Valkeakoski

Sääksmäki
Valkeakoski

Sääksmäki - Tarttila valtakunnallisesti arvokas maisema-alue

Kulttuurihistoriallisesti arvokas aluekokonaisuus

haja-asutusalue

(Ympäristöministeriö 1992)

Maisemakuva

Maisema-alueen ydin on Vanajavesi lukuisine lahtineen, kalliosaarineen ja niemineen. Esihistorialliselta ajalta jatkunut asutus ja maatalous ovat luoneet monikerroksisen kulttuurimaiseman. Viljelymaiseman monipuolisuutta lisäävät perinteisen asutuksen ohella lukuisat laitumet ja katajakedot.

Luonnonpiirteet

Alueen luonnonpiirteitä luonnehtivat voimakas pinnanmuotojen vaihtelu, kallioiset ja kivikkoiset rannat sekä siintelevät järvenselät. Kokonaisuus edustaa monipuolisuudessaan ja pienipiirteisyydessään hienosti Keski-Hämeen viljely- ja järviseudulle ominaista luontoa. Alue kuuluu Etelä-Hämeen lehtokeskukseen. Metsät ovat enimmäkseen lehtomaisia kangasmetsiä mutta myös varsinaisia lehtoja sekä reheviä rantakorpia on paljon.

Alueella on kolme valtakunnallisen lehtojensuojeluohjelman kohdetta: Sydänniemen pähkinälehto sekä Saunalahden ja Pappilan tervaleppäkorvet. Korkeita luonnonarvoja edustavat myös Ritvalanjärvi (Vähäjärvi) ja Saarioisjärvi, jotka kuuluvat valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan.

Monilla tiloilla pidetään vielä karjaa, minkä vuoksi hoidetut katajakedot ja hakamaat elävöittävät monin paikoin viljelymaisemaa. Edustavia perinnemaisemia on mm. Tarttilassa ja Annilassa.

Annilan katajakedot sijaitsevat Rapolanharjun edustalla Vanajaveteen pistävässä pitkässä Annilanniemessä. Lähes koko niemi on säännöllisessä laidunkäytössä. Laitumet muodostavat hyvin monipuolisen laitumien, kivikkoisten niittyjen, katajaketojen ja hakamaasaarekkeiden mosaiikin. Rannassa on lisäksi luhtaista ja kosteaa rantaniittyä. Kasvillisuudeltaan edustavin osa on mäellä oleva katajaketo, jonka pylväsmäiset katajat ovat jopa kuusi metriä korkeita. Kivikkoisella niityllä kasvavat runsaina muun muassa keltamatara ja mäkitervakko sekä vanhoista viljelykarkulaisista punalehtiruusu ja kumina. Perinteistä maisemakuvaa täydentävät kärrytien varrella sijaitsevat hirsiladot.

Rapolanharju on osa Hämeenlinnan - Sääksmäen - Lempäälän harjujaksoa. Se kohoaa jyrkkänä noin 65 metriä ympäristöään korkeammalle ja leviää kaakkoispäässään deltamaiseksi. Harjun rinteillä on rantatörmiä ja -terasseja sekä valtavia suppakuoppia. Suurin näistä laskeutuu 20 metrin syvyyteen. Harjulla kasvaa lehtomaista sekametsää. Kasvistoon kuuluvat muun muassa vuorijalava, metsälehmus, pähkinäpensas, tyypillinen harjukasvi harjusormisara sekä vanhojen kylien liepeillä kasvava ikivanha rohdoskasvi lännennukula. Rapolanharju on geologisesti ja biologisesti erittäin arvokas. Huittulanharju kuuluu myös osana edellä mainittuun harjujaksoon. Harjun laella ja etelärinteessä on pieniä ketoja, joilla kasvavat muun muassa ketokäenminttu, maruna, ukontulikukka ja ketoneilikka.

Vanajaveteen etelästä pistävä kalliorantainen Jylhänkärki on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.

Kulttuuripiirteet

Rapolan seutu on ainutlaatuinen muinaisjäännösalue Suomessa. Se kertoo paitsi Hämeen hyvin varhaisesta kiinteästä asutuksesta, myös harvinaisen monipuolisesti rautakauden ja historiallisen ajan alun yhteiskunnasta ja ihmisten elämästä.

Rapolalla on ollut merkittävä asema muinaisen Hämeen ja koko hämäläisen heimohallinnon keskuksena. Rapolanharjun Linnamäellä sijaitseva Rapolanlinna oli maamme mahtavin esihistoriallisen ajan varustus. Linna on rakennettu erikoisella tavalla jääkauden aikana syntyneiden harjuhautojen ympärille. Kilometrin pituiset linnoituksen muurit kätkevät sisäänsä tulisijoja, asuinkuoppia ja heittokivikasoja. Rapola on ollut parintuhannen vuoden ajan kiinteä asuinpaikka. Vanhinta asutusta on järveen viettävillä rinteillä, missä on säilynyt yli tuhatvuotisen maanviljelykulttuurin jäänteitä, hautaröykkiöitä ja kalmistoja, asuin- ja uhripaikkoja, peltoja, raudankäsittelypaikkoja sekä satamapaikka Vanajaveden rannassa. Rapolasta on löydetty muun muassa Suomen vanhin pelto, joka on ajoitettu rautakaudelle (200 eKr.-800 jKr.). Rapolassa on harvinaisen monipuolinen kulttuurikasvilajisto.

Rapolan alueella on arvokkaita muistomerkkejä myös historialliselta ajalta, kuten Sääksmäen keskiaikainen kivikirkko kirkkotarhoineen sekä viljavalla harjunrinteellä sijaitsevat, linnoitusalueeseen oleellisesti liittyvät Rapolan ja Voipaalan kartanot. Rapolan kartano on rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas. Kartanon viime vuosisadan puolessa välissä istutetussa puistossa on valtavia jalopuita.

Maisema-alueen vanhin asutus, suuret tilat sekä oletettavasti rautakautista perua oleva Huittulan kylä ovat sijoittuneet harjujen rinteille tai niiden tuntumaan. Järven rannat viljavine rinteineen ovat myös houkutelleet asutusta. Rakennuskanta on perinteistä ja hyvin hoidettua. Rapolanharjun itäpuolitse kulkeva vanha Valkeakosken maantie on maisemallisesti arvokas. Se kulkee Huittulan ja Ritvalan kylien kautta Vanajaveden rantoja kierrellen. Huittulan kylä on tyyliltään yksi parhaiten säilyneistä hämäläisistä kylistä. Sen rakennusten lomassa mutkittelee kyläraitti. Kylän länsilaidalla avautuu Vanajaveden rannan yhtenäinen viljelymaisema.

Vanajanselän ja Rauttunselän eteläpuolella Tarttilan alueella on perinteistä viljelymaisemaa: vanhoja tilakeskuksia. kartanoita, kumpuilevia viljelyksiä ja katajaketoja. Keskiajalla perustetut Jutikkalan ja Lehisen kartanot sekä useat kulttuurihistoriallisesti arvokkaat tilojen talouskeskukset sekä perinteiset kylät

luonnehtivat alueen keskeisiä kulttuuripiirteitä. Rauttunselän rannassa on kuvanveistäjä Emil Wikströmin suunnittelema ateljee 1800-luvun lopulta. Tarttilan ympäristöstä tunnetaan lukuisia, enimmäkseen rautakautisia muinaisjäännöksiä.

Tarttilan eteläpuolella viljelymaisema avautuu laajana ja tasaisena. Asutus tiivistyy paikoin varsin perinteiseksi kyliksi, kuten Taljalassa. Paikoin on näyttäviä kartanoita, kuten Niemen ja Kumilan kartanot.

Maisema-alueen arvokkaimpia osia uhkaa suunniteltu Hämeenlinna-Tampere -moottoritie.