rakennusperinteinen

asutushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Paikka on ollut asuttu jo 1600-luvulla, kantatalo nykyisellä paikallaan isojaon aikaan. Pihapiirissä klassisistisvaikutteinen päärakennus 1867-1868, piharakennus vanhimmilta osiltaan 1700-luvulta, navetta sekä aitta- ja luhtirakennus 1920-luvulta. Rakennuskanta hyvin säilynyttä. Pihapiiri sijaitsee näkyvällä paikalla Vehmaisten-Ekon laajassa peltomaisemassa.

Ympäriajettavaa pihaa reunustavat päärakennuksen (1867-68) lisäksi sitä vanhempi pirtti, karjarakennus (1923) sekä talli/luhti (1922). Päärakennuksen luoteispuolella on kaksi vanhaa aittaa mahdollisesti 1800-luvun lopusta tai 1900-luvun alusta. Lisäksi pihapiirissä on sauna, kellari sekä vaja, jotka on rakennettu mahdollisesti 1900-luvun alkupuolella.

1½-kerroksisen päärakennuksen perustuksena on osin luonnonkivi, osin lohkokivi. Perustusta on osin tuettu betonivalulla. Hirsirunko on vuorattu peiterimoitetulla pystylaudoituksella, alaosassa ja päätykolmioissa on vaakalaudoitus. Seinät ovat valkoiset. Satulakatto on katettu betonitiilillä. Ikkunat ovat pääosin 6-ruutuiset. Rakennuksen pitkällä lounaisseinällä on yksikerroksinen 6-kulmainen umpikuisti, jonka parioven yläpuolella on 4-ruutuinen kamanaikkuna ja jossa on kuusi isoa ruutuikkunaa. Lounaisseinällä on myös pariovi, jonka yläpuolella on aumakattoinen katos.

1½-kerroksisen piharakennuksen perustuksena on lohkokivi, jota on osin tuettu betonivalulla. Hirsirunko on vuorattu vaakalaudoituksella, seinät ovat punaiset ja listat valkoiset. Satulakatto on katettu betonitiilillä. Ikkunat ovat 6-ruutuiset. Rakennus on L-kirjaimen muotoinen. Pitkällä kaakkoisseinällä on yksikerroksinen pulpettikattoinen umpikuisti, jossa on kaksi pariovea.

1½-kerroksisen navetan perustuksena on betonivalu. Sementtitiilirunko on vuoraamaton, päätykolmioissa on valkoiseksi maalattu pystylaudoitus. Satulakatto on katettu betonitiilillä. Ikkunat ovat kapeita ja 6-ruutuisia. Keskellä pitkää koillisseinää on taitekattoinen poikkipääty, jossa on neljään osaan jaettu puolipyöreä koristeikkuna. Poikkipäädyn lounaispuolella on betoninen karjasilta toiseen kerrokseen sekä 6-kulmainen rehusiilo. Kaakkoispäädyssä on pulpettikattoinen tonkkateline.

1½-kerroksisen talli- ja luhtirakennuksen perustusta on vahvistettu betonivalulla. Runko on vuorattu vaakalaudoituksella, päätykolmioissa on pystylaudoitus. Seinät ovat punaiset, listat valkoiset ja ovet vihreät. Satulakatto on katettu pellillä. Rakennuksen ikkunat ovat 4-ruutuisia. Lounaispäädyssä on silta ylempään kerrokseen, koillispäädyssä katon harjalla on vellikello. Pitkällä luoteisseinällä olevan parioven yläpuolella on avonainen sola.

Päärakennuksen luoteispuolella sijaitsevista aitoista toinen on kaksikerroksinen. Kalliolle perustetun aitan perustuksena on lohkokivi ja hirsi. Hirsirunko on vuorattu vaakalaudoituksella, seinät ovat punaiset, ovenpielet valkoiset ja ovi keltainen. Satulakatto on katettu betonitiilillä. Oven edessä on betoniportaat. Tämän aitan luoteispuolella sijaitsee yksikerroksinen aitta, jonka perustuksena on luonnonkivi ja hirsi. Vuoraamaton hirsirunko on maalattu punaiseksi, oven- ja ikkunanpielet ovat valkoiset, ovi ja ikkunaluukku keltaiset. Satulakatto on katettu betonitiilillä.

Yksikerroksisen saunan perustuksena on betonivalu. Hirsirunko on vuoraamaton, seinät ovat punaiset, listat valkoiset ja ovet vihreät. Satulakatto on katettu betonitiilillä. Ikkunat ovat 6-ruutuiset.

Kellarirakennuksen runko on mahdollisesti luonnonkiveä ja sitä on tuettu betonivalulla. Päätykolmiossa on tiheä punaiseksi maalattu pystylaudoitus sekä puolipyöreä ikkuna. Satulakatto on katettu pellillä. Kellarin luoteispuolella sijaitsevan vajan perustuksena on lohkokivipilari. Seinissä on punaiseksi maalattu pystylaudoitus, listat ovat valkoiset ja ovet vihreät. Satulakatto on katettu pellillä.

1400- ja 1500-lukujen vaihteessa muodostunut Vehmaan eli Vehmaisten kylä sijaitsi suunnilleen nykyisen Vehmaan talon tontilla. Kylässä oli alun perin neljä taloa. Näistä Huisko ja Villi yhdistettiin 1800-luvun alkupuolella Vehmaaksi, jolloin talo peri kylän nimen. Vehmaan tilalla on ollut useita eri omistajia, joista on olemassa kirjallisia tietoja 1600-luvulta lähtien. Tilalla on asunut mm. von Schandts -suku. Vehmaan kylän Villin talossa syntyi vuonna 1707 suomen kielen kehittäjä, Suomen ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden, vuosina 1775-76 Turussa ilmestyneen Tieto-Sanomain toimittaja ja Raamatun suomentaja Antti Lizelius, jonka muistoksi tilalle pystytettiin muistolaatta vuonna 1958. Muita omistajia ovat olleet mm. Torkkala-, Seppä-, Liimala-, Kyttä- ja Vegelius-suvut sekä K. Vehmaa. Nykyisen suvun hallussa tila on ollut vuodesta 1921 lähtien, jolloin Herman Salli osti sen Porin puuvillatehtailija insinööri Ekiltä. Vehmaasta oli 1930-lukuun mennessä erotettu 11 tilaa, yhteensä 130 hehtaaria.

Päärakennus on rakennettu vuosina 1867-68, vuoraus ja päädyn laajennus ovat 1900-luvun vaihteesta. Rakennukseen on tehty joitakin muutoksia 1930-luvulla Carolus Lindbergin johdolla. Ruutuikkunat on uusittu myöhemmin. Rakennuksessa on aiemmin ollut kaksi kuusikulmaista umpikuistia, joista toinen on purettu. Rakennuksen kaakkoispäätyyn on todennäköisesti tehty pesutilat, sillä päädyn ikkunoita on pienennetty.

Punaisen piharakennuksen vanhin osa on rakennettu mahdollisesti 1700-luvulla. Rakennusta on vuosien saatossa laajennettu ainakin kahteen eri otteeseen. Se on peruskorjattu ja ollut pitopalvelukäytössä vuodesta 1995 alkaen. Vanha 20 leivän leivin uuni on säästetty.

Navetta on rakennettu vuonna 1923, talli- ja luhtirakennus vuonna 1922. Päärakennuksen pohjoispuolella olevat vilja-aitat ovat peräisin mahdollisesti 1800-luvun loppupuolelta tai 1900-luvun alusta. Pihapiiri on muotoutunut nykyiseen asuunsa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä taloustirehtööri Herman Sallin toimesta.

Vehmaan tila sijaitsee laajan Stormin kylään ulottuvan peltoaukean luoteisosassa Rautaveden etelärannalla. Tilalta alkava metsäselänne erottaa sen lännessä sijaitsevasta Vammalan keskustasta. Vehmaan itäpuolella on tilaan aiemmin kuulunut Vehmaanniemen luonnonsuojelualue (perustettu 1973). Länsipuolella on luonnonarvoiltaan merkittävä Kukkurin metsäalue.

Päärakennuksen itäpuolella on kuusiaidalla ympäröity puutarha, jossa kasvaa 1920- ja 1930-luvuilla istutettuja omenapuita ja marjapensaita. Puutarhan polut ovat ruohottuneet ja enää heikosti nähtävissä. Päärakennukselle johtavat vanhat portaat, joissa on liuskekivilaatoitus. Päärakennuksen eteläpuolelle on tehty betoniset porrasaskelmat. Pihateitä on levennetty ja piha on osittain asfaltoitu.

Kohteen rakennuskannan säilyminen on tärkeää. Alueella tapahtuvassa kaikessa maankäytössä tulee korostetun tarkkaan huomioida alueen pitkä asutushistoria. Rakennuskannan muutostöissä tulee turvata rakennusten kulttuurihistoriallisten ominaispiirteiden säilyminen.

Mäkelä, Juha 2000: Vammalan keskustaajaman maisemaselvitys. Vammalan kaupungin tekninen palvelukeskus.

Suomen maatilat III. Tietokirja maamme keskikokoisista jasuurista maatiloista. Turun ja Porin lääni, Ahvenanmaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1932.

Vammalan-Mouhijärven kulttuuriympäristöjen kehityshanke. A. Rakennetun ympäristön selvitys. 1.painos 1997, 2. painos 1999.

http://www.kopteri.net/koti/vehmaantila/