18. VILJAKKALAN - HARHALAN KULTTUURIMAISEMA

Uusi nimiehdotus: Viljakkalan-Harhalan kulttuurimaisema

Kunta: Ylöjärvi

Maisemamaakunta: Keski-Hämeen viljely- ja järviseutu

Maakunnallinen maisematyyppi: Suomenselkä

Pinta-ala: 1 855 ha

Arvoluokka: maakunnallisesti arvokas maisema-alue

Aikaisempi arvoluokka: -

MAISEMATYYPPI:

Viljakkalan-Harhalan kulttuurimaisema sijaitsee maisemamaakuntajaossa Keski-Hämeen viljely- ja järviseudulla. Pitkään jatkunut asutus ja viljavat savikot sekä vaihtelevat vesireitit keskittyvät tälle seudulle. Maisema on hyvin monimuotoista ja usein pienipiirteistä. Tämä johtuu paitsi vaihtelevista luonnonoloista, myös monipuolisesta ja pitkään jatkuneesta sekä alkutuotantoon että teollisuuteen liittyvästä elinkeinoelämästä.

Maakunnallinen maisematyyppijaotuksessa maisema-alue sijaitsee Suomenselällä aivan Lounaisen viljelyseudun rajalla. Suomenselkä on karu ja laakea vedenjakajaseutu Pohjanmaan ja Järvi-Suomen välillä. Maasto on joko suhteellisen tasaista tai korkeussuhteiltaan vaihtelevaa ja kumpuilevaa. Korkeuserot jäävät yleensä kuitenkin alle 20 metrin. Maa on yleensä karun moreenin peitossa ja paikoin on laajoja kumpuilevia drumliinikenttiä. Peltoalaa on niukalti ja metsätaloutta harrastetaan intensiivisesti. Harvaan asutun alueen kylät ovat pieniä ja sijaitsevat laaksoissa ja vesistöjen tuntumassa tai jonkin selänteen rinteellä. Lounainen viljelyseutu on rehevää ja alueella on laajoja hedelmällisiä savikoita. Ilmasto-olot ovat edulliset. Asutus levittäytyy yhtenäisille laajoille savialueille.

OMINAISPIIRTEET:

Viljakkalan-Harhalan maisema-alue on kauniisti kumpuilevaa ja vaihtelevaa maisemaa. Laajat peltoaukeat takaavat sen, että silmä siintää paikoin kauaskin ja Kyrösjärvi lahtineen välkehtii maisemakuvassa. Metsät sijaitsevat maisemassa taustavoimana, kehystäjänä. Pinnanmuodoiltaan alue lukeutuu kankaremaahan, jonka korkeusvaihtelut ovat keskimäärin 10-20 metrin välillä. Kirkkojärven maisema koki huomattavan muodonmuutoksen 1860-luvulla, kun Kyrösjärven vedet laskettiin.

Seutu on asuttu jo 1800 eKr. Noista ajoista on kivikautisina löytöinä alueelta inventoitu Mäkelän, Särkän ja Ihantolan kivikautiset asuinpaikat. Viljakkalan kirkonkylä oli tuon ajan pohjoisimpia Suomessa asuttuja seutuja. Alueelle on saavuttu vesireittejä pitkin Kyrösjärven alavesiltä, ehkä Sastamalasta saakka. Myös rautakaudella asutus on olut samoilla paikoin. Ahrikkalan mailta on löydetty yksi rautakautinen polttokalmisto. Viljakkala oli 1500-luvulla yksi Kyrön pitäjän vero- eli neljänneskunta. Pääasiassa Viljakkalan talot sijaitsivat kirkonkylällä. Taloista vanhimmat: Kurki, Kouri, Nisu ja Sälli ovat sijainneet paikoillaan jo keskiajalla. 1500-luvulla kirkonkylällä oli 13 taloa, Hiiroisissa 4 taloa. Isojako toteutettiin Viljakkalassa vuonna 1765. Isojaon myötä talot ottivat torppareita, mikä taas joudutti uudisasutusta erityisesti takamailla.

Kirkonkylällä isojako ei muuttanut juurikaan vanhoja kylämuodostelmia ja vielä tänäkin päivänä monet taloista sijaitsevat alkuperäisillä paikoillaan. Aika 1900-luvun alkukymmeniltä 1950-luvulle oli maaseudun asutuksen ja kehittymisen kulta-aikaa. Viljakkalassa toimi vilkkaana Haverin kultakaivos, oma meijeri ja monet muut palvelut. Muun muassa Pikku-Pispala rakentui noihin aikoihin. Viljakkalan maamiesseuratalo rakennettiin vuonna 1920. Vapaa-ajanviettoon ja perinteisiin liittyivät helkavalkeat, joita poltettiin helatorstain ja helluntain aikoihin. Viljakkalassa näitä valkeita kokoonnuttiin polttamaan Ansomäkeen Helkakedolle.

Harhalan kylän asutus lienee varhaiskeskiaikaista perua. Monkalan, Härkin, Alasen ja Servon tilat muodostavat yhä tiiviin, mäelle sijoittuvan kylän, jota viljelykset ympäröivät. Monkalan, Härkin ja Servon päärakennukset ovat 1900-luvun molemmilta puolin. Servossa ja Härkissä on aittoja 1700-luvulta. Servossa on lisäksi paja ja sysikoppi 1800-luvulta.

Maisema-alueella sijaitseva Haverin kaivos on varhaisen suomalaisen kaivostoiminnan edustaja, jolla on ollut merkitystä Tampereen teollistumisessa. Pitkään käytössä olleen avolouhoksen lisäksi alueella on säilynyt pienimuotoisen kaivosyhdyskunnan rakennuskantaa. Haverin kaivos on 1700-luvun lopulta 1860-luvulle ja vuosiin 1942-1960 ulottuvina toimintakausinaan tuottanut merkittävän osan ensin Tampereen masuunin tarvitsemasta rautamalmista ja sittemmin Outokummun Harjavallan tehtailla rikastetusta kupariraaka-aineesta. Kaivoksen toiminta lopetettiin kannattamattomana 1960. Tämän jälkeen alue siirtyi kunnan omistukseen. Nykyinen Haverin kaivosmiljöö muodostuu käytöstä pois jääneistä, veden osittain täyttämistä avolouhoksista, joissa on ollut louhintaa 1700-luvun lopulta 1860-luvulle ja 1940- ja 1950-luvuilla sekä pääosin 1940-luvulla rakennetusta kaivosyhdyskunnasta. Nykyään entisen kaivoksen yhteydessä toimii Haverin lomakylä.

RAJAUS:

Viljakkalan ja Harhalan kylät sijaitsevat Kyrösjärveen kurottuvassa niemessä. Alueen raja kulkee vesistössä sekä kylien viljelysalueita reunustavia metsäalueiden reunavyöhykkeitä pitkin.

KUVAT:

Vaikka maisema on monin paikoin pensaikkoista, voimakkaasti kumpuilevat pellot avaavat näkymiä pensaikkojen takaa.

Kuvasarja Viljakkalan kylästä. Vesistöllä on tärkeä merkitys niemellä sijaitsevalle maisema-alueelle.

Inkulansilta on kaunis kivisilta maisema-alueen reunalla.

LÄHDE: Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi 2013

Kirkkojärven kulttuurimaisema, Viljakkala. Kirkkojärven ympäristö on ollut asuttua jo viikinkiajalla. viljakkalan kylä on haluttu nähdä Kyrön muinaispitäjän keskuksena, johon myös emäkirkko perustettiin. Perimätiedon mukaan pappila sijaitsi aikanaan Peltosaaressa. Kirkkojärven maisema koki huomattavan muodonmuutoksen vuosina 1865-1866, kun Kyrösjärven veded laskettiin. Perinteistä rakennuskantaa on Viljakkalan kylässä Ahrikkalan ja Sankarin tiloilla. Kunnanvirasto on entinen Yli-Sorvarin tilan päärakennus vuosisadan vaihteesta. Kirkon osuus maisemassa on hallitseva.

Harhalan kylä. Harhalan kylän asutus lienee varhaiskeskiaikaista perua. Monkalan, Härkin, Alasen ja Servon tilat muodostavat yhä tiiviin, mäelle sijoittuneen kyläkeskuksen, jota viljelykset ympäröivät. Monkalan, Härkin ja Servon päärakennukset ovat vuosisadan vaihteen molemmilta puolin. Servossa on lisäksi paja ja sysikoppi 1800-luvulta.

Haverin kaivokset. Vuonna 1726 Haverin tilan Ansomäestä löydettiin lupaava rautamalmiesiintymä. Haveri oli tuolloin Turun Akatemian tila. 1700-luvun lopulla paikalla suoritettiin louhintaa ja myös sulatusta vaatimattomassa mitassa. Vuonna 1842 laamanni N.J. Idman ja ruukinpatruuna C.A. Ramsay ostivat Haverin ja aloittivat laajamittaisen avolouhinnan. Sulatus suoritettiin Tampereen masuunissa. 1856 Haveri siirtyi G.A. Wasastjernan omistukseen. Tarkoituksena oli louhia malmia nykyisen Tampellan valimon tarpeiksi. Malmin huonosta laadusta johtuen louhinta lopetettiin kuitenkin 1865. Uusi luku Haverin kaivosten historiassa alkoi vuonna 1942, kun Oy Vuoksenniska Ab alkoi kuparimalmin louhinnan. Haverista saatiin tuolloin mm. kultaa n. 300 kiloa vuodessa. Toiminta lopetettiin kannattamattomana vuonna 1960. Vanhoja louhoksia on Ansomäellä ja Kruuvanmäellä. Hirsirakenteinen kaivostorni vuodelta 1941 on yhä pystyssä suuren, vedellä täytetyn avolouhoksen partaalla. Samalta ajalta oleva kaivoskylä porareitten yhteisasuntoineen on nykyisin lomakylänä.

Inkulan silta ja kulttuurimaisema. Vanhalta Tampere-Parkano tieltä avautuu kaunis luonnonmaisema Inkulansillan molemmin puolin. Yksiaukkoinen kiviholvisilta on valmistunut vuonna 1893. Inkulan kylän asutus lienee rautakautista perua. Kylän rakennukset muodostavat yhä tiiviin rykennelmän. Rakennuskanta on uusiutunutta.