Päijännekoti jatkaa kunnalliskodin 1900-luvun alussa aloittamaa Kuhmoisten kunnan sosiaali- ja vanhustenhuollon rakentamista. Siten siihen liittyy jo nyt paljon Kuhmoisten historiaa.

Arkkitehtuuriltaan Päijännekoti on omalaatuisensa, sen suunnittelijoiden ihanteiden luoma kokonaisuus. Rakennus on suunniteltu orgaanisen ja stainerilaisen arkkitehtuuriin periaatteita käyttäen. Siinä on viitteitä postmodernismiin, joka on ammentanut muoto- ja aihemaailmansa sekä materiaaleja suomalaisesta 1900-luvun alun kansallisromantiikasta ja jugendista. Tyypillisiä 1990-luvun piirteitä rakennuksessa ovat muun muassa monimuotoisuus, materiaalien ja värien vaihtelevuus ja pastellivärit.

Päijännekoti kuuluu maakunnallisesti ja historiallisesti merkittävään Kokonniemen sosiaali- ja vanhustenpalveluiden miljööseen. Näkyvällä paikalla sijaitseva rakennus erottuu ympäristöstään se hyvin värikkyytensä ja muotorikkautensa vuoksi.

Päijännekoti on vuonna 1992 valmistunut vanhainkoti, jossa on myös muutama palveluasunto ja päiväkeskustoimintaa. Se sijaitsee Kuhmoisten kunnalliskodin eteläpuolella Kokonniemessä Päijänteen rantamaisemissa. Yksikerroksisen ja moniulotteisen rakennuksen vieressä sijaitsee vanhusten palveluasuntoja sisältävä Veljestupa, ja vanhuksille tarkoitettuja rivitaloasuntoja Kiurukujan varrella. Päijännekodin ympäristö on puistomaista ja vehreää. Rakennuksen ympärillä kulkee kevyenliikenteenväylä, jonka varrella on erilaisia istutuksia, istahduspaikkoja ja infotauluja Kuhmoisten historiasta. Rakennusosien väliin, rakennuksen eteläpuolelle jää sisäpihoja oleskeluun ja toimintaan. Vanhainkodin puolella sisäpiha on aidattu; palveluasunnoissa on pienet terassit.

Monimuotoisen ja värikkään rakennuksen on suunnitellut Arkkitehtuuritoimisto Maarit ja Aarni Holttinen Tampereelta. Piirustukset on allekirjoittanut Aarni Holttinen. Rakennuksen ulkoasussa muodoilla, rakennusmateriaaleilla ja väreillä leikittely viittaa 1980-luvun postmodernismiin. Tosin moni koristeaihe, muotoilu ja materiaalit, kuten ikkunoiden yläosan jaotus, kaarevat muodot, luonnonkiven käyttö, muistuttavat 1900-luvun alun kansallisromantiikasta ja judendista. Postmodernismin yksi piirre oli juuri vanhojen tyylisuuntien piirteiden lainaus. Monia Steiner-kouluja ja päiväkoteja, vanhainkoteja ja palvelukeskuksia suunnitellut Arkkitehtuuritoimisto Holttinen on kiinnostunut orgaanisesta arkkitehtuurista, jossa rakennus kasvaa toimintojensa ympärille.

Päijännekoti on rakennusmassoittelultaan hyvin vaihteleva, monimuotoinen ja polveileva. Siitä löytyy suorakulmaisia osia, mutta myös pyöreitä ja kaarevia muotoja. Rakennuksen perustus on betonista, ja sokkeli on maalattu harmaaksi. Julkisivujen materiaalien vaihtelulla ja niiden rajapintojen epäsymmetrisyydellä on haluttu korostaa eri osia rakennuksesta. Pääasiallisesti rakennuksen julkisivu on vaaleanpunaiseksi slammattua tiiltä, mutta julkisivun yläosissa varsinkin ikkunoiden ja ovien läheisyydessä on sinertävää tai keltaista lautaverhousta. Lautaverhouksen suunta vaihtelee vaaka-, pysty- ja vinon suuntauksen välillä. Etujulkisivua ja sen sisäänkäyntejä on puolestaan korostettu verhoamalla seinien alaosa lappeelleen muuratulla liuskekivellä. Kahvio puolestaan erottuu jo pyöreän muotonsa ansiosta julkisivussa, mutta sitä on haluttu korostaa vielä keltaisella keraamisella laatalla sokkelissa. Rakennuksessa on harjakatto, joka polveilee eri rakennusosien, sisäänkäyntien ja terassien mukaan. Katemateriaalina on pinnoittamaton konesaumattu pelti. Pyöreänmuotoisessa kahviossa on puolikas kekokatto.

Monimuotoisuus ja värikkyys jatkuvat myös ikkunoissa ja ovissa. Ikkunat ovat enimmäkseen yksi tai kaksiruutuisia standardi-ikkunoita, mutta rakennuksessa toistuu myös malli, jossa kahden pienemmän ruudun keskellä oleva isomman ruudun alareuna laskeutuu pienempiä ruutuja alemmaksi. Pääsisäänkäyntien yhteydessä ja aulatiloissa on suuria ikkunoita jaoteltu myös kansallisromanttiseen ja jugendin henkeen: ikkunat on jaettu kaarevasti pienempiin, erikokoisiin ruutuihin ruudun päälle asennettavilla puitteilla. Pääulko-ovet ovat ruskeita metalliovia, joiden pinnassa on vaaleanpunainen, epäsäännöllinen lautaverhous.

Vinot seinälinjat ja värikkyys toistuvat myös rakennuksen sisätiloissa. Varsinkin rakennuksen sisääntuloaula on hyvin edustava takkatiloineen, viherhuoneineen ja juhlasaleineen. Myös muualla rakennuksessa on käytetty erilaisia materiaaleja muovimatosta laattalattiaan, maalatusta seinästä tiiliseinään ja ruiskutasoitetusta katosta rakennuslevykattoihin. Rakennus on suunniteltu sinne sijoitettujen toimintojen mukaan. Keskellä sijaitsee aulatilat, joiden yhteydessä on takkahuone ja juhlasali. Aulaan sijoittuu myös vanhainkodin toimistotiloja. Rakennuksen länsiosassa on kahdessa siivessä vanhainkodin huonepaikat käytävien varrella. Käytävien päissä on oleskelutilat, joista pääsee myös ulos. Siipien risteyskohdassa aulan läheisyydessä sijaitsee pesu- ja saunatilat. Rakennuksen itäpuolella puolestaan sijaitsee itä-länsisuuntaisessa osassa kuusi noin 40 neliön kokoista palveluasuntoa. Asuntojen keskellä on oleskelutila kirjastoineen. Pääaulan ja palveluasuntojen välissä on käytävän varrella sosiaalihuoltotiloja, kuntoutushuone, askarteluhuone, hiusten ja jalkojen hoitohuone, tupakkahuone, kotihoidon toimistoja ja erilaisia varastotiloja. Käytävien risteyskohdassa on kioski ja puoliympyrän mallisena massana rakennuksesta erottuva kahvio.

Vuonna 1989 vanhainkotina toiminut kunnalliskoti alkoi käydä epäkäytännölliseksi ja ei enää vastannut vanhustenhoidolle asetettuja vaatimuksia ja niinpä vireille oli saatettu hanke uuden vanhainkodin-palvelukeskuksen rakentamiseksi. Rakennushankkeen luonnonpiirustukset valmistuivat huhtikuussa 1989. Vuoden 1989 suunnitelmien mukaan laajennusosa olisi rakennettu vanhainkodin viereen ja rakennukset olisi yhdistetty käytävällä. Vanha vanhainkoti olisi saneerattu lähinnä vanhusten päiväkeskukseksi. Rakennukseen oli suunnitteilla kerho- ja askartelutiloja, kirjasto-lehtihuone, juhlasali-ruokasali, kuntoutusliikunnan tiloja, hiusten ja jalkojenhoitohuone ja lepohuoneita. Kellariin suunniteltiin saunaosastoa, varasto-, pyykki- ja lämpökeskuksen tiloja sekä päiväkodin tiloja.

Uudisrakennus päätettiin toteuttaa kuitenkin erillisenä rakennuksena hankkeen kustannusten noustessa suuriksi. Valtionapua haettaessa Rakennushallitus löysi suunnitelmista monia huomauttamisen aiheita, jotka vaativat jatkosuunnittelua. Sen mukaan esimerkiksi rakennuksen tietyt kohdat olivat liian raskaita, sisääntuloaula oli tilana liian sekava ja julkisivuaukotuksen suhde- ja aihemaailma oli rauhaton. Samoin se epäili arvokkaan graniitin käyttöä julkisivussa. Kesäkuussa 1991 haettiin uudelleen lupaa erillisen vanhainkodin rakentamiseen. Rakennuksen hahmo oli pysynyt suurin piirtein samana kuin ensimmäisissäkin suunnitelmissa. Ainoastaan itäpäähän oli tullut lisää tiloja yhden käytävän verran: muun muassa kioskin ja kahvion, toimistotiloja, askartelu- ja hoitohuoneen, varastotiloja sisältänyt käytävä lisättiin rakennukseen, jolloin palveluasunnot siirtyivät erilliseksi itä-länsisuuntaiseksi siiveksi. Rakennuksen julkisivut ja pohjakaava selkiintyivät myös: julkisivujen aukotusten moninaisuus karsiutui hieman ja alkuperäisissä piirustuksissa olleet kaarevat ja vinot sisäseinät ja käytävät suoristuivat.

Vanhan vanhainkodin viereen valmistui vuonna 1992 vanhainkotirakennus, Päijännekoti, jossa on 20 vanhainkotipaikkaa ja kuusi palveluasuntoa. Paikalla rakennetun, yksikerroksisen ja betonirakenteisen vanhainkotiin tuli yhteensä 2430 kerrosneliötä, joista 264 oli asuinkäytössä. Sen rakensi Haka-Rakentajat Oy Lahdesta, ja vastaavana mestarina työmaalla toimi Risto Laakso. Vesi- ja viemäriurakasta vastasi Kari-LVI Ay Lahdesta, ja työnjohtajana oli Kari Halonen. Sirkka-Liisa Rannan mukaan myös tämä uudisrakennus aiheutti suuren loven kunnan kassaan aivan kuten sen edeltäjäkin. Monimuotoinen ja värikäs rakennus sai valmistuttuaan lisänimen Mäntyniemi samoihin aikoihin Helsinkiin rakennetun, sokkeloisen presidentin virka-asunnon mukaan. Rakennuskaavaan tehtiin kuitenkin muutos vasta vuonna 1995, kun kunnalliskodin alueen kaavaa muutettiin vastaamaan paremmin silloista tilannetta. Siten Päijännekoti on rakennettu vastoin rakennuskaavaa; sen kohdalle oli suunniteltu yksikerroksisia omakoti- ja rivitaloja.

Päijännekoti on säilynyt muuttumattomana. Vuonna 2010 haettiin lupaa keittiön peruskorjaukseen, mikä ei aiheuttanut muissa tiloissa muutoksia. Samalla rakennettiin piharakennus, johon sijoittuivat jätetila ja autokatospaikat. Korjauksen suunnitteli rakennusarkkitehti Päivi Ihamäki Suunnittelutalo S. Anttila Oy:stä Virroilta. Vastaavana mestarina toimi rakennusmestari Matti Lammi Juupajoelta.