212302

SIURO

Linnavuori sijaitsee Jokisjärven itärannallla kalliopohjaisella mäellä. Vuorelta noin kilometrin verran lounaaseen virtaavat Jokisjärven vedet Siuronkosken kautta Kuloveteen. Jokisjärveä pitkin on päässyt pohjoisessa Hämeenkyröön asti.

Vallin pohjakiveyksen sisäpuolelle jäävä alue jakaantuu kahteen osaan. Itäpuoli on louhikkomaastoa ja länsipuoli eli järven puoli on muutamia metrejä itäpuolta korkeammalla ja kallioista maastoa. Koko itärinne on täynnä suuria kivenlohkareita. Pohjoisrinne on luoteiskulmastaan jyrkkä ja kulkureitiksi mahdoton. Siirryttäessä itään, muuttuu pohjoisrinne tasanteiden ja jyrkänteiden portaikoksi. Itärinne on äkkijyrkkä kallio. Sitä on ainakin alaosastaan louhittu teollisuusaluetta rakennettaessa.

Mäen laen kaakkoisreunassa on massiivisin vallin kiveys. Pohjoisreunalla on kiveystä kuten myös lounais- ja länsireunalla. Vallin pohjat on rakennettu erikokoisista kivistä. Paikoin kiveys on toista metriä korkea ja yli kaksi metriä leveä. Kaakkoisvallin kiveyksen molemmissa päissä on porttiaukko. Kolmas mahdollinen portin paikka on pohjoisessa vallissa.

Kesällä 2000 paikalla suoritettiin kaivaustutkimuksia. Vallin kohdalla ei havaittu merkkejä puurakenteista. Vallin alta otetut hiilinäytteet antavat vallille terminus post quem -ajoituksen 400 j.Kr. Linnamäeltä löydettiiin savitiivistettä, joka muotonsa perusteella voidaan liittää rakennukseen. Lisäksi löydettiin kvartsimateriaalia.

Vuonna 2009 linnavuoren etelärinteellä sijaitseva punatiilinen piippu purettiin, minkä johdosta Pirkanmaan maakuntamuseo teki katselmuksia purkutyön lausuntovaiheessa ja varsinaisen purkamisen aikana. Toimenpiteet toteutettiin siten, että linnavuoren muinaisjäännösalueen maapohjaa ei rikottu. Etelärinteeltä kaadettiin puustoa purkamisen johdosta; puiden kaadon ohjeisti Museoviraston muinaisjäännösten hoitoyksikkö. Purkamissuunnitelman johdosta muinaisjäännösalueella ei tehty arkeologisia tutkimustoimia.