rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Tontin jaosta huolimatta vierekkäiset kiinteistöt on inventoitu yhtenä kohteena, sillä ne muodostavat ehjän pihapiirin.

Rakennushistoriallinen arvo – Rakennusperinteinen

Yksittäispientalotyyppinen asuinrakennus on peräisin vuodelta 1923 ja osin puu-, osin betonipuurunkoinen piharakennus 1920-luvulta. Molemmat ovat säilyttäneet ikkunoiden vaihtamista ja mineriittivuorausta lukuun ottamatta hyvin ajan rakennuksille tyypillisen muodon ja piirteet. Pihan pinnat ja kasvillisuus ovat perinteiset.

Historiallinen arvo – Sosiaalihistoria

Alueella 1900-luvun alkupuolella tyypillinen asumisen ja elämisen tapa, asuntoja puutalossa, aputiloja piharakennuksessa, on säilynyt hahmotettavissa.

Ympäristöarvo – Maisemallisesti keskeinen sijainti

Jalajakadun ja Tahmelankadun kulmauksessa sijaitsevalla tontilla ja erityisesti lähelle katulinjaa sijoitetulla asuinrakennuksella on suurehko merkitys katumaisemissa.

Jalajakadun ja Tahmelankadun kulmassa sijaitsee kaksi erilleen lohkottua kiinteistöä, jotka muodostavat selkeän ja historiallisesti yhteenkuluvan kokonaisuuden, mistä johtuen ne on inventoitu yhdessä. (Jalajakatu 1 / Tahmelank. 15 a&b, 837-215-1055-0019 ja 837-215-1055-0020) Tonteilla sijaitsee yksittäispientalotyyppinen vuonna 1923 rakennettu asuinrakennus ja osin puu-, osin betonipuurunkoinen 1920-luvun piharakennus.

Pihapiirin rakennukset ovat peräisin 1920-luvulta, asuinrakennus mahdollisesti vuodelta 1923. Rakentaja oli todennäköisesti nimeltään Saaristo. Kiinteistön seuraavat omistajat olivat nimeltään Lammi ja Rinne. Nykyisen kiinteistönomistajan vanhemmat Eva ja Orvo Halmela ostivat kiinteistön 1956, minkä jälkeen rakennukset peruskorjattiin. Asuinrakennuksessa on vielä 1950-luvulla ollut vuokralaisasunnot kellarikerroksessa ja vintillä. Myös piharakennuksen päädyssä ullakkokerroksessa oli hellahuone.

Melko kookas tontti on jaettu 1990-luvulla kahdeksi kiinteistöksi tarkoituksena rakentaa omakotitalo piharakennuksen tilalle. Uudisrakennusta ei kuitenkaan ole toteutettu ja piharakennus ja pihan kokonaisuus ovat säilyneet tontinjaosta huolimatta.

Lähiympäristössä on sekalaista rakennuskantaa: muutamia 1920-30-luvun yksittäispientaoja, 1970-luvun modernit kytketyt omakotitalot, 1980-90-luvun rivitaloja ja 2000-luvun omakotitalo. Maasto on tasaista ja päättyvien katujen liikenne rauhallista.

Piha on maastoltaan tasainen ja kasvillisuudeltaan hyvin runsas. Pihaa on aidattu verkkoaidalla ja sireeniaidanteella. Ajotie pihaa ja piharakennukselle Jalajakadun kulmauksesta on hiekkapintainen. Piharakennuksen edustalla on nelikulmaisia betonilaattoja. Muutoin tontti on nurmella. Tontin pohjoiskulmassa, Tahmelankadun reunassa on muutamia kuusia. Pihassa kasvaa runsaasti omenapuita, vadelmaa, koivuja, marjapensaita sekä erilaisia kukkia. Pihapiirin yleisilme, pinnat, kasvillisuus ja jäsentely ovat perinteiset.

Pihapiirin ja rakennusten arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Asuin- ja piharakennuksen, pihan pintojen ja kasvillisuuden muodostaman 1900-luvun alkupuolelle ominaisen eheän pihapiirin säilyminen.

Rakennusten julkisivujen aukotuksen, kattomuodon, runkomuodon, rakennusajankohdalle ominaisten julkisivumateriaalien ja muotojen säilyminen.

Useiden asuntojen tai vaikutelman useista asunnoista säilyminen asuinrakennuksessa (sisäänkäynnit).

Pihapiirin ja erityisesti asuinrakennuksen aseman säilyminen katumaisemissa.

Lisäksi: Rakennusten mineriittivuorauksen poistaminen ja alkuperäisen puuvuorauksen palauttaminen on suositeltavaa.

Pispalan rakennusinventointi: PMM/ Kati Lahtinen/ 9.5.2003. 2003 inventoinnin kohdenumero 319.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Rakennus- ja muutosluvat, Tampereen kaupunki, Rakennusvalvonnan arkisto.

- Viistoilmakuvat, http://www.bing.com/maps (Bird’s eye view).

Kiinteistön omistaja/ asukas.