Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitun kohteen kunnostamisesta tai purkamisesta. Maakuntamuseo on tutustunut hankkeen aineistoon ja toteaa seuraavaa.
Maakuntamuseo on antanut Mauniemen laajennusosan rakentamista koskevan aikaisemman lausunnon Diar. 272/2013 (31.7.2013). Siinä museo toi ilmi rakennuksen historiaa ja kulttuurihistoriallisia arvoja sekä arvioi laajennussuunnitelmia. Kulttuuriympäristöarvojen kannalta parhaana ratkaisuna pidettiin uudisrakennuksen toteuttamista vanhasta pihapiiristä erillisenä, mitä kaava ei kuitenkaan mahdollistanut. Kokonaisharkinnan pohjalta maakuntamuseo puolsi suunnitelmien mukaista, vanhaan päärakennukseen yhdyskäytävällä liitettävän laajennusosan rakentamista. Arkkitehtitoimisto Severi Blomstedtin suunnittelema laajennusosa on sittemmin toteutettu suunnitelmien mukaan.
Mauniemi on aiemmin kuulunut Koveron suurtilaan. Mauniemen päärakennus sijaitsi Koveronsalmen nykyisen sillan lähellä olevalla mäellä, josta se siirrettiin nykyiselle paikalleen 1900-luvun alussa. Rakennuksen tarkka ikä ei ole tiedossa. Paritupapohjaisessa rakennuksessa on merkkejä sen pitkästä historiasta. Se on laudoitettu 1920–30-luvulla, ja sen toiseen päätyyn on lisätty lasiveranta 1960-luvulla. Vintti on otettu asuinkäyttöön ilmeisesti 1920–30-lukujen remontin yhteydessä, jolta ajalta lienee myös rakennuksen takapuolen pulpettikattoinen kattolyhty. Rakennuksen monikerroksinen historia näkyy myös sisätiloissa. Pirtti on pitkälti alkuperäisessä asussaan, vintti portaineen kuvastaa 20–30-lukujen remonttia ja sali ja sen peräkamari sekä rakennuksen väliovet kertovat 40–50-luvulla tehdystä sisätilaremontista. 1900-luvulla Mauniemi on toiminut pääsääntöisesti kesäasuntona, mutta sota-aikana ja sen jälkeen siellä on enimmäkseen asuttu pysyvästi. Mauniemen rakennuskantaan kuuluvat päärakennuksen lisäksi etäämpänä tontilla sijaitseva eläinsuojarakennus sekä naapurikiinteistön alueelle jäänyt sauna.
Rakennus sijaitsee Teiskon-Asuntilan maakunnallisesti arvokkaan kulttuurimaiseman alueella. Puustoisuudesta johtuen rakennusten maisemallinen merkitys on etenkin järven suunnasta vähäinen. Lähimmän viljelyaukean ja Mauniemen tontin välissä puustoa on vähemmän. Alueella on voimassa Teiskon kirkonseudun osayleiskaava, joka on tullut voimaan vuonna 1999. Kaava on valmistunut vuonna 1997, ennen nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain (MRL 132/1999) voimaantuloa. Kaavassa on osoitettu merkittäviksi/suojeltaviksi ne rakennukset, jotka on määritelty merkittäviksi Tampereen rakennuskulttuuri, maisemat ja luonnosuojelu -raportissa vuodelta 1985. Listaus on huomattavan suppea. Kaavan voidaankin kulttuuriympäristöarvojen osalta katsoa olevan maankäytönohjauksen välineenä vanhentunut.
Osayleiskaavan mukaan asuinrakennus sijaitsee erillispientaloalueella, jolla on erityisiä maisemallisia arvoja (AO-3). Kaava mahdollistaa yhden yksiasuntoisen asuinrakennuksen rakentamisen kullekin rakennuspaikalle. Asuinrakennuksen kerrosala saa olla enintään 300 m2. Suurin osa kiinteistön alueesta on kaavassa maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jolla ympäristö säilytetään (M/s). Kokonaisuuteen lukeutuva eläinsuoja sijaitsee tällä alueella. M/s -aluetta koskevien määräysten lisäksi alueella on voimassa määräys: Alueen rakentamisessa ja muussa maankäytössä tulee ottaa huomioon alueen arvokas maisemakuva ja välttää sen muuttamista. Rakennusten sijoittelussa tulee käyttää hyväksi olevaa kasvillisuutta ja maastomuotoja.
Museolle tulleessa yhteydenotossa on mainittu kuistin sisäkaton kulmauksessa oleva kosteusvaurio. Myös vesikaton kerrotaan olevan uusimisen tarpeessa. Suojeltujen ja muutoin kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten purkamista voidaan puoltaa vain pakottavista syistä, kuten erittäin huonon kunnon takia. Kuntovauriot ja niiden laajuus tulee tällöin osoittaa asianmukaisella kuntotutkimuksella (ks. liite). Perinteiset hirsirakennukset ovat yleensä hyvin kunnostettavissa, eivätkä paikalliset kosteusvauriot ole rakennuksen kannalta erityisen huolestuttavia.
Mauniemeä ei ole huomioitu alueella tehdyissä osayleiskaavainventoinneissa. Tästä huolimatta päärakennuksella voidaan todeta olevan rakennusperinteistä sekä kulttuurihistoriallista (erityisesti asutus- ja sosiaalihistoriallista) arvoa. Rakennus kuvaa kerroksellisuudessaan erinomaisella tavalla elinkaartaan, johon keskeisesti liittyy sen käyttö vapaa-ajanasuntona. Pirkanmaan maakuntamuseo ei puolla rakennuksen purkamista vaan katsoo, että Mauniemen vanha päärakennus tulee edelleen säilyttää ja kunnostaa sen arvoihin sopivalla tavalla. Myös eläinsuojarakennuksen säilyttäminen on suotavaa, sillä sen ansiosta rakennuksen maataloushistoria hahmottuu paremmin.
Ulkovaipan, kantavien rakenteiden ja alkuperäisten tulisijojen kunnostamiseen sekä korjaussuunnitteluun on mahdollista hakea valtion avustusta, mikäli työt toteutetaan perinteisin menetelmin ja materiaalein. Avustusmuotoja ovat ELY-keskuksen Avustus rakennusperinnön hoitoon sekä Museoviraston Rakennusten ja kulttuuriympäristökohteiden entistämisavustus. Molempien hakuaika on vuosittain syksyllä, yleensä päättyen marraskuun loppuun. Yksityiskohtaiset ehdot ja ohjeet löytyvät avustusten verkkosivuilta: https://www.ely-keskus.fi/avustukset-rakennusperinnon-hoitoon sekä https://www.museovirasto.fi/fi/avustukset/rakennukset. Neuvontaa ja lisätietoa perinteisistä rakentamismenetelmistä sekä niihin liittyvistä avustuksista saa Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestarilta, jonka palvelu on maksutonta: anne.uosukainen@tampere.fi / puh. 044 430 9654. Tietoa rakennusten korjaamisesta perinteisin menetelmin ja materiaalein löytyy myös Museoviraston Korjaustaito-sivustolta ja korjauskorteilta: https://www.korjaustaito.fi/fi/
Maakuntamuseo kannustaa tutkimaan ratkaisuja, jotka mahdollistavat vanhan rakennuksen säilyttämisen joko kesä- tai ympärivuotisena asuinrakennuksena. Maakuntamuseo rohkaisee myös selvittämään, voisiko esimerkiksi modernia siipiosaa laajentaa poikkeamisluvalla vastaamaan paremmin omistajan tarpeita. Poikkeamisluvasta päättää Tampereen kaupunki kuultuaan maakuntamuseota ja muita viranomaisia.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitun kohteen kunnostamisesta tai purkamisesta. Maakuntamuseo on tutustunut hankkeen aineistoon ja toteaa seuraavaa.
Maakuntamuseo on antanut Mauniemen laajennusosan rakentamista koskevan aikaisemman lausunnon Diar. 272/2013 (31.7.2013). Siinä museo toi ilmi rakennuksen historiaa ja kulttuurihistoriallisia arvoja sekä arvioi laajennussuunnitelmia. Kulttuuriympäristöarvojen kannalta parhaana ratkaisuna pidettiin uudisrakennuksen toteuttamista vanhasta pihapiiristä erillisenä, mitä kaava ei kuitenkaan mahdollistanut. Kokonaisharkinnan pohjalta maakuntamuseo puolsi suunnitelmien mukaista, vanhaan päärakennukseen yhdyskäytävällä liitettävän laajennusosan rakentamista. Arkkitehtitoimisto Severi Blomstedtin suunnittelema laajennusosa on sittemmin toteutettu suunnitelmien mukaan.
Mauniemi on aiemmin kuulunut Koveron suurtilaan. Mauniemen päärakennus sijaitsi Koveronsalmen nykyisen sillan lähellä olevalla mäellä, josta se siirrettiin nykyiselle paikalleen 1900-luvun alussa. Rakennuksen tarkka ikä ei ole tiedossa. Paritupapohjaisessa rakennuksessa on merkkejä sen pitkästä historiasta. Se on laudoitettu 1920–30-luvulla, ja sen toiseen päätyyn on lisätty lasiveranta 1960-luvulla. Vintti on otettu asuinkäyttöön ilmeisesti 1920–30-lukujen remontin yhteydessä, jolta ajalta lienee myös rakennuksen takapuolen pulpettikattoinen kattolyhty. Rakennuksen monikerroksinen historia näkyy myös sisätiloissa. Pirtti on pitkälti alkuperäisessä asussaan, vintti portaineen kuvastaa 20–30-lukujen remonttia ja sali ja sen peräkamari sekä rakennuksen väliovet kertovat 40–50-luvulla tehdystä sisätilaremontista. 1900-luvulla Mauniemi on toiminut pääsääntöisesti kesäasuntona, mutta sota-aikana ja sen jälkeen siellä on enimmäkseen asuttu pysyvästi. Mauniemen rakennuskantaan kuuluvat päärakennuksen lisäksi etäämpänä tontilla sijaitseva eläinsuojarakennus sekä naapurikiinteistön alueelle jäänyt sauna.
Rakennus sijaitsee Teiskon-Asuntilan maakunnallisesti arvokkaan kulttuurimaiseman alueella. Puustoisuudesta johtuen rakennusten maisemallinen merkitys on etenkin järven suunnasta vähäinen. Lähimmän viljelyaukean ja Mauniemen tontin välissä puustoa on vähemmän. Alueella on voimassa Teiskon kirkonseudun osayleiskaava, joka on tullut voimaan vuonna 1999. Kaava on valmistunut vuonna 1997, ennen nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain (MRL 132/1999) voimaantuloa. Kaavassa on osoitettu merkittäviksi/suojeltaviksi ne rakennukset, jotka on määritelty merkittäviksi Tampereen rakennuskulttuuri, maisemat ja luonnosuojelu -raportissa vuodelta 1985. Listaus on huomattavan suppea. Kaavan voidaankin kulttuuriympäristöarvojen osalta katsoa olevan maankäytönohjauksen välineenä vanhentunut.
Osayleiskaavan mukaan asuinrakennus sijaitsee erillispientaloalueella, jolla on erityisiä maisemallisia arvoja (AO-3). Kaava mahdollistaa yhden yksiasuntoisen asuinrakennuksen rakentamisen kullekin rakennuspaikalle. Asuinrakennuksen kerrosala saa olla enintään 300 m2. Suurin osa kiinteistön alueesta on kaavassa maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jolla ympäristö säilytetään (M/s). Kokonaisuuteen lukeutuva eläinsuoja sijaitsee tällä alueella. M/s -aluetta koskevien määräysten lisäksi alueella on voimassa määräys: Alueen rakentamisessa ja muussa maankäytössä tulee ottaa huomioon alueen arvokas maisemakuva ja välttää sen muuttamista. Rakennusten sijoittelussa tulee käyttää hyväksi olevaa kasvillisuutta ja maastomuotoja.
Museolle tulleessa yhteydenotossa on mainittu kuistin sisäkaton kulmauksessa oleva kosteusvaurio. Myös vesikaton kerrotaan olevan uusimisen tarpeessa. Suojeltujen ja muutoin kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten purkamista voidaan puoltaa vain pakottavista syistä, kuten erittäin huonon kunnon takia. Kuntovauriot ja niiden laajuus tulee tällöin osoittaa asianmukaisella kuntotutkimuksella (ks. liite). Perinteiset hirsirakennukset ovat yleensä hyvin kunnostettavissa, eivätkä paikalliset kosteusvauriot ole rakennuksen kannalta erityisen huolestuttavia.
Mauniemeä ei ole huomioitu alueella tehdyissä osayleiskaavainventoinneissa. Tästä huolimatta päärakennuksella voidaan todeta olevan rakennusperinteistä sekä kulttuurihistoriallista (erityisesti asutus- ja sosiaalihistoriallista) arvoa. Rakennus kuvaa kerroksellisuudessaan erinomaisella tavalla elinkaartaan, johon keskeisesti liittyy sen käyttö vapaa-ajanasuntona. Pirkanmaan maakuntamuseo ei puolla rakennuksen purkamista vaan katsoo, että Mauniemen vanha päärakennus tulee edelleen säilyttää ja kunnostaa sen arvoihin sopivalla tavalla. Myös eläinsuojarakennuksen säilyttäminen on suotavaa, sillä sen ansiosta rakennuksen maataloushistoria hahmottuu paremmin.
Ulkovaipan, kantavien rakenteiden ja alkuperäisten tulisijojen kunnostamiseen sekä korjaussuunnitteluun on mahdollista hakea valtion avustusta, mikäli työt toteutetaan perinteisin menetelmin ja materiaalein. Avustusmuotoja ovat ELY-keskuksen Avustus rakennusperinnön hoitoon sekä Museoviraston Rakennusten ja kulttuuriympäristökohteiden entistämisavustus. Molempien hakuaika on vuosittain syksyllä, yleensä päättyen marraskuun loppuun. Yksityiskohtaiset ehdot ja ohjeet löytyvät avustusten verkkosivuilta: https://www.ely-keskus.fi/avustukset-rakennusperinnon-hoitoon sekä https://www.museovirasto.fi/fi/avustukset/rakennukset. Neuvontaa ja lisätietoa perinteisistä rakentamismenetelmistä sekä niihin liittyvistä avustuksista saa Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestarilta, jonka palvelu on maksutonta: anne.uosukainen@tampere.fi / puh. 044 430 9654. Tietoa rakennusten korjaamisesta perinteisin menetelmin ja materiaalein löytyy myös Museoviraston Korjaustaito-sivustolta ja korjauskorteilta: https://www.korjaustaito.fi/fi/
Maakuntamuseo kannustaa tutkimaan ratkaisuja, jotka mahdollistavat vanhan rakennuksen säilyttämisen joko kesä- tai ympärivuotisena asuinrakennuksena. Maakuntamuseo rohkaisee myös selvittämään, voisiko esimerkiksi modernia siipiosaa laajentaa poikkeamisluvalla vastaamaan paremmin omistajan tarpeita. Poikkeamisluvasta päättää Tampereen kaupunki kuultuaan maakuntamuseota ja muita viranomaisia.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.
Jaa
Facebookissa