rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Tontilla on toiminut maalaistalo, sairaala ja nykyisin kaupungintalo. 1800-luvulla tontilla oli Ojansuun kantatalon tilakeskus , josta on säilynyt päärakennus. Piirimielisairaalan historia alkaa vuodesta 1923, jolloin kookas Alex Mörnen suunnittelema sairaalarakennus valmistui. Sairaalan toimintaan liittyvät paviljonki (1934), ruumishuone (1936), puutarha (1930-l), kuntoutuskeskus (1930/40-l) ja lähistön henkilökunnan asuinrakennukset (1950 ja 1957) Sairaalan omavaraisuuteen liittyvät rakennukset sikala ja viljavarasto ovat 1930- ja 40-luvulta. Näiden asutus- ja sairaalahistoriaa ilmentävien piirteiden säilyttäminen olisi toivottavaa.

Tontilla olevissa rakennuksissa toimivat Vammalan kaupungin virastot. Alun perin rakennukset ovat rakennettu Tyrvään piirimielisairaalan käyttöön. Lisäksi on sairaalaa vanhemman Ojansuun virkatalon asuinrakennus. Tontilla ovat (1.) Vammalan kaupungintalo (sairaalarakennus) (1923) (2) . Ojansuun tilan päärakennus (1800-l loppupuoli) (3 ) sikala- ja tallirakennus (1932) 4. Paviljonki (1934) 5. viljavarasto/kellari (1942) 6. varastorak. (1930/40-l) 7. ruumishuone (1936) 8. talousrakennus 9. huoltorakennus 10. asuinrakennus, Puistola (1957) 11. asuinrakennus, Ansiola (1950). Näiden lisäksi Tampereentien ja Sarkiankadun risteyksessä on 1930/40-luvulta oleva puinen rakennus, jossa toimi sairaalan kuntoutuskoti.

Vuonna 1923 valmistuneen sairaalarakennuksen suunnitteli Axel Mörne. Rakennuksen keskiosa on 4-kerroksinen, pohjakerros, kaksi pääkerrosta ja hiukan matalampi neljäs kerros. Rakennuksen itä- ja länsipuolella on L- muotoiset, 3-kerroksiset siipirakennukset. Rakennus on julkisivun puolelta suorakaiteen muotoinen. Julkisivu on pituudeltaan 71,5 metriä. Rakennuksessa on pohjakerroksen korkuinen betonilla vuorattu sokkeli, jossa on harkkokuvio. Sokkelinrakenne on vesibetonia, josta kuivumisvaiheessa on vesisuihkulla pesty hieno sementti pois. Pinta on jäänyt näinollen pääosin kivipintaiseksi. Rakennuksen runko on tiilirakenteinen, ulkoseinät 60 cm ja sisäseinä 45 cm. Tiilipinta on rapattu ja maalattu keltaiseksi. Räystään alla on valkoiseksi maalattu profiloitulista, joka jatkuu samalla tasolla keskiosan läpi. Ikkunat olivat alunperin pohjakerroksessa ja neljännessä kerroksessa neliön muotoiset T-jakoiset, 4-ruutuiset. Varsinaisissa kerroksissa olivat korkeammat 6-ruutuiset. Nykyiset 4- ja 6-ruutuiset puulistaikkunat jäljittelevät vanhoja puitejakoja. Keskiosassa ja siivissä on aumakatto, joka on katettu punaiseksi maalatulla saumapellillä. Katolla on eteläpuolella keskiosan molemmin puolin pulpettikattoiset leveät kaavelit, joissa on 4-ruutuisia ikkunoita. Katolla on useita lisäksi ns. lunetti-ikkunoita. Eteläpuolella on rakennuksen sisäkulmissa on betoni/rautarakenteiset parvekkeet. Rakennuksen pohjoispuolella on keskellä rakennusta klassitinen portaali. Sen pääovea kehystävät harkkopilasterit, joiden yläpuolella on avoparveke, johon kuuluu koristeellinen kaide ja balusterit. Parvekkeen yläpuolella on rajattu kenttä, jossa on koriste ja vuosiluku "1923". Ulko-ovi moderni lasi/metallirakenteinen.

Sisätiloissa on tehty muutoksia mm. 1930- ja 1960-luvulla. Suurempi saaneraus oli vuorossa vuonna 1978. Saneerauksen suunnitteli arkkitehti Helge Railo. Tässä yhteydessä pääsisäänkäynti muutettiin rakennuksen eteläpuolelle ja rakennettiin kulmauksiin tuuletusparvekkeet. Uusi pääsisäänkäynti sai myös suojaksensa tuulikaapin.

Rakennus muutettiin sairaalakäytöstä kaupungintaloksi vuonna 1994. Tässä yhteydessä tehtiin sisätiloihin teknisiä muutoksia. Nykyiset sisätilat, pinnant ja materiaalit, ovat pääosin 1970- ja 1990-lukujen ratkaisuja. Alkuperäistä, massalattiat ja peiliovet, ei ole säilynyt juurikaan.

2. Ojasuun virkatalon entinen asuinrakennus on rakennettu matalalle lohkotuista kivistä tehdylle kivijalalle. Rakennus on rapattu vaaleanruskealla sileällä rappauksella. Satulakatto on aaltoilelvalla eterniittilevyllä. Räystäänaluset on vuorattu laudoituksella, päädyissä kissanpenkit. Räystäsvuoraus, kuten myös ikkunoiden väri on violetti. Ikkunat ovat pääosin ristikarmilliset. Rakennuksen eteläpuolella on puuvuorattu satulakattoinen kuisti.

3. Sikalarakennuksessa on betonisokkeli ja tiilirunko. Rakennuksessa on pääosin aumakatto, joka on katettu eterniitti (?) aaltolevyillä. Pääsisäänkäyntiä on korostettu korkealla klassistisella valkoiseksi rapatulla kehyksellä, jossa on vihreäksi maalattu ovi ja ruutuikkuna. Rakennuksessa oli alun perin sikala, talli, karjakeittiö, valjashuone ja autotalli.

4. Käveypihan paviljonki on rakennettu betonisokkelille. Rakennus on rankorakenteinen ja se on vuorattu etelä- ja Pohjoispäädyistä keltaisella peiterimavuorauksella. Itä- ja länsisivut ovat avoimet ja niitä kannattavat kolme valkoiseksi maalattua pylvästä. Keskellä ollut väliseinä erotti miesten ja naisten puolet. Molemmilla puolilla on katoksessa pitkä seinävieruspenkki, jonka jalkaosassa on pientä koristelua. Vahvasti sammaloitunut aumakatto on katettu aaltolevyllä. Kävelypihaan kuulunut korkea aita on purettu pois.

10. Puistola ulkoisilta piirteiltään tyypillinen 1950-luvun asuinrakennus. Sokkeli on koristettu liuskekivellä ja rakennus vuorattu vaalealla rappauksella. Pienen katoksen kannattajana ovat tiilipylväät. Satulakatto on katettu punaisella tiilellä. Rakennuksessa on 1- ja 2-kerroksiset osat. Lisäksi on kellaritilat ja korkeammassa osassa myös vinttikerros. Rakennuksen suunnittelu- ja luoonospiirustukset teki rakennusmestari Hannes Ylinen, pää- ja työpiirustuksen laati rakennusmestari Heikki Prusi.

Aloite Tyrvään piirimielisairaalan perustamisesta tehtiin Tyrvään tuomiokuntaan kuuluvien kuntien neuvottelukokouksessa Karkussa maaliskuussa 1917. Samana kesänä neuvoteltiin Lääkintöhallituksen ja Senaatin kanssa valtioavun saamisesta hankkeelle. Rakennuksen suunnittelijaksi valittiin Axel Mörne. Kolmantena toimenpiteenä oli sopivan maatilan tai maa-alueen hankkiminen sairaalaa varten. Jo joulukuussa ostettiin Oskari Hyrkin maatila 30 000 markan hinnalla. Lisäksi samaan aikaan käytiin neuvotteluita maa-alueesta Rautajoen tilan isännän kanssa. Neuvottelut Rautajoen kanssa kariutuivat isännän ja hänen poikansa kuolemaan sisällissodan yhteydessä. Huolimatta Hyrkin ostosta pidettiin parhaimpana paikkana Ojansuun virkatalon asuintonttia, joka oli luonnonkauniilla paikalla lähellä Rautaveden rantaa. Lähellä olisi myös Vammalan kauppala ja Tyrvään rautatieasema. Vuonna 1921 Ojansuun vuokraajalta Juho Ojansuulta ostettiin vuokra-ajan loppuaika. Lopullisesti tontti ostettiin vuonna 1934. Kaupassa sairaalan haltuun siirtyi n. 25 hehtaaria peltoa ja n. 34 hehtaaria metsää.

Ojansuun yksinäistalon kyseinen asuinpaikka oli valittu 1700-luvun lopulla tai 1800-luvulla. Vanhempi Ojansuun talon paikka on nykyisen tontin pohjoispuolella olevalla pellolla.

Sairaalan rakennustyöt alkoivat vuonna 1922 tontin kivien räjäyttelyllä. Rakennustöistä teki halvimman tarjouksen Oy Rakennustoimisto Constructor Ab Helsingistä. Sairaalarakennus valmistui vuonna 1923. Ojansuun vanhasta pihapiiristä säilyi aluksi muutamia rakennuksia. Ojansuun tilan asuinrakennukseen tuli sairaalan konttori, asuintiloja ja keskusvarasto. Ojansuun rakennuksista säilyi myös navetta, joka muutettiin sairaalan sikalaksi ja talliksi. Juuri valmistuneen Tampereentien varteen jäi myös talon vilja-aitta. Seuraavalla vuosikymmenellä rakennettiin tiilinen sikalarakennus (1932), Kävelypiha ja paviljonki (1934), Kellari ja kanalarakennus (1936, purettu myöhemmin) ruumishuone (1936) Viljavarasto/peruna- ja juurikaskellari (1942) ja sikalan jatkeeksi hirsinen lampola (1943). Esillä oli myös sairaalan lisäsiiven rakentaminen, johon ehdittiin hankkia jo Mörneltä piirustukset. Hanke kariutui 1930-luvun alun lamakauteen. Samalla vuosikymmenellä aloitettiin ympäristön hoitotoimenpiteet. Tonttia tasoitettiin ja länsipuolella olevaan puutarhaan istutettiin 51 omenapuuta ja 250 marjapensasta. Pohjoisrajan orapihlaja-aidat ja kookkaat lehtipuut (tammi, lehmus) ovat tältä ajalta.

Henkilökunnan asuinrakennuksia olivat Pajamäen kupeessa olleet ns. punainen rymylä (kunnostettu 1938) ja Rymylä (1947). Sairaalaa vastapäätä rakennettiin Ansiola -niminen asuinrakennus vuonna 1950. Piha-alueen itäpuolelle rakennettiin vuosina 1956/57 henkilökunnan asuinrakennus Puistola. Rautaveden rantaan rakennettiin vuonna 1950 kesähuvila "Simpukka". Se on nykyisin yksityisomistuksessa. Kuntainliitto myi 1970-luvulla Sylvään pientaloalueen Sarkiankaudun varrelta omakotitontteja, joihin sairaalan henkilökunnalla oli etuosto-oikeus.

Piirimielisairaalan laaja omaraisuus, joka perustui maatalouteen, karjanhoitoon ja puutarhaan päättyi 1970-luvulla. Maanviljelyksen päättymisen jälkeen Vammalan kaupunki osti sairaalan maita 93 hehtaaria vuonna 1989. Laaja puutarha, jossa oli kymmeniä omenapuita sijaitsi sairaalaalueen länsiosassa. Tämä puutarha on nykyisin parkkipaikan ja Aarnotien alla. Muutamia omenapuita on vielä nähtävissä Aarnontien varressa ja Ojansuun talon ympäristössä. Toinen maisemasta kadonnut piirre oli kaakkoispuolella oleet halkovarastot, joiden paikalla on nykyisin nurmikenttä.

Sairaalan toiminta päättyi vuosien 1992-93 vaihteessa. Uudeksi omistajaksi tuli Vammalan kaupunki, joka muutti rakennuksen kaupungintaloksi.

Sairaalan pihapiiri, puisto ja rakennukset, sijaitsevatTampereentien varrella. Rakennukset ovat pääosin tien eteläpuolella, pohjoispuolella on kaksi talousrakennusta ja yksi asuinrakennus. Tontti on pääosin puistomainen rajoittuen eteläreunaltaan luonnotilaiseen havumetsään. Rakennusten ympärillä on nurmikenttää, jolla on vanhaa puustoa, pensasaitoja ja suuria lehti- ja havupuita. Länsiosaa hallitsee asfalatoitu parkkialue. Ojansuun talon ympärillä on matala aita ja omenapuita. Rakennuksen edustalla on vanha tammi.

Nykyisen kaupungintalon tontin vanhempaan käyttöön, virkatalo, piirimielisairaala/maatila, liittyvät rakenteet tulisi säilyttää. Samoin olisi huomioitava erilaiset asuinrakennukset, joita rakennettiin ympäristöön. Samoin alkuperäisen puiston ilmeen ja monipuolisuuden säilyttäminen olisi tärkeää. Rakennusten mahdollisissa korjaustoimenpiteissä tulee käyttää perinteisiä materiaaleja ja työtapoja. Alkuperäiset ja vanhat materiaalit tulisi säilyttää korjaustoimenpiteissä. Mahdollisessa uudisrakentamisessa tulee korostetun tarkkaan huomioida vanha pihapiirin ominaispiirteet, kuten esim. materiaalit, mittakaava ja rakennusten sijainti.

Mäkelä Juha, Vammalan keskustataajaman maisemaselvitys 2000, Vammalan kaupungin tekninen palvelukeskus. Piilonen Juhani, Sastamalan historia 3 1860-1920, Vammala 1997. Isojakokartta 1778, maakirjakartat 1640-l. 1920-luvun pitäjänkartat ja 1950-luvun peruskartat. Palmgren Heikki, Piirimielisairaalasta kaupungintaloksi, Kokemäki 1999.