. Puusto suojaa osittain vanhaa tilakeskusta. Rakennukset ovat Uotinojan varrella.

Vanha rakennuskanta tulisi säilyttää kokonaisuutena. Erityisesti pitäisi huolehtia, että asuinrakennus, luhti, vilja-aitta ja naapuritontilla oleva sikalarakennus säilyvät. Rakennusten mahdollisissa korjaustoimenpiteissä tulisi käyttää perinteisiä materiaaleja ja työtapoja.. Alkuperäiset ja vanhat rakennusosat tulisi säilyttää. Mahdollisessa uudisrakentamisessa tulee korostetun tarkkaan huomioida vanha pihapiirin ominaispiirteet, kuten esim. materiaalit, mittakaava ja rakennusten sijainti.

Mäkelä Juha, Vammalan keskustataajaman maisemaselvitys 2000, Vammalan kaupungin tekninen palvelukeskus. Lammi Esko, Asevarikko 3 – perustamisesta nykypäivään, Vammala 1989. Piilonen Juhani, Sastamalan historia 3 1860-1920, Isojakokartta 1778, maakirjakartta 1640-l. 1920-luvun pitäjänkartat ja 1950-luvun peruskartat.

Veli-Pekka Bäckman, haastattelu elokuussa 2004