arkkitehtoninen
rakennusperinteinen

asutushistoria
sosiaalihistoria
taloushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Arkkitehtoniset arvot

Päärakennus on säilyttänyt hyvin 1920-luvun runkomuodon sekä joitain ajan rakennusmateriaaleja, kuten risti-ikkunat. Se edustaa piirteiltään 1920-30-luvun klassismia.

Rakennusperinteiset arvot

Muut pihapiirin rakennukset ovat muutoksista huolimatta säilyttäneet melko hyvin rakennusaikansa rakennusmateriaalit, muodot ja piirteet.

Puistomainen pihapiiri on kasvillisuudeltaan, jäsentelyltään ja pinnoiltaan hahmotettavissa 1900-luvun alkupuolen maatilaksi, jossa rakennukset sijaitsevat melko etäällä toisistaan.

Asutushistorialliset arvot

Yksi Herttualan kylän kantatiloista, joka siirtynyt nykyiselle paikalleen 1920.

Sosiaali- ja taloushistorialliset arvot

Yhteenkuuluva 1920-50-luvuilla rakentunut rakennusryhmä, päärakennus, työväen asuinrakennus, aitta ja kuivausriihi, navetta ja kesäsikala, kertoo 1900-luvun maatilan toiminnasta ja asumisen ja elämisen tavasta.

Maisemalliset arvot

Keskeinen sijainti peltojen ympäröimällä korkealla kalliosaarekkeella. Suurehko maisemallinen merkitys etelään Herttualantielle, koillispuoliselle Lahdentielle ja lähiympäristöön.

Kohde on kulttuurihistorialliselta arvoltaan erityisen merkittävä

Eerola on yksi Herttualan kylän kantatiloista. Isojakokartalla näkyvältä Kirkkojärven rannassa sijainneelta kylätontilta pihapiiri on ensin siirtynyt Ala-Eerolan paikalle ja siitä nykyiselle paikalleen 1920. Eerola sijaitsee alavasta peltomaisemasta kohoavalla kallioisella kukkulalla, Herttualantien ja Lahdentien tuntumassa. Eerolaa ja Ala-Eerolaa yhdistää yhä maastossa hahmottuva peltotie. Vanha Eerola jäi 1920 palvelusväen asuinkäyttöön.

Eerolan pihapiiriin kuuluu 1920-50-luvuilla rakennetut kookas hirsirunkoinen päärakennus 1920 (1), noppamainen työväen asuinrakennus 1945 (2), aitta ja kuivausriihi 1928, 1969, 1980 (3), kellari ja autotalli 1929 (4), pumppukoppi (5), punatiilinen navetta 1931 (6) sekä kesäsikala 1950 (8). Konehalli (7) on 1990-luvulta. Pihassa kasvaa kookkaita lehtipuita ja pihapiirin itä- ja länsipuolella on laajat omenatarhat.

Päärakennuksen hirsirunko on Kangasalan vanha pappila, joka on siirretty paikalle 1920. Rakennukseen on 1935 lisätty kookkaat poikkipäädyt ja kuisti ja julkisivut on rapattu.

Kohteen kulttuurihistoriallisten arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

- Asuinrakennuksen 1800-luvun ja 1900-luvun alun vuosikymmenten piirteiden, muotojen ja rakennusmateriaalien säilyminen

- Kallioiselle avoimien peltojen ympäröimälle kukkulalle rakennetun päärakennuksen ja sitä ympäröivän pihapiirin aseman ja maisemallisen merkityksen säilyminen

- Useiden rakennusten muodostaman maatilamaisen pihapiirin säilyminen

Rakennusinventointi, Pauliina Tiusanen, 26.10.2000

Suomen maatilat, II osa.

Omistajat