rakennusperinteinen

Asuinrakennus on oman aikakautensa tyypillinen rakennusperinteen edustaja, joka on säilyttänyt hyvin alkuperäisen asunsa.

Pihapiirissä on asuinrakennus, ulkorakennus sekä mahdollisesti sauna. Luultavasti vuonna 1924 rakennetun asuinrakennuksen perustuksena on luonnonkivi. Hirsirunko on vuoraamaton, päätykolmioissa on peiterimoitettu pystylaudoitus. Seinät on maalattu punamullalla, nurkkalaudat ja ikkunanpuitteet ovat valkoiset. Ikkunat ovat 6-ruutuiset. Satulakatto on katettu aaltopellillä. Rakennuksen pitkällä itäseinällä on yksikerroksinen satulakattoinen avokuisti. Pohjoispään toiseen kerrokseen on myöhemmin rakennettu ovi sekä sinne johtavat ulkoportaat. Rakennuksessa on mahdollisesti tupa, kamari ja keittiö sekä avovintti.

Yksikerroksisessa ulkorakennuksessa on maalaamaton hirsirunko. Rakennuksessa on kaksi aittaa ja sitä on mahdollisesti myöhemmin jatkettu lautaosalla. Pitkällä itäseinällä on ulko-wc. Satulakatto on katettu aaltopellillä.

Tervan talo itsenäistyi Hutilasta vuonna 1906, jolloin sen isännäksi tuli silloisen Hutilan isännän veli Juho Erkki Heikinpoika. Hänen luovuttuaan isännyydestä Terva jaettiin kahtia hänen poikiensa kesken vuonna 1916, jolloin Kaarle Juhonpoika sai Tervan kantatalon ja Matti Juhonpoika Huhtalan tytärtalon. Kumpikin talo on ollut saman suvun hallussa noin vuodesta 1718 alkaen. Huhtalan asuinrakennus on rakennettu Heikkilän kantatalon vanhan päärakennuksen hirsistä.

Kiinteistö sijaitsee kylää halkovan Sappeentien itäpuolella, Arajärventiestä erkanevan Maijankadun varrella. Lähiympäristössä on sotien jälkeen 1940-luvulla syntynyttä asutusta. Kiinteistön itäpuolella on peltoja.

Osayleiskaava tekeillä vuonna 2002, mutta edelleen voimassa ainoastaan maakuntakaava.

Oja, Aulis 1991: Suvun esipolvien talot. Teoksessa Karuvuori, Kaisu 1991: Pälkäneen Terva-suku. Erkki Matinpoika. Forssan Kirjapaino Oy.