Härmälän esikaupunkialue syntyi 1920-luvulla selvästi erilleen kaupungista, vanhojen Pirkkalaan ja Lempäälään kulkeneiden maanteiden (Nuolialantie ja Lentokentäntie) varteen. Ensimmäinen asemakaava vahvistettiin 1925, arkkitehteina Birger Federley ja Bertel Strömmer. Alue suunniteltiin puutarhakaupunginosaksi, jossa omakotitalotontit olivat suurempia kuin muissa esiaupungeissa. Tämä tarjosi mahdollisuuden puutarhan ja kotieläintenkin pitoon. 1930-luvun pulavuosien vaikutuksesta tonttikokoa tosin pienennettiin myöhemmin. Rakennustoiminta vilkastui 1930-luvun lopulla, kun varsinkin 1936 perustetun Valtion lentokonetehtaan työntekijät tarvitsivat asuntoja.

Talvisodan jälkeen seurasi uusi asuntopula, kun pommituksissa kotinsa menettäneet ja siirtokarjalaiset tarvitsivat nopeasti asuntoja. Tampereen kaupunginhallituksen määräyksestä kaupungin arkkitehtiosasto laati pikaisesti suunnitelmat nopeasti toteutettaviksi ja edullisiksi asuintaloiksi. Toivonkadulle rakennettiin kuusi kaksikerroksista puutaloa, joihin kuhunkin tuli 12 asuntoa. Huoneen ja keittiön asunnot olivat kooltaan 38,5 neliötä. Taloryhmää kutsuttiin suurperheisten asuintaloiksi. Kokonaisuus oli muuttovalmis keväällä 1941. Vuonna 1943 rakennettiin vielä kaksi samanlaista asuintaloa Tuomaankadulle, tonteille 293 ja 299 (Tuomaankatu 5 ja 9) ja vuonna 1945 yksi talo tontille 305 (Taunonkatu 1).

Nykyisin Tampereen Vuokra-Asunnot Oy:n hallinassa ovat kaikki Toivonkadun talot lukuunottamatta Toivonkatu 2:ta, Tuomaankadulta talot Tuomaankatu 5, 9 ja 11 sekä Taunonkadulta Taunonkatu 1.

Toivonkadun ja Tuomaankadun rakennukset ryhmittyvät Härmälän kentän ympärille. Suorat kadut ja talorivistöt muodostavat selkeäpiirteisen korttelimaiseman, jonka porttina on tiilinen Härmälän koulu Nuolialantien varressa ja keskuksena laakea Härmälän kenttä. Puistokorttelin päätteenä seisoo tiilirakenteinen Härmälätupa, entinen yleinen sauna.

Toivonkadun asuintalojen julkisivut ovat puhtaan yksinkertaiset. Kadulle päin näkyy ikkunoiden tasainen rivistö. Puurakenteisten talojen alunperin rapatut julkisivut on vaihdettu maalattuihin julkisivulevyihin. Väritys on muuttunut vaaleasta kirkkaan värikkäisiin punaisiin ja keltaisiin. Alunperin tummat ikkunat on vaihdettu valkoisiksi. Katteena saumattu peltikate, betonisokkeli maalattu vaaleanharmaaksi. Asuintalojen sisäänkäynnit ovat pihan puolella, varustettuina kevyin lippakatoksin ja funktionalismia henkivin pystynauhaikkunoin. Ulko-ovet on uusittu teräsrunkoisiksi, puuverhotuiksi kerrostalonoviksi, vastaavat kuin Hipposkylässä.

Tuomaankadun talot 5, 9 ja 11 on uudistettu Toivonkatua vastaaviksi. Tuomaankadun muut asuintalot ovat muodoltaan ja kooltaan vastaavia. Julkisivuissa on enemmän vaihtelua: Tuomaankatu 1:n pinta on mineriittilevyä, Tuomaankatu 3 ja 5 ovat edelleen rapattuja tummin ikkunoin - näiden julkisivu on hyvin lähellä alkuperäistä.

Taunonkatu 1 ja 2:n talot ovat muodoltaan samanlaisia, mutta niissä on ainoana lautaverhous. Pystyrimoitettu laudoitus oli sodanjälkeisessä materiaalipulassa käytetyin ulkoverhous, Luhtaankadulla. Toivonkatu 1:n valmistumisvuodeksi on rekisteröity 1945.

Härmälän koulun, urheilukentän, saunarakennuksen sekä Toivonkadun ja Tuomaankadun muodostama ehjä korttelikokonaisuus tulisi säilyttää muodoltaan ja tyyliltään alkuperäistä vastaavana. Asuinrakennusten sisäänkäynnit tulisi säilyttää pihan puolella ja pitää katujulkisivut yhtenäisenä seinämänä. Pihapiirejä rajaamaan voi käyttää kevyitä lauta-aitoja, muuten vältettävä voimakkaita rajauksia tai kiveyksiä. Avoimet näkymät Härmälän kentän poikki on tärkeää säilyttää.

Alajoki, Jaana, Härmälä Rantaperkiö - torpista lentokoneisiin. Tampereen kaupunginosat -julkaisusarja IX. Härmälä-seura ry ja Tampereen kaupunki 1996.

Sari Minkovitsch: Härmälän suuperheisten talot, osoitteessa

http://www.uta.fi/yky/arkisto/koskivoimaa/kaupunki/1940-60/hasuurpe.htm

Tanja Vahtikari: Kaksi uutta kaupunginosaa – Rantaperkiö ja Härmälä osoitteessa

http://www.uta.fi/yky/arkisto/koskivoimaa/kaupunki/1918-40/harmala.htm