rakennusperinteinen

asutushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Ala-Ellilässä on hyvin säilynyt asuinrakennuksen (1800-l/1935), pirttirakennuksen (1800-l), navetan (1920/30-l), puutarha (1930-l) ja vilja-aitan (1800-l) muodostama kokonaisuus. Tilan rakennukset ovat maisemallisesti näkyvällä paikalla Heinoontien varrella. Ala-Ellilä on kantatalo ja asuinpaikka on 1870-luvulta.

Lähelle Heinoontien vartta sijoittuvassa pihapiirissä on ovat päärakennus 1800-l/1935, asuinrakennus/maakellari 1800-l, navetta 1920/30-luku. Lisäksi on Ellilntien varrella pieni vilja-aitta (1800-l)

Päärakennus on rakennettu lohkotuista kivistä tehdylle kivijalalle. Pitkänurkkaisen hirsirakennuksen on seinäpinta on jaettu vesilistoilla kolmeen kenttään. Alhaalla on helmiponttipaneeli, välissä korkea keilapontattu vaakalaudoitus ja ylhäällä kapea helmiponttipaneeli. Päädyissä on vielä päätykolmioissa neljäs kenttä pystylaudoitusta. Nurkat ovat suojattu valkoiseksi maalatulla laudoituksella, jossa listakoristelua. Ikkunat ovat pääosin vanhat. Ne ovat 8-ruutuiset ja pokat vihreäksi maalatut. Helat ovat 1800-luvun loppupuolelta. Ikkunoiden vuorilaudat ovat ylhäältä korostetut, reunat viistetty. Rakennuksen länsipuolella on poikkipääty. Itäpuolella on kivijalalle rakennettu klassistis -tyylinen avokuisti, jossa on kuusi pilaria. Päätykolmiossa on monogrammi "19 K.J.A. E 35" Pohjoispäädyssä on pieni kivijalalle rakennettu avokuisti. Rakennuksessa on satulakatto, joka on katettu betonitiilellä

Pirttirakennus on nurkkakiville rakennettu pitkänurkkainen hirsirakennus

T-muotoinen navetta on rakennettu betonisokkelille loivaan rinteeseen. Rakennuksessa on lyhytnurkkainen, punaiseksi maalattu hirsirunko. Seinän yläosa ja päädyt ovat lautarakenteiset ja pystylaudoituksella vuoratut. Nurkkalistat ovet ja ikkunat ovat maalattu sinapinkeltaiseksi. Ylisille vievän oven yläpuolella on matala lunetti-ikkuna. Ovet ovat lautaa ja ikkunat ovat ruutuikkunoita. Satulakatto on katettu betonitiilellä.

Ala-Ellilä on kylän kantataloja. Ellilän talo jaettiin Ala- ja Ylä-Elliläksi 1700-luvulla. Ala-Ellilän talo sijaitsi vanhassa kyläkeskustassa aina 1870-luvulle saakka, jonka jälkeen tila siirrettiin kylän eteläosaan, Heinoontien varrelle. Ala-Ellilän omisti maataloushallituksen pääjohtaja K.J.Ellilä. Hänen aikana, vuonna 1935, päärakennus uudistettiin Teknillisen korkeakoulun rehtori Juhani Paatelan suunnitelmien mukaan. Samalla vuosikymmenellä perustettiin päärakennuksen edessä oleva muotopuutarha.

Ala-Ellilällä on ollut kaksi torppaa. Harjunpää perustettiin vuonna 1859. Torppa yhdistettiin taloon vuonna 1912. Viitamäki perustettiin 1877 ja itsenäistyi vuonna 1930.

Ala-Ellilän rakennukset sijaitsevat Heinoontien varrella. Nurmipihaa rajaavat kolmelta sivulta päärakennus, pirtti ja navetta. Päärakennuksen ja Heinoontien välissä on koristepuutarha, jossa on nurmikkoa, jaloja havupuita, pensaita ja hiekkapintaisia käytäviä. Itäpuolella on vanhaa niityksi muuttunutta peltoa. Sen laidalla on vilja-aitta ja vanhaa kiviaitaa. Eteläsivulla pihaa on Elliläntie, joka vie Haron kantatilalle. Muuten ympäristö on pääosin metsäaluetta, jolla on pieniä peltoalueita. Lähistöllä on 1900-luvun alkupuolelta olevaa asutusta ja Heinoon yhteistalo.

Rakennetun ympäristön (päärakennus, pirttirakennus, navetta, vilja-aitta ja puutarha), säilymiseen kokonaisuutena tulee kiinittää erityistä huomiota. Erityisesti pitäisi huolehtia että päärakennus säilyy. Rakennusten mahdollisissa korjaustoimenpiteissä tulee käyttää perinteisiä materiaaleja ja työtapoja. Yleisesti ottaen uudisrakentaminen vanhaan pihapiiriin ei ole suositeltavaa. Mahdollisissa uudisrakentamisessa tulee tarkkaan huomioida vanhan pihapiirin ominaispiirteet, kuten materiaalit, mittakaava ja rakennusten sijainti. Uudisrakentamisella ei tule rikkoa ehjää ja suojaisaa pihamiljöötä.

Seutu/maakuntakaava, 1997

Selander Väinö, Torpparilaitos ja sen kehitys Karkussa, Tyrvään seudun museo ja kotiseutuyhdistyksen julk. VI, 1939.

A. Rakennetun ympäristön selvitys, Tarmo Peltonen, Vammalan - Mouhijärven kulttuuriympäristöjen kehityshanke/selvitysvaihe, 1997.