rakennusperinteinen

liikennehistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Asuinrakennuksen rakentaminen liittyy junaradan, pysäkin perustamiseen Heinooseen 1890-luvulla. Toisen kerrostuman muodostaa kanttori Bährin tekemä laajennus 1920-luvulta. Rakennuksessa on toiminut posti vuosina 1908-40. Rakennus on hyvin säilynyt ja sitä on laitettu 1920-luvun asuun.

Sointula pihapiirissä on asuinrakennus (1890-l/1925), talousrakennus(1900-l), maakellari (1930-l) ja tynnyrisauna (1960-l).

Asuinrakennus on rakennettu lohkotuille nurkkakiville. Rakennetta on vahvistettu 1990-luvulla korvaamalla välien puuritilät yhtenäisellä harkkomuurauksella. Lyhytnurkkainen hirsirunko on vuorattu keilapontatulla vaakalaudoituksella, uusittu 1990-luvulla. Päätykolmiot ja seinän yläosa ovat peiterimavuoratut, erotuksena vesilista Väritys on valkoinen, listat ruskeat. Ikkunat ovat ristikarmilliset 1920-luvulta, ikkunoiden karmeissa koristelua. Päädyissä on tympanon koristelua, jonka yläpuolella pylväs. Satulakatto on katettu 1950-luvulla betonitiilellä. Vintti on muutettu asuinkerrokseksi 1990-luvulla, aikaisemmin siellä oli vain kevytrakenteinen pimiö. Julkisivun puolella ollut kuisti on suljettu. Sen ja länsipään ruutuikkunalla varustetun umpikuistin välissä on kahden pylvään kannattama avokuisti, lauta-aita. Pylväiden konsolit ovat koristeelliset. Avokuistilta umpikuistille vievä ovi on paripeiliovi. Avokuistille vievät kiviportaat, koristeruukkuineen ovat siirretty Vammalan keskustasta puretusta talosta 1990-luvulla. Eteläpuolella on rakennuksen korkuinen umpikuisti, jossa on ruutuikkunat. Kuistilta on käynti yläkertaan. Aikaisemmin on ollut sisäänkäynti myös keittiöön.

Sisätiloissa on säilynyt 1920-luvulta peiliovia ja yksi kaakeliuuni. Keittiössä on ruskeista paikallisista kaakeleista tehty leivinuuni, jota on vähän lyhennetty nykyisen omistajan aikana. Vanhoja peltiuuneja on korvattu 1900-luvun alkupuolen kaakeliuuneilla. Uusia, perinteisesti tehtyjä ovat myös kaappien peiliovet ja kuistin panelointi ja penkit. Salin viereiseen huoneeseen on rakennettu pesutilat. Salin ja kamarin välinen seinä on osittain avattu. Rakennuksessa on 1800-luvun lopun kertaustyylin ja 1920-luvun myöhäisjugendin piirteitä.

Hirsi-ja lautarakenteinen talousrakennus on rakennettu nurkkakiville. Sen länsipääty on todennäköisesti alkuperäinen, pitkänurkkainen hirsirakennus, jossa on ruutuikkuna. Lautaosa on mahdollisesti uudistettu myöhemmin. Rakennuksessa on ollut pieni navetta, talli ym. tiloja. Nykyisin varastona ja verstaana. Satulakatto on katettu betonitiilellä.

Maakellari on betonirakenteinen ja mahdollisesti 1930-luvulta. Alkuperäisen maakummun päälle on tehty betonitiilistä katos 1990-luvulla. Jokiniityn lesken hankkima tynnyrisauna on 1960-luvulta. Se sijaitsi aikaisemmin pihatien varressa, lähellä Häijääntietä. Siirretty talousrakennuksen nurkalle nykyisen omistajan aikana.

Kanttorin ajalta peräisin olevat kiviset portinpielet ovat olleet lähempänä taloa. Ne on siirretty kauemmaksi, pienen ojan kohdalle.

Asuinrakennuksen rakensi Aarikan tilasta lohkaistulle vuokratontille Virtanen, joka oli virkailijana Heinoon asemalla. Rakentaminen tapahtui ilmeisesti 1800-luvun viimeisinä vuosina, heti Tampere-Pori radan valmistumisen (1895) jälkeen. Virtasen jälkeen, vuonna 1906 talon omistajaksi tuli Karkun seurakunnan kanttori. Ruovedellä vuonna 1880 syntynyt Kaarlo Bähr aloitti kanttorina vuonna 1903. Heinoon asemalla aloittanut posti siirtyi taloon ilmeisesti aseman statuksen laskiessa pysäkiksi vuonna 1908. Posti toimi pohjoiskulman huoneessa, johon oli sisäänkäynti julkisivun puolelta. Postia hoiti kanttorin vaimo Hilja Bähr. Vuonna 1925 rakennusta laajennettiin kaakkoiskulmalta. Rakennukseen tuli sali ja julkisivun puolelle pulpettikattoinen avokuisti. Myös ikkunat uusittiin, lisäksi vintille oli tehty pimiö kanttorin valokuvaharrastusta varten. Tontti ostettiin omaksi vuonna 1932 ja se sai nimen Sointula.

Kanttori Bähr kuoli 1930-luvulla, jonka jälkeen leski asui talossa aina vuoteen 1940, jolloin se myytiin Ruusa Suodenjärvelle. Myös posti siirtyi tässä yhteydessä pois talosta. Seuraava omistaja oli vuonna 1954 puuseppä Jokiniitty Tampereelta. Hänen aikana kaakeliuuneja korvattiin peltiuuneilla. Puuseppä Jokiniityn kuoleman jälkeen rakennuksessa asui hänen leskensä. 1970-luvulla rakennus oli tyhjillään pari vuotta, jonka jälkeen nykyinen omistaja osti rakennuksen vuonna 1978.

Rakennukset ovat peltojen keskellä pienellä, metsäisellä kumpareella. Luoteispuolella on lähellä Heinoon pysäkki. Pihapiirissä kasvaa pihakuusien ja koivujen lisäksi runsaasti erilaisia koristepensaita. Lisäksi on mm. pihlajaa, katajaa, sireeni ja omenapuita. Tontin itäosassa, lähellä rakennuksia on 1970-luvun alkupuolella rakennettu Häijääntie.

Päärakennus tulee säilyttää ja korjaustoimenpiteissä tulee huomioida rakennuksen ominaispiirteet, kuten materiaalit, rakennustapa ja tekniikka.

Seutu/maakuntakaava, 1997

A. Rakennetun ympäristön selvitys, Tarmo Peltonen, Vammalan - Mouhijärven kulttuuriympäristöjen kehityshanke/selvitysvaihe, 1997. Maarekisteri Vammalan kaupungista, Varsinais-Suomen maanmittauslaitoksen arkisto, Turku.

Pietilä Esko, haastattelua elokuussa 2003