rakennusperinteinen

asutushistoria

Härmä on Lousajan kantataloja. Nykyiselle paikalle siirrytty 1800-luvun alkupuolella. Hyvin säilynyt laaja pihapiiri, johon kuuluu 15 rakennusta, jotka ovat säilyneet hyvin rakennusaikansa tyylissä ja materiaaleissa. Rakennukset ovat pääsääntöisesti 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta

Härmän tilakeskuksessa ovat (1) päärakennus (1800-l alkup/1920-l) (2) vaarinpirtti (n. 1900) (3) asuinhuone/ratassuoja/maakellari (1890-l) (4) luhti/liiteri (1800-l/1980-l) (5) navetta (1910-l), (6) vilja-aitta (n. 1900) (7)riihi (1800-l) (8) suuli (1930/50-l) (9) suuli (1930-l) (10) kanala (1910/20-l) (11) sauna (1900-l) (12) puimala/kuivuri (1920/1972) (13) maakellari (1930-l) (14) esiintymislava (1980-l) (15) romahtanut AIV -monttu/rakennus (1930-l)

Pihapiirissä on myös pitkä 1920-luvulla istutettu kuusiaita ja kookas tammi. Miespihassa on myös vaarinpirttiä vastapäätä kivinen siltaraunio, joka viittaisi vanhan navetan paikkaan pihapiirissä. Pihapiirin länsipuolella on pieniä lampia, jotka ovat syntyneet 1910/20-luvulla, jolloin paikalta nostettiin savensekaista maata kiviseen rinteeseen. Tällä pyrittiin rakentamaan ns. ikilaidunta, jota voisi pitää metsälaitumen ja peltolaitumen välimuotona. Ennen maansiirtoa paikalla ollut metsä kaadettiin. Maat kaivettiin lapiolla ja ajettiin kärryillä rinteeseen. Näin syntyneestä kivisestä pellosta otettiin ensi yksi sato ruista, jonka jälkeen paikalle kylvettiin heinää, jonka jälkeen lehmät päästettiin aidatulle laitumelle.

(1) Asuinrakennus on rakennettu erikokoisista luonnonkivistä tehdylle kivijalalle, joka on rapattu betonilla tasaiseksi. Pitkänurkkainen hirsirunko on vuorattu vaaleanruskeaksi maalatulla keilapontatulla vaakalaudoituksella. Seinän yläosa ja vintin päädyt ovat helmiponttipaneelia. Rakennuksen länsipuolella on kookas poikkipääty, jonka molemmilla puolilla on umpikuisti. Ikkunat ovat T-karmilliset, yläikkuna jaettu pystypuilla kolmeen osaan. Vuorilaudat ja tympanonkoristeet ovat hengeltään kansallisromanttiset. Satulakatto on katettu betonitiilellä. Sisätiloissa on säilynyt kiinteä sisustusta, kaappeja ja kaakeliuuneja. Uunit ovat pääosin 1800-luvulta olevia ruskeita (Salmivaara) ja vaaleanvihreitä. Lisäksi on yksi 1920-luvulta oleva. Rakennus on hyvin säilynyt, ikkunat, koristeet, 1920-luvun asussa. Rakennus on perimätiedon mukaan siirretty Lousajan kylästä 1800-luvun alkupuolella. Nykyisen asunsa rakennus sai 1920-luvun alkupuolella. Vanha rakennus vaurioitui vuoden 1918 taisteluissa. Korjauksen, johon sisältyi rakennuksen korottaminen, poikkipääty, kuistit ja ulkoasu, suunnitteli rakennusmestari Pirjola.

(2) Asuinrkennus on rakennettu lohkotuista kivistä tehdylle kivijalalle. Pitkänurkkainen hirsirakennus on vuorattu vaaleanruskealla keilapontatulla vaakalaudoituksella. Nurkka- ja ikkunalistat ova valkoiset. Ikkunat ovat 2-ruutuiset ja laitettu ilmeisesti 1950-luvulla. Umpikuisti on ns. mutterimallia, ruutuikkunat ovat korvattu ilmeisesti 1950-luvulla 1-ruutuisilla. Kuisti on vuorattu peiterimavuorauksella, vesilistassa koristeleikkaus. Rakennuksen päädyssä on satulakattoinen umpikuisti. Ulko-ovet ovat alkuperäiset monipeiliset, 10 peiliä. Satulakatto on katettu betonitiilellä.

(3) Rakennuksessa kivistä holvattu kellari ja sen päällä hirsirunkoinen asuttava huone. Lisäksi rakennuksessa on lautarakenteien ratassuoja. Satulakatto on betonitiiltä. Rakennus on rakennettu 1800-luvun loppupuolella. Huoneessa on asunut rautatien tekijöitä 1890-luvulla.

(4) Luhtiaitassa on lohkotuista kivistä tehyt kivijalka. Pitkänurkkainen hirsirakennus on punaiseks maalattu ja vuoraamaton. Lattia on tehty haljaspuolikkaista ja välilaipio kirveellä veistetyistä paksuista lankuista. Ovet ovat ruskeaksi maalatut ja leveää lautaa. Luhtiosassa on neljä valkoiseksi maalattu pilaria. Satulakatto on katettu profiilipellillä. Rakennuksen jatkeena on 1980-luvulla rakennettu halkoliiteri. Luhti on hyväkuntoinen. Rakennuksen hirsissä on siirtomerkintöjä, rakennusaika 1700-1800-l ?

(5.) Vinkkelinmuotoinen navetta on rakennettu 1910-luvulla. Rakennuksessa on lohkotuista kivistä rakennettu kivijalka. Alkuperäinen runko oli pystyhirttä, joka oli vielä vuorattu valkoisella rappauksella. Ratkaisu on säilynyt rakennuksen eteläpäässä, jossa oli talliosa. Varsinainen navettaosassa hirsi on jouduttu korvaamaan harkoilla. Ulkoasu, rapattu pinta kuitenkin on säilytetty. Ikkunat 6-ruutuiset, puitteet vihreät. Seinien yläosa ja vintinpäädyt ovat lautaa ja vuorattu sinapinkeltaisella peiterimavuorauksella. Pohjoispäädyssä on maasilta vintille ja kaksi kiilaikkunaa.

(6). Vilja-aitta on rakennettu lohkotuista kivistä tehdylle kivijalalle. Lyhytnurkkainen hirsirunko on vuoraamaton ja punamullattu, nurkkalistat ovat valkoiset. Satulakatto. Rakennettu mahdollisesti 1800-luvun loppupuolella.

(7.) Paririihi on poikkeuksellisesti vinkkelin -muotoinen. Pitkänurkkainen hirsirunko on vuoraamaton ja punamullattu. Rakennus on osittain huonokuntoinen ja tullaan mahdollisesti purkamaan.

ärmä on Lousajan kylän vanhoja kantataloja. Sukutaulun mukaan tila on ollut nykyisen suvun hallussa vuodesta 1764. Vielä isonjaon, 1700-luvun lopulla, aikaan talo sijaisi muiden talojen tapaan tiiviissä ryhmäkylässä. Nykyiselle paikalle suvussa kulkevan muistitiedon mukaan talo siirrettiin 1800-luvun alkupuolella. Päärakennus on muistitiedon mukaan siirretty kylästä. Vastaavasti luhdin seinässä on siirtomerkintöjä. Päärakennus vaurioitui vuoden 1918 taisteluissa lievästi, jonka jälkeen rakennusta korjattiin ja laajennettin rakennusmestari Pirjolan suunitelmien mukaan. Isäntänä oli 1800-luvun lopulla Kaarle Vihtori (1876-1900), jolle rakennettiin pihapiiriin vaarinpirtti vuonna 1900. Seuraavan isännän, Kaarle Vilho 1900-1946, aikana päärakennuksen laajennuksen lisäksi panostettiin maatalouteen. Tältä ajalta ovat mm. navetta, puimala, AIV -rakennus, kanala ja ns. ikipelto. Sodan jälkeen talo periytyi tyttärelle ja isäntä saatiin kylässä olevasta Person talosta. Vävy sai myös uuden sukunimen. Tuovi ja Antti (Perso) olivat isäntänä 1946-1981, jonka jälkeen nykyinen isäntä aloitti. Tila viljelee edelleen pääasiassa Vaunusuolla olevia peltoja. Eläimistä on luovuttu kissoja ja hevosia lukuunottamatta.

Talon historiaan liittyy myös läheisen Lousajantien varrella oleva mökki, joka oli talon työmies Toivo Lammin asuntona. Lammi oli talon palveluksessa noin 50 vuotta, aina 1970-luvulle saakka. Lousajantie on säilynyt kapeana hiekkatienä ja Lammin 1900-luvun alkupuolella rakennettu talo ja talousrakennukset sijaitseva kiinni tiessä.

Härmän tilakeskus sijaitsee loivassa etelärinteessä. Kolme asuinrakennusta muodostavat pihan, jota rajaa pitkä kuusiaita. Pihassa on lukuisia omenapuita ja muutamia lehtipuita. Kuusiaita muodostaa myös rajan pihan länsipuolella olevaan talouspihaan. Pihaan johtaa koivukuja, jonka varrella ovat riihi, puimuri/kuivuri ja vilja-aitta. Pihapiirin läpi luoteeseen jatkuvan tien varrella on ns. ikipeltoa, kuusiaita ja kiviaita. Pihapiirin eteläpuolella on niittyä, jolle on rakennettu 1970-luvulla uusi valtatie, Satakunnantie. Pohjoispuolella on sankkaa kuusimetsää ja niitty. Tilakeskus on jäänyt laajan metsäsaarekkeeseen, jota ympäröi etupäässä 1960-luvun jälkeen syntynyt kaupunkimainen asutus.

Vanha rakennuskanta ja niihin liittyvä vanha puutahrakasvillisuus tulisi säilyttää kokonaisuudessaan. Erityisesti pitäisi huolehtia, että pihapiirin asuinrakennukset ja luhtiaitta säilyvät. Rakennusten korjaustoimenpiteissä tulisi käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja teknisiä ratkaisuja. Tilakeskusta rajaava peltomaisema pitäisi säilyttää avoimena. Mahdollisessa uudisrakentamisessa tulee korostetun tarkkaan huomioida vanha pihapiirin ominaispiirteet, kuten esim. materiaalit, mittakaava ja rakennusten sijainti.

Mäkelä Juha, Vammalan keskustataajaman maisemaselvitys 2000, Vammalan kaupungin tekninen palvelukeskus. 1920-luvun pitäjänkartat ja 1950-luvun peruskartat.

haastattelu Matti Härmä, lokakuussa 2004