Paikallisesti arvokas.

Vanha linja-autoasema on Kuhmoisten kirkonkylässä liikennehistoriallisesti merkittävä rakennus, joka rakennettiin lisääntyneen linja-autoliikenteen tarpeisiin.

Ulkomuodoltaan rakennus edustaa 1960-lukua: rakennuksen mataluus ja vaakasuuntaisuus, peltinen loivaharjakatto, umpinaiset päätyräystäät ja tiiliverhous ovat ajalle tyypillisiä piirteitä. Osittain pellitetyt julkisivut ovat hieman alentaneet rakennuksen rakennustaiteellisia arvoja, mutta alkuperäinen hahmo ja julkisivujen ulkonäkö on edelleen havaittavissa. Myös sisätilojen järjestys on melkein alkuperäisen kaltainen. Rakennuksen julkisivuissa ja sisätiloissa on säilynyt alkuperäisiä pintoja ja yksityiskohtia.

Kuhmoisten Ase- ja varusmuseo sijaitsee maisemallisesti erittäin tärkeällä paikalla Nelostien ja Toritien varressa ja on siten oleellinen osa Kuhmoisten kirkonkylän ilmettä.

Näkyvällä paikalla Nelostien ja Toritien välissä sijaitsee Kuhmoisten vanha linja-autoasema, joka on vuosituhannen vaihteessa muutettu Ase- ja Varusmuseoksi. Kohde sijaitsee asfaltoidun pihan keskellä vihreällä metalliaidalla ympäröitynä. Rakennuksen ympäristössä sijaitsee S-Market, Heinon kirjakauppa, Asunto Oy Sähkösyrjä, Nuorisotalo, Pohjoisportti ja Nelostien toisella puolella Kuhmoisten seurahuone. Lisäksi Nuorisotalon takaa avautuu näkymä maakunnallisesti merkittävään Nuuttilan, Muurilan jaTyöväentalon rakennettuun kulttuuriympäristöön.

Vuonna 1962 valmistuneen puurakenteisen rakennuksen on suunnitellut keuruulainen arkkitehti Laila Niemioja. Yksikerroksisessa rakennuksessa on 320 neliötä, joskin rakennuksen alla on 90 neliön kokoinen kellari. Puurakenteinen rakennus on matala, vaakasuuntainen ja pohjakaavaltaan suorakulmion mallinen. Rakennuksen itään päin olevaa etujulkisivua on vedetty sisäänpäin, jolloin eteen on muodostunut metallipylväiden avulla kannatettu katos. Katoksen alapuolella roikkuu kello. Loiva harjakatto on päällystetty ruskealla pellillä, kuten on myös rakennuksen räystäät ja päätykolmiot (poimutettu pelti).

Rakennuksen ulkomuoto on muuttunut vuosituhannen vaihteessa tehdyn käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä. Osa rakennuksen julkisivuista, pitkistä sivuista näyttelytilojen osalta, on verhoiltu punaisella poimutetulla pellillä, jolloin alkuperäisiä ikkunoita ja oviaukkoja on laitettu umpeen näiltä osin. Muun muassa vitriiniksi muutettu vanha pääsisäänkäynti sijaitsee pellityksen alla rakennusmassasta erottuvana ulokkeena katoksen alla. Muuten rankorakenteiset julkisivut ovat verhottu punatiilellä ½-kiven juoksulimitystä ja valkoisia saumoja käyttäen.

Jäljellä olevat ikkunat ovat vanhoja puupuitteisia ikkunoita, jotka ovat yksittäisiä tai nauhamaisiksi ryhmiteltyjä. Lisäksi päädyissä on kapeat nauhaikkunat räystäslinjan alapuolella. Päädyissä sijaitsee myös alkuperäiset puurakenteiset ovet pareittain, ja niiden päällä on pellitetyt lipat. Nykyinen sisäänkäynti on vanhan tavarasäilön ovi. Rakennuksessa on korkea tiilinen piippu, joka kertoo talokohtaisesta keskuslämmityksestä.

HISTORIA

Viidan mukaan Erilaiset tilausajot, ryhmäkuljetukset tehtiin 1920-luvulta aina 1950-luvulle saakka kuorma-autoilla, joiden lavoille oli nostettu penkit. Ensimmäinen linja-autovuoro aloitti liikennöintinsä Kuhmoisten ja Jämsän välillä vuonna 1923. Tässäkin vuorossa kulkupelinä toimi kuorma-auto, jonka lavalle oli tehty matkustuspaikat kymmenelle hengelle. Autoa liikennöi 19-vuotias Toivo Lättilä. Toivon mentyä armeijaan loppuivat myös kyyditykset. Kuhmoislaisten kuljetukset Lahteen alkoivat vuonna 1927. Helsingin ja Jyväskylän välille linja-autoyhteys tuli myös 1920-luvulla. 1930-luvulla kuhmoislaisten yhteydet ympärillä oleviin kyliin ja keskuspaikkoihin kasvoivat entisestään. Sotien jälkeen linja-autoliikenne vilkastui edelleen, ja autot olivat ääriään myöten täynnä.

Rannan mukaan 1920-luvulla autojen yleistyminen näkyi myös kauppojen pihoihin perustettavina bensanjakelupisteinä. Kuhmoisten linja-autoliikennettä varten puolestaan perustettiin 1930-luvun alussa Matkahuolto Kaiholan kahvilan yhteyteen. Se toimi aluksi Vannaksen liikerakennuksessa, jossa toimi myöhemmin Länsi-Päijänteen Osuusliike. Viidan mukaan Matkahuolto toimi vuodesta 1934 Gustava ja Iivari Kaiholan liiketalossa kirkonkylän raitilla. Ensimmäisen sijaintinsa jälkeen matkahuolto sijaitsi Rannan mukaan Salmelan liikerakennuksessa Hinskalan mutkassa. Kumpikin kirjoittaa matkahuollon siirtyneen Suippulan kahvila-ruokalan yhteyteen Heinon kirjakauppaa vastapäätä 1940-luvun lopulla.

Nelostien uudelleen rakennus aloitettiin tievälillä Kuhmoinen-Kuhmoisten/Jämsän raja, joka uudistettiin vuosina 1937–1939 ja 1953–1956. Tieosuus Kuhmoisten kirkonkylästä Padasjoen rajalle kunnostettiin vuosina 1957–1963. Rannan mukaan Nelostien rakentamisen aikoihin kunnassa alkoi keskustelu kunnallisen linja-autoaseman perustamisesta. Sysäyksen perustamiselle antoi linja-autoliikenteen vilkastuminen ja Maalaiskuntien liiton kirjelmä maaseudun asutuskeskusten linja-autoasemien parempien palveluiden luomisesta. Tontti matkahuollolle ja Linja-autoasemalle varattiin vuonna 1952 läheltä syrjämäen kansakoulua. Rakennuksen suunnittelu alkoi kuitenkin vasta vuosikymmenen lopulla, ja rakentamaan päästiin 1960-luvun alussa.

Rakennuslupaa uudisrakennukselle haettiin heinäkuussa 1961. Luvan mukaan yhden kaksion sisältävään rakennukseen tuli keskuslämmitys ja se liitettiin kunnallistekniikkaan. Muita tiloja rakennuksessa olivat odotustila, kioski, kahvila-baari, keittiö ja tavarasäilö. Taksiautoilijoille ja kuljettajille oli omat sisäänkäynnit taukotiloihinsa rakennuksen eteläpäädyssä. Pohjoispäädystä puolestaan pääsi asuntoon aseman sisäänkäynnin sijaitessa itäjulkisivussa katoksen alla.

Ranta ja Viita kirjoittavat Rakennusliike Lauri Laaksosen urakoineen uudisrakennuksen. Viidan mukaan rakennustyöt aloitettiin syksyllä 1961, ja seuraavan vuonna valmistuneen rakennuksen kustannusarvio nousi seitsemään miljoonaan markkaan. Uuden linja-autoaseman ravintolan ja matkahuollon hoitajaksi valittiin maaliskuussa 1962 Matkaravintola Oy. Myös taksiautoilija saivat tilat linja-autoasemalta. Ennen rakennuksen valmistumista taksiautoilijoilla oli ollut oma koppi kirkonkylän kansakoulun aidan vieressä.

Rannan mukaan rakennuksen tupaantuliaistilaisuudessa kunnanjohtaja totesi, että useita vuosia vireillä olleen rakennushankkeen viivästymisen eduksi oli laskettava se, että rakennusalalla tapahtuneet viimeiset saavutukset voitiin paremmin käyttää rakentamisessa hyödyksi. Linja-autoaseman seudun liikenne oli kuitenkin suunniteltava uudelleen alueen ahtauden takia jo 1970-luvun alussa.

Rakennuksessa toimi nykyisen omistajan mukaan taksiasema, kukkakauppa ja myöhempinä aikoina myös grilli.

MUUTOKSET

Vuonna 1999 linja-autoaseman viereen valmistui uusi Pohjoisportti-niminen liikerakennus, johon matkahuolto muutti ja linja-autoasema poistui käytöstä. Lokakuussa Ari ja Marja-Liisa Lehtonen ostivat rakennuksen ja vuokrasivat tontin kunnalta. Ari Lehtonen halusi perustaa rakennukseen ase- ja varusmuseon ja asettaa sinne näytille keräilyharrastuksensa pohjalta syntyneen kokoelmansa. Kuhmoisten ase- ja varusnäyttely Ay:n toimialana on kerätä ja näytteille asettaa suomalaisen sotilaan käyttämät aseet, varusteet, asepuvut ja kunniamerkit sekä suomalaista metsästyskulttuuria esittelevää aseistusta ja varustusta. Yhtiö harjoittaa lisäksi retkien järjestämistä sotiemme taistelupaikoille ja asiantuntijoiden kutsuminen yleisötilaisuuksiin edellä mainittujen asioiden eri teemoihin

Kunta haki heti rakennusluvan muutostöitä varten, jotta työt tontilla pystyivät käynnistymään viivytyksittä. Joulukuussa 1999 muutos oli jo valmis. Muutospiirustukset rakennuksen muuttamisesta museokäyttöön oli laatinut rakennusmestari Leo Korhonen. Rakennuksen julkisivuihin tuli muutamia muutoksia poliisiviranomaisten turvallisuusvaatimusten vuoksi. Osa rakennuksen pitkistä julkisivuista (näyttelytilojen kohdat) päällystettiin punaisella aaltopellillä eli ikkunoita laitettiin umpeen. Lisäksi tehtiin murtosuojaus (yhteen hitsattu teräslevy), ikkunat eristettiin lasivillalla ja tiivistettiin teipillä sisäpuolelta. Sisäpintoihin lyötiin lastulevy. Päädyt pysyivät alkuperäisinä.. (Entinen rakenne oli seuraavanlainen ulkoa sisälle: minerit, tuuletusrako, vinolaudoitus, paperi, mineraalivilla, alumit-alumiinipaperi ja lastulevy, (patteri), lattia betonia, ulkona betonilaatta.)

Joulukuussa 2000 haettiin taas rakennuslupaa sisätilojen muutoksia varten, esim. seinien purkamista. Sisäänkäynti siirtyi itäjulkisivun keskeltä sen oikeaan reunaan. Vanhasta sisäänkäynnin tuulikaapista tehtiin vitriini. Varasto, odotustila, kahvilan ja ravintolan tilat ja keittiö muutettiin näyttelytiloiksi. Kioski muutettiin konttoriksi, taksikuljettajien tila myymäläksi, kuljettajien ruokailutila lukusaliksi ja kuljettajien lepohuone taukotilaksi. Entisestä pääsisäänkäynnin tuulikaapista tuli vitriini. Asunto säilyi entisenlaisena. Museo aukaistiin yleisölle vappuna 2000.

Vuonna 2002 haettiin rakennuslupaa tontinaitaamiseen. Hankkeen pääsuunnittelijana oli rakennusarkkitehti Markku Hjelm ja suunnittelijana Maarit Jokinen MHJ-Rakennus Oy:stä.

Omistajan mukaan muutostöitä on pyritty tekemään mahdollisimman vähän ja vanhaa hyväksikäyttäen. Muutokset ovat olleet luonteeltaan pakonomaisia. Rakennuksessa on vielä jäljellä alkuperäisiä pintoja ja materiaaleja. Asunto on varastokäytössä, kuten on myös kellari.