rakennusperinteinen

Rakennushistoriallinen arvo – Rakennusperinteinen

Torpankatu 23 on Tahmelan modernia rakentamista edustava kiinteistö. Yksittäispientalotyyppinen asuinrakennus on 1958-63 rakennettu rapattupintainen, muodoltaan ja rakennusmateriaaleiltaan jälleenrakennuskaudelle tyypillinen puolitoistakerroksinen omakotitalo. Rakennus on ullakkokerroksen ikkunoiden ja katemateriaalin vaihtamista lukuun ottamatta säilyttänyt erittäin hyvin alkuperäiset julkisivumateriaalit, muodot ja tyylin. Piha on sekoitus alueen 1900-luvun alkupuolen asuinrakennuksille ja 1950-60-luvun omakotitaloille tyypillisiä piirteitä.

Torpankadun mutkassa, kadun pohjoispuolella, korkeiden pensasaidanteiden ja puuston suojassa sijaitseva, epäsäännöllisenmuotoinen tontti, jolla 1950-luvun lopussa rakennettu satulakattoinen rapattupintainen, puolitoistakerroksinen omakotitalo sekä pieni pihavaja.

Paikalla on 1930 asemakartan ja vuosien 1946 ja -56 ilmakuvien perusteella ollut aivan alueen 1900-luvun alun rakentamiselle tyypillinen pienehkö puutalo. Kapearunkoinen suorakaiteen muotoinen talo on sijainnut nykyisen asuinrakennuksen eteläpuolella, suurelta osin nykyisellä Torpankadun katualueella, kuisti kohti etelää. Tonttijako alueella on ollut hieman erilainen; nykyisen Torpankatu 23 tontin alueella on 1930-luvulla ollut osia neljän eri naapurikiinteistön maa-alueista. Tontin Torpankadun (entisen Tahmelanmutkan) uuden linjauksen alle jäämässä ollut talo on purettu 1950-luvulla. Samalla alueen tonttijako on muutettu nykyisenkaltaiseksi. Tontin aiempi historia ei tontilla säilynyttä perinteistä kasvillisuutta lukuun ottamatta ole enää havaittavissa.

1958 tontille on haettu uudisrakennuslupaa nykyiselle Aarne Säynäväjärven suunnittelemalle tyypilliselle jällenrakennuskauden omakotitalolle. Kiinteistön omistajan kertoman mukaan rakentajilla ei ollut juuri sananvaltaa siihen millaisen talon tontille saa rakentaa, vaan suunnitelmat tulivat kaupungilta. Rakentajana toimi Nylund, joka omisti myös aiemman tontilta puretun rakennuksen. Tontin itäkulmassa on pieni puurakenteinen vihreäksi maalattu satulakattoinen pihavaja, jota ei ole vähäisen merkityksen vuoksi inventoitu erikseen. Kiinteistöön ei 1950-luvun lopun jälkeen ole tehty merkittäviä pihaan tai rakennuksen ulkoasuun vaikuttaneita muutoksia.

Kohteen välittömässä lähiympäristössä on pääasiassa 1900-luvun alkupuolen yksittäispientalotyyppisiä puurakennuksia sekä kolme 1990-luvun omakotitaloa.

Torpankatu 23 tontti viettää kadulta hieman pohjoiseen. Tonttia rajaavat korkeat pensasaidanteet sekä runsas lehtipuusto. Itäreunasta tonttia rajaa on pulterikivi- ja luonnonkivimuuri sekä verkkoaita. Pihaan kuljetaan Torpankadulta betonisten portinpylväiden ja koristeellisten takorautaisten porttien läpi. Ajotietä ja pihan polkuja on päällystetty nelikulmaisilla betonilaatoilla. Muutoin tontti on nurmella. Pihassa kasvaa runsaasti perinteisiä omenapuita, sireeniä sekä perennoja. Aidanteet ovat pireeniä, orapihlajaa ja sireeniä. 1960-70-luvuille tyypillistä kasvillisuutta pihassa ovat orapihlaja ja happomarjapensaat sekä asuinrakennuksen itäpäädyssä kasvava kookas tuija. Kasvillisuus kätkee pihan ja rakennuksen lähes joka suunnasta. Pihan piirteissä on sekoitus alueen 1900-luvun alkupuolen asuinrakennuksille ja 1950-luvun omakotitaloille tyypillistä pihaa.

Pihapiirin ja rakennusten arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Asuinrakennuksen arkkitehtonisten ratkaisujen, kuten julkisivujen aukotuksen, kattomuodon, runkomuodon ja rakennusajankohdalle ominaisten julkisivumateriaalien ja muotojen säilyminen.

Useiden asuntojen tai vaikutelman useista asunnoista säilyminen asuinrakennuksessa.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Rakennus- ja muutosluvat, Tampereen kaupunki, Rakennusvalvonnan arkisto.

- Viistoilmakuvat, http://www.bing.com/maps (Bird’s eye view)

Kiinteistön omistaja/ asukas