Maakunnallisesti arvokas.

Kuhmoisten kunnantalo ja asuinrakennus liittyvät yleiseen kunnantalojen sotien jälkeiseen rakentamisen aikaan. Hyvin maantielle näkyvä arkkitehtuuriltaan yhtenäinen kokonaisuus on historiallisesti, rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävä kunnan toimitalona, jossa on sijainnut kunnan toimistot, kirjasto ja palokunta, ja kunnan työntekijöiden asuinrakennuksena, sekä 1950-luvun arkkitehtuurin ja rakennustekniikan edustajana. Rakennukset ovat muuttuneet kunnan toimintojen järjestelyiden ja henkilökunnan määrän mukaisesti, mikä näkyy vielä esimerkiksi rappauksen eroavaisuutena entisten paloaseman halliovien kohdalla. Muutokset on toteutettu rakennuksien alkuperäistä arkkitehtuuria kunnioittaen.

Rakennukset ovat tyypillisiä ja edustavia 1950-luvun rakennustekniikalla ja arkkitehtuuri-ihanteilla toteutettuja rakennuksia. Ne ovat tiilimuurirunkoisia, roiskerapattuja, harjakattoisia ja aukkojulkisivullisia rakennuksia, joiden katemateriaalina on punainen tiili. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi rakennusten 1950-luvun tyylipiirteitä ovat vaalean kellertävä ulkoväritys, tiilimuurauskoristelut, puuikkunat, taivutetut metallikaiteet ulkona ja sisällä, sokkelin graniittimurske-elementit, asuinrakennuksen sisäänkäynti, sekä lasijulkisivulliset rappukäytävät ja puun käyttö sisutuksessa. 1950-luvun talotekniikasta ja toiminnasta kertovat julkisivussa näkyvät vanhat ilmanvaihtoventtiilit, kunnantalossa keskuslämmityksen savupiippu ja palokunnan aikainen letkutorni sekä etujulkisivussa näkyvä palokunnan kalustohallien ovien jättämät jäljet.

Rakennukset ovat hyvin säilyneitä, varsinkin asuinrakennus. Niiden julkisivut ovat muutamaa korjaustoimenpidettä lukuun ottamatta säilyneet alkuperäisinä. Esimerkiksi takajulkisivun ikkunat ovat vielä vanhat, mutta kunnantalon ulko-ovet on uusittu ja pääsisäänkäynnin raput on uusittu nykymääräysten mukaisiksi. Rakennusten sisätiloissa on myös säilynyt 1950-luvun yksityiskohtia. Sisätiloista parhaimmin säilyneitä tiloja ovat ensimmäisen kerroksen aulatilat rappuineen ja palveluluukkuineen, valtuustosali mäntylevyseinineen ja näkyvine kattorakenteineen sekä entisen kirjaston raput lukuparvelle. Sisätiloissa on säilynyt myös kiviset ikkunapenkit molemmissa rakennuksissa.

Toritien varrella kirkon läheisyydessä sijaitseva kunnan toimitalo ja asuinrakennus ovat tyypillisiä 1950-luvun rakennuksia. Vuonna 1955 valmistuneet, arkkitehti Erkki Rautialan suunnitelmien mukaan toteutuneet rakennukset ovat roiskerappauspintaisia, harjakattoisia ja punatiilin koristeluja tiilikattoisia sen ajan tekniikalla rakennettuja rakennuksia. Rautiala työskenteteli Maaseudun keskusrakennustoimiso Oy:ssä, joten rakennusten suunnitteluun on osallistunut myös Å. Hedberg ja E. Myllylä. Piha-alueineen pohjois-eteläsuuntaisesti sijoitellut rakennukset muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden 1970-luvun kerrostalojen viereen, näkyvälle paikalle valtatien varteen. Kunnantalossa sijaitsee nykyään kunnan toimistotiloja ja kunnan valtuustonsali, ja asuinrakennuksessa ryhmäperhepäiväkoti ja kolme asuntoa.

Vuoden 1865 kunnallishallintoasetuksen mukaan jokaiseen seurakuntaan tuli perustaa erillinen kunta, jonka jälkeen maallisia ja kirkollisia asioita ei enää käsitelty samoissa kokouksissa. Kuhmoisissa valittiin ensimmäinen kunnallislautakunta vuonna 1868. Valtaa käyttivät eniten varakkaimmat talolliset, koska äänimäärä määräytyi maksettujen verojen mukaan. Kuhmoisissa tapana oli valita luottamusmiehet tärkeimmille paikoille pitkäksi aikaa. Tapa oli voimissaan vielä 1900-luvulla. Ensimmäinen kunnanvaltuusto valittiin vuonna 1916. Viranhaltijoiden määrä oli vähäinen aina 1960-luvulle saakka.

Vuoden 1989 inventointiaineiston mukaan Kuhmoisten kuntakokoukset pidettiin ensin pitäjäntuvassa, joka oli todennäköisesti Heikkilän talossa kirkon liepeillä. Vuonna 1879 kunta vuokrasi kirkonkylästä sopivat kokoustilat. Vuokralla oltiin eri paikoissa aina Hokkalan ostamiseen saakka. Ossi Viidan mukaan Kuhmoisten kunnallisen hallinnon keskeisin rakennus oli vielä 1910- ja 1920-luvun taitteessa Säästöpankintalo Rauhala. Kunnanvaltuuston myötä alettiin etsiä parempia kokoustiloja. Kunta osti Hilja Hirvensalolta vuonna 1919 Hokkalan tilan pää- ja talousrakennuksineen. Hokkala sijaitsi nykyisen kunnantalon kohdalla ja se pihamaalla oli pidetty toria jo 1910-luvun lopulla. Kuhmoisten kunnan tultua omistajaksi talon pohjoispään huoneita alettiin heti kunnostaa kunnan käyttöön. Hokkalassa kokoonnuttiin ensimmäisen kerran tammikuussa 1922. Hokkalan tilat olivat varsin epäkäytännölliset, joten sitä remontoitiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1928 Väinö Palomiehen piirustuksien avulla. Korjaustoimenpiteet ja rakentaminen jatkuivat vielä 1930-luvun lopulle saakka, mutta tilat kävivät pian ahtaiksi.

Uudesta kunnantalosta alettiin Kuhmoisissa keskustella syksyllä 1951. Suunnitelmia varten valittiin toimikunta, johon kuuluivat Emil Peltola, Arvi Lättilä ja Arvo Sorri. Kaksi vuotta myöhemmin oli valmiina rakennus- ja rahoitussuunnitelma. Talon arvioitiin maksavan 45 miljoonaa markkaa (noin 6,1 miljoonaa markkaa), josta puukaupoilla suunniteltiin kerättäväksi viisitoista, verovaroilla kaksikymmentä ja lainalla kymmenen miljoonaa markkaa.

Uudesta kunnantalosta käytiin pitkä ja sekava kiista, jossa kunnanvaltuusto ja kunnanhallitus ajautuivat napit vastakkain. Käytännössä kaikki henkilöityi kahden ihmisen välisiin erimielisyyksiin: serkuksiin kunnanvaltuuston puheenjohtaja Emil Lättilään ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Emil Peltolaan. Kunnantalon ensimmäisissä piirustusluonnoksissa toimitalo ja virkailijoiden asuntola oli suunniteltu kahdeksi erilliseksi rakennukseksi. Kunnanvaltuutetut kuitenkin esittivät yksimielisesti, että yhteen rakennettuina hankkeesta päästäisiin halvemmalla. Lisäksi kunnantaloon haluttiin tilat kirjastolle ja paloasemalle. Kunnanhallituksessa puolestaan oltiin kahden eri rakennuksen kannalla. Valtuusto ei kuitenkaan tyytynyt näihin arkkitehti Erkki Rautilan kahden talon piirustuksiin vaan vaati tilattavaksi suunnitelmat myös jyväskyläläiseltä arkkitehdilta Matti Hämäläiseltä. Hämäläinen piirsi yhden rakennuksen ja kunnallishallitus päätti tilata kunnantalon piirustukset hämäläiseltä. Tätä päätöstä yritti kunnanhallitus kumota toukokuussa 1954. Osa hallituksen jäsenistä kyllästyi jo koko soppaan ja vetäytyivät äänestyksistä. Kesäkuussa 1954 kunnanvaltuustolle esiteltiin silti kahdet eri luonnospiirustukset uudesta kunnantalosta. E. Rautilan laatimassa suunnitelmassa toimitalon virasto- ja asunto-osa rakennettaisiin erikseen, kumpikin pääty torille päin. Hämäläisen piirustuksissa toimitalo oli suunniteltu yhtenä kokonaisuutena, julkisivu torille päin. Hämäläisen ehdotus voitti. Toimikunta jatkoi neuvotteluja Hämäläisen kanssa, mutta kunnanhallitus otti jatkosuunnitelmiin voimakkaasti kantaa. Toimistotiloja pidettiin epäkäytännöllisinä. Asunnot veivät liikaa tilaa, samoin hallitilat ja paloaseman osuus. Hämäläisen yhden talon mallia pidettiin kuitenkin edustavampana ja komeampana kuin kahta taloa. Edelleen äänestettiin talojen lukumäärästä. Lopulta Rautialan ehdotus voitti Hämäläisen ehdotuksen äänin 15–6 (kaksi ei äänestänyt). Kuukauden aikana valtuutettujen mieli muuttui päin vastaiseksi ilmeisesti pitkälti kunnanhallituksen puheenjohtaja Emil Peltolan vaikutuksesta.

Urakkatarjouksia rakennushankkeeseen jätettiin viisitoista. Urakka annettiin tehtäväksi Karkjärven ja Pihlajakosken koulut rakentaneille jämsänkoskelaisille Aleksi ja Onni Koskiselle 41,5 miljoonalla markalla. Rakennustyöt päätettiin aloittaa vuonna 1954. Erkki Rautialan piirustukset on päivätty elokuulle 1954 ja rakennuslupaa haettiin marraskuussa. Rakennusten yhteenlaskettu koko oli vuoden 1954 rakennusluvan mukaan 5850 kuutiota ja pinta-ala 640 neliötä. Huoneisto rakennuksissa oli 6 ja huoneita 21 kappaletta. Ensimmäistä kertaa kunnanvaltuusto kokoontui uudelle kunnantalolle 19. joulukuuta 1955.

Vanha kunnantalon Hokkalan kohtaloa ei mietitty pitkään. Ajan ominaiseen tapaan rakennus purettiin ja alue tasoitettiin piha- ja torialeeksi. Hokkalan päärakennus ostettiin purettavaksi ja siirrettäväksi. Vanha hevoskatos ja vaja purettiin 1960-luvun lopulla. Laajalla pihamaalla toimi tori vielä 1930-luvulla, mutta nykyään piha-alue on asfaltoitu pysäköintipaikka. Piha-aluetta on elävöitetty istutuksin.

Muutoksia rakennuksiin on tullut vuonna 1979, kun niissä suoritettiin sisäisiä muutoksia. Rakennusten asuntoja muutettiin toimitiloiksi kasvaneen kunnan henkilökunnan vuoksi. Seuraavat muutokset tulivat vasta vuonna 1996–97, kun palokunta oli saanut uudet tilat satama-alueelta vuonna 1992 ja kirjasto muutti vanhaan pankkirakennukseen vuonna 1996. Kunnantalosta vapautuneet tilat muutettiin toimistotiloiksi, ja asuinrakennuksen toimistotilat asunnoiksi ja lasten päivähoitotiloiksi (tarkemmin muutoksista rakennuskorteissa).

Kohde oli mukana vuoden 1989 inventoinnissa. Tietoja täydennetty vuonna 2012.